2012-12-02

Jouluvalmisteluja

Vihdoinkin maahan saatiin lunta ja syksyn ankea harmaus vaihtui kirpakkaan pakkassäähän (nyt on kyllä jo vähän liiankin kylmää...) ja maa kietoutui ihanaan valkoiseen lumihuntuun. Ulkona eläinten (tilapäiset) talvisuojat on saatu kuntoon ja lämmittimet paikoilleen ja sisälläkin alamme pikkuhiljaa valmistautua joulunviettoon. Olen aina ihaillut tälläisiä pitkänmallisia taloja, joissa joka ikkunalla palaa kynttilät. Voitte uskoa miten hieno tunne oli tänään, kun hämärän laskeutuessa olin ulkona ja katselin miten joka ikkunalla loistivat Teron asentamat (ja hienosti onkin asennettu, tietäisittepä vaan... hih) kyntteliköt.(Pahottelen hieman huonoa kuvaa, kuvanottohetkellä pihalla paloi vielä ajastimella varustettu järjettömän kirkas ulkovalo...)




Keittiössä tai pikkutuvassa, kuten sitä kutsumme, vaihtuivat verhot ja sohvan päälliset joulunpunaisiksi. Olkipukit saapuivat varastosta pitämään majaansa ikkunapenkille ja pöytäpinnat täyttyivät kynttilöistä.
Ikeasta löysin hauskat adventtipöytäkynttilät ja niistä ensimmäistä olen tänään polttanut pitkin päivää. Pojat kyllä arvelivat, että ne kestävät ensi vuoteen, sen verran jykeviä ovat :D. Ikeasta tarttui myös punaisia ja valkoisia kruunukynttilöitä, joita sitten ripottelin sinne sun tänne väriä tuomaan.





Pidän kovasti (ja lapsetkin pitävät) punavalkoisista karkkikepeistä ja ostinkin niitä pari tusinaa joulusomisteeksi. Sitaisin kepakoihin vielä punaiset rusetit niskaan ja asettelin aalto-maljan kylkeen nököttämään. Nyt ne täytyy vaan laskea päivittäin, ettei vaan joku pieni herkkusuu käy syömässä somistuksia!


Ja viimeisimpänä löytö oman talon ullakolta; himmeli! Aamiaispöydässä tuli puheeksi olkipukit ja himmelit. Poajt muistivat, että meidänkin vintillä olisi "kummallinen olkihökötys" eli himmeli. Itse en moista muistanut siellä nähneeni (ei kyllä mikään ihme, sen verran "kylmäävä" paikka tuo ullakko kaikkine rojuineen on, että tonkiminen siellä on toistaiseksi jäänyt osaltani mleko vähäiselle...), mutta koska isäntä oli myös muistavinaan himmelin siellä nähneensä, piti sitä lähteä etsimään. Himmeli löytyi ja tuotiin alas. Onhan se pölyinen ja haalistunut (hassut rusetit, jotka siinä roikkuvat, ovat ilmeisesti alun perin olleet väriltään punaisia ja sinisiä), mutta omalla tavallaan todella soma. Tällä hetkellä himmeli killuu jääkaapin yllä pikkutuvassa.




Päivityksen loppuun käynkin vielä äkkiä napsaisemassa kuvan toisesta vintiltä löytyneestä "aarteesta" joka myös sopii aihepiiriin. Aiemmin syksyllä toin alas keittiön hyllyyn notkumaan hienon teoksen  Lasten joulukirja. Vuosilukua tästä en löytänyt, mutta aiemman omistajan (?) sisäkansiin väsäilemistä teksteistä päätellen, voisin uskoa sen olevan 1920-1930-luvulta.





2012-11-29

Pannukahvia

Meidän suuressa tuvassa on iso leivinuuni. Tai no, Uudentalon vanhanemännän mukaan se ei edes ole iso. Vanhassa talossa on hänen mukaansa iso leivinuuni. Tähän tuvassa olevaan mahtuu "vain" 12 leipää, kun taas vanhantalon uuniin 24 leipää. Minun mielestäni se kuitenkin on iso ja ihana! Tai no, ihana ja ihana. Aika ruma se kyllä periaatteessa on, mutta jahka saadaan luukut mustattua ja pintaan vähän maalia, niin ehkä sitten. ;)

Iso möhkäle

Eräänä kirpeänä syysaamuna rohkenimme kokeilla tuvan suuren leivinuunin lämmittämistä. Tai no, itse leivinuunia emme ole vielä kokeilleet, mutta sen yhteydessä olevaa puuhellaa kylläkin. Pohjatyönä poistimme puhkiruostuneen "vesipadan" eli peltilooran jossa muinoin lämmitettiin vettä ja tuuppasimme sen jättämän kolon täyteen palovillaa. Hyvin hyvin varovasti pienellä puumäärällä aloitimme "lämmittämisen" ja koska savut eivät tulleet sisään, rohkenimme polttaa koko pesällisen. Lapset kyllä ihmettelivät, kun isi ja äiti kyykkivät tuvan lattialla liekkiä tuijottaen ja riemusta hihkuen. Jotenkin he eivät ymmärtäneet mitä hienoa jossain puuhellassa voi olla...

Sovimme, että emäntä saa sytyttää ensimmäiset tulet.
Vaikka talon ostaessamme oletimme saavamme toimivan leivinuunihellakompleksin, oli olemassa kuitenkin pieni pelko, että se ei vedäkään (tai pahimmassa tapauksessa kärventää koko kämpän). Mittailimme pintalämpötilaa niin itse hellasta kuin uunin luukuistakin sekä koko uunikompleksin takaa ja nuohousluukuista ja koska edelleen kaikki vaikutti toimivan, keitimme menestyksekkään lämmitysyritelmän kunniaksi kunnon pannukahvit! (Tässä välissä piti soittaa mammalle ja varmistaa oikeaoppiset kaffenkeitto-ohjeet...)

Ekat kahvit

Kyllä tuo perinteinen suora puulämmitys on sitten tehokasta! Iso tupakin lämpeni parilla pikkupesällisellä äkkiä! Nyt olisi vaan entistä suurempi hinku saada tuparemontti kunnolla polkaistua käyntiin, että voitaisiin kunnolla nautiskella puuhellan lämmöstä ja pannussa porisevasta kahvista!

Ulko-ovi vol.2


Aiemmin syksyllä, kun vielä oli melko lämmintä, saimme päivitettyä toisenkin (sisä-) ulko-oven nykyaikaiseksi. Sinänsä ihan kätevää, sillä nyt molemmat ulko-ovet saa lukkoon ilman suurempia kikkailuja ja ylipäätään tiiviisti suljettua.Ovi (niin kuin se toinenkin) ja sen vieressä olevat ikkunat ovat Fenestran mallistosta. Oven ja noiden kahden ikkunan vaihtaminen itsessään ei ollut iso projekti, mutta luonnollisesti se poiki hieman lisäprojekteja. Se, mitä tuolle eteiselle seuraavaksi tapahtuu, on vielä pienoinen mysteeri, joten ovi nököttää nyt paikallaan ja seinä sen ympärillä repsottaa remonttikuntoisena odotellen kiltisti vuoroaan.

Purkaessamme vanhat pinkopahvit oviseinältä, alta paljastui Hywin Wanhoilla sanomalehdillä vuorattu hyväkuntoinen hirsiseinä. Millekään ulkoseinälle emme eristysteknisistä syistä aio hirsiseinää esille jättää, mutta jos jostain ullakon uumenista löytäisin noin vanhoja lehtiä, voisin niillä hyvin tapetoida jonkin seinän. Valitettavasti valtaosa tähän mennessä löytämistäni lehdistä on ollut Kodin Pellervoja 80-luvulta. Niistä tuskin on tapetiksi...




Tässä sovitellaan ikkunoita.
 Asennusvaiheessa lasit otettiin irti
ja laitettiin sitten takaisin.






Yhden vanhan (1956)  Suomen Kuvalehden sen sijaan löysin navetan vintiltä rojun alta. Selatessani sitä löysin useita (mielestäni) hauskoja vanhoja mainoksia. Leikkelin ja kokosin niistä kuvakollaasin keittiön seinälle.







2012-11-10

Muna

Kyllä ne ovat nimensä veroisia; tehotytöt! Tänään kanalassa jo oli kaksi munaa (ja yksi "nahkamuna").
Kanalaumassa on sopu säilynyt ja tytöt uskaltautuivat päivän mittaa jopa ulkoilemaankin.





2012-11-09

Tehotytöt

Viimein kanakantamme sai vahvistusta viiden tehotytön muodossa. Bongasimme paikallislehdestä naapurikunnassa sijaitsevan suurkanalan ilmoituksen myytävistä munista ja kananuorikoista. Tartuimme tilaisuuteen ja tänään meille kotiutui viisi jo muninnan aloittanutta kananeitiä. Uudet kanat ovat rodultaan HY-Lineja ja niiden pitäisi olla kovia munimaan.Tytöt vietiin kanalaan ja kyllä siellä ihmetystä riitti, kun vanhat ja uudet kotkottajat hieroivat tuttavuutta keskenään. Illan aikana nokkimisjärjestyskin alkoi pikkuhiljaa selkiytyä; Repe porukan kunkkuna orrella jököttämässä ja Sepe sen oikeana siipenä, Hertta edelleen valtakunnan ykkösladynä ja uudet tulokkaat isosta koostaan huolimatta orren alla kyyköttämässä. Saas nähdä mikä tilanne kanalassa aamulla on vastassa...ja ennen kaikkea, koska saadaan ensimmäinen muna!


2012-10-11

Vessan uusi ilme

Ihan kuin meillä ei muutenkaan olisi tarpeeksi projekteja kesken, päätin viikko sitten, että vessalle on tehtävä jotain. Jotenkin kesken tavallisen torstai-päivän hoksasin, että joudun todennäköisesti katselemaan nykyistä vessaa nykyisessä kuosissaan vielä useamman vuoden, ennen kuin varsinainen sille suunniteltu remontti kodinhoitohuone-kylpyhuone-yhdistelmästä oikeasti toteutuisi.

Hetken asiaa pohdiskeltuani päätin, että vessatilat maalataan valkoisiksi ja vessaan hankitaan uusi lavuaari, allaskaappi ja peilikaappi. Aiemmin meikkaaminen oli aamuisin todella hankalaa, sillä meillä on joka huoneessa pimeä! Huoneet ovat isoja ja niiden keskellä on yksi valaisin, joka käytännössä valaisee kyllä huoneen keskiosan, mutta siihen se sitten jääkin. Lisävalaisinten käyttökin on suht haasteellista vähäisten sähkörasioiden vuoksi. No, joka tapauksessa vessaremontin pääkohtina olivat siis vessa-kylppärin yleisilmeen raikastaminen,  asiallisen säilytystilan lisääminen vessaan sekä asianmukainen valaistus. Ja mahdollisimman pienellä budjetilla tietysti, sillä aikomuksena on joka tapauksessa purkaa nykyisin kylppärikompleksi jokusen vuoden kuluttua ja tehdä isompi remontti.

Alun perin kylppäritilat on rakennettu 90-luvun alussa ajan hengen mukaisesti. Seinät ja katto olivat puupaneelia, lattia karseaa vaaleanruskeaa laattaa, valaisimet kaikki kolme erilaisia muovisia (!) kupuvalaisimia ja peilikaappi oli aikansa mukainen trendikäs muovihirviö jonka säilytystilat olivat olemattomat.Vessan ovi puunväristä lastulevyä ja väliovet perus täyspuisia "saunanovia". "Pukuhuoneen" (jossa meillä on jää- ja pakastikaapit) ja kylppärin välillä oli myös tälläinen massiivinen ovi, mutta se heivattiin pihalle jo heti muuton yhteydessä.

Lattialle emme tässä remontissa tehneet mitään ja se näyttää jopa yllättävän siedettävältä nyt, kun sillä on rinnallaan valkoiset seinät aiempien puisevien sijaan. Seinät ja katot maalattiin valkoisiksi, valaisimet vaihdettiin uusiin lasikupuisiin pallukkavalaisimiin (vessaan on etsinnässä joku vielä hauskempi valaisin...), vessaan laitettiin peilikaapin päälle "meikkivalaisin", peilikaappi ja lavuaari uusittiin (pönttö ja hana uusittiin jo muuton yhteydessä, kun vanhat eivät toimineet...) ja lavuaarin alle tuli kaappi. Listat maalatiin ja vessaan laitettiin komeat uudet lattialistat. Myös kattolistat uusittiin. "Ennen"-kuvissa näkyvät perhostarrat (eli aiempi epätoivonen yritykseni raikastaa vessan ilmettä) saivat lähteä raikkaamman ulkoasun tieltä. Vessan nurkkaan suunniteltua kulmahyllyä emme vielä saaneet, ne olivat Ikeasta loppuneet. Vessan puuvaneriovi maalattiin ja siihen laitettiin uudet kahvat. Tuvan ja kylpyhuoneen välinen "saunanovi"kannettiin pihalle ja tilalle ostettiin täyspuinen valkoiseksi maalattu peiliovi.

Rahaa tähän kaikkeen kului vähemmän kuin viikon ruokaostoksiin (tai ainakin melkein...) ja aikaa meni yhden viikon illat. Ainakin minusta lopputulos on paljon viihtyisämpi ja raikkaampi.


 Vessa ennen remonttia 
(tosin, kuvanottohetkellä lattialla oli maalauspahvit ja jääkaapit oli siirretty tuvan puolelle)




Vessa ja kylpyhuone remontin jälkeen

Pahoittelen huonoja kuvia (oli pakko tehdä kollaasi, että näyttäisi edes joltain), meillä on niin pieni tuo veski, ettei sinne mahdu kunnolla kuvaamaan :D Eiköhän tuosta kuitenkin tunnelma ja yleisilme välity!

2012-10-10

Rännitalkoot

Viime viikonloppuna saimme viimein rännit navetan siipeen. Johan niitä oli odotettukin, sillä aiemmin sadevesi valui katolta suoraan hevostarhaan ja erityisesti katoksen ovensuuhun aikaansaaden valtavia lätäköitä ja muuttaen koko hevostarhan mutavelliksi. Samoin karjapihan puoli lainehti aina runsaamman sateen jälkeen ja toisinaan sielä poistettiin vettä myös uppopumpulla! Eihän muutama ränni tietystikään vieläkään koko ongelmaa ratkaise ja meillä onkin tarkoituksena vielä tässä syksyllä ottaa kaivinkone muotoilemaan hevostarhaa, karjapihaa ja piha-aluetta sekö kaivamaan piiri- ja salaojia. Vaikka talomme seisoo rinteen päällä, tuntuu vesi jäävän helposti pihaan seisomaan ja ympärillä olevat ojat ovat joko puutteellisia tai kokonaan puuttuvia ;).


Rännitalkoisiin saimme muutaman "vapaaehtoisen herrasmiehen" auttamaan ja 60 metriä ränniä saatiin paikalleen sukkelasti. Oman haasteensa asennukselle asettivat voimakkaasti vaelteleva otsalaudan linja, mutta rakennus oli valmiiksi sopivasti kaadolla virtaussuuntaan (70 cm!!!), joten veden virtaaman kanssa ei pitäisi olla ongelmia. Projektin onnistuminen jännitti kyllä jonkin verran, sillä sääennuste lupaili sunnuntaille sateita, mutta jotenkin ne onnistuivat kiertämään ainankin meidän kylän ja asennusta päästiinkin tekemään mitä kauneimmassa syyssäässä. Innokkaat talkooapulaiset saivat myös talliprojektia roimasti eteenpäin ja itse jaksan taas uskoa, että se vielä joskus valmistuukin!



2012-09-27

Vuosipäivä

Siitä on nyt aika tarkalleen vuosi, kun tulimme ensi kerran katsomaan taloa (kameran kanssa, tottakai!). Emme päässeet sisälle, vaan kurkistelimme piharakennuksiin ja tepastelimme ympäri jokseenkin metsittynyttä pihaa. Siinä vaiheessa emme tienneet että tästä tulisi uusi kotimme. Jonkin valtavan kipinän tuo syyskuinen iltapäivä meissä kuitenkin sytytti ja sen myötävaikutuksesta jaksoimme sitkeästi pyrkiä kohti unelmaa joka sinä iltapäivänä syntyi (eli talon ostoa), ja josta kaikki sitten oikeastaan vasta alkoi! Onneksi emme vielä siinä kohtaa tienneet, millaiseen seikkailuun olemme ryhtymässä (jos tiedämme sitä ihan realistisesti vieläkään...), olisi muuten voinut mennä pupu pöksyyn monta kertaa!

Vaikka emme vielä olekaan toistaiseksi tehneet juurikaan remottia itse talon suhteen, laitan vuosipäivän kunniaksi muutaman julkisivukuvan nähtäville. Niistä voitaneen kuitenkin päätellä, että jotakin senkin suhteen on tapahtunut ;)


Kuvat 2011



Kuvat 2012



2012-09-16

Kesä meni...

...Liian nopeasti!

Meillähän oli tietysti suuret suunnitelmat mitä kaikkea kesällä tuleekaan tehtyä, aikaa kun on ruhtinaallisesti ennen kylmää ja pimeää syksyä. Noh, nyt taitaa se kylmä ja pimeä syksy jo kolkutella ovella ja ajattelin tehdä pienen listauksen siitä, mitä kesällä tuli tehtyä ja mikä jäi tekemättä tai on edelleen kesken. Selkeyden vuoksi jaan listan kolmeen osaan: asioihin jotka piti tehdä ja tuli tehdyksi, asioihin jotka tuli tehtyä vaikkei ollut alunperin suunnitelmissa ja niihin, jotka olisi pitänyt tehdä, mutta jäivät toistaiseksi tekemättä /kesken.
Luonnollisestikin lista koskee remonttiin / pihaan / eläimiin liittyviä asioita, sillä tietystikin kesään liittyvät perusjutut kuten uimareissut, mökkeilyt ja muu hauskanpito jäivät valitettavan vähäiselle...(se nyt lienee sanomattakin selvää...)

Suunnitellusti tehdyt asiat:

- Tallin purkutyöt
- Tallin lattian valu
- Eteisen purkutyöt
- Pääoven puoleisen ulko-oven asennus (ja siinä on oikeasti jo lukkokin!! Niin ja kahva! )
- Puutarhan raivaustyöt ( joskin suunnittelemattoman laajasti)
- Mansikkamaan perustaminen
- Vattumaan perustaminen
- Keväällä risusavotassa syntyneiden tukkien pilkkominen polttopuiksi
- Vuohiaitauksen tekeminen
- Konehallin hyllyjen tekeminen
- Vuohienhakureissu
- Talon pesu (no okei, vain julkisivun puolelta...)
- Savupiippujen pesu
- Tallin hirsiseinän peruskorjaus (suunniteltua ja suunniteltua, eihän sitä voinut tietää että alimmat hirret ovat mätiä!!)
- Heinien teko (ihanaa, lähes 600 paalia odottavat talviajan ruokintaa heinäladossa!)
-1/4 eteisen lattialaudoista on vapautettu vanhasta maalistaan (joo, ja se 3/4 odottaa yhä käsittelyään...huoh..)


Muut tehdyt työt:

- Hevoslaitumen teko
- Hevoslaitumen siirto useaan otteeseen
- Vuohimökin rakentaminen
- Kana-aitauksen tekeminen
- Uuden pihakeinun peseminen ja pintakäsittely
- Varastohyllyjen teko leivintupaan
- Hillitön määrä mehua pakkaseen (kuuluu samaan kategoriaan, eikös ? ;) ainakin oli aikaavievää puuhaa! )
- Tuvan katon pinkopahvien poisto
- Ruohon leikkaus tuhatmiljoonaakertaa ( ja uskokaa pois, leikattavaa pinta-alaa riittää...) ja siihen liittyen omenoiden kerääminen "nurmikolta" tuhatmiljoonaakertaa
- Kaikkea ihmetouhua, johon on mennyt aikaa vaikka kuinka ja näkyvää jälkeä ei ole syntynyt juurikaan...

Tekemättä jääneet työt, joiden piti olla syksyksi tehtynä :

- Eteisen remontin saattaminen valmiiksi (ainakin lattia ja sen eristäinen olisi kiva juttu, samoin oven yllä olevan "ikkuna-holen" tukkiminen...)
- Eteisen sähkötyöt
- Tallin eristäminen
- Karsinoiden rakennus
- Tallin sähkötyöt
- Tallin putkityöt (vettä olisi kiva saada sinnekin)
- Yläpohjan raivaus (eristeiden vaihdosta en uskalla edes haaveilla...)
- Kanalan eristäminen
- Toisen sisäänkäynnin oven ja ikkunoiden vaihtaminen
- Savupiippujen kunnostus (hormit toimiviksi)
- Savupiippujen rappaus ja pellitys
- Rännien vaihto (ei siis mitenkään oleellista, ihan kiva että pihalla on oma pikku amazon-virta)
- ikkunoiden vaihto osaan taloa (uudet on kuitenkin tilattu ja saapuneetkin...)
- Ikkunoiden pesu
- Mattojen pesu (mielestäni  tämäkin kuuluu samaan kategoriaan remottipuuhien kanssa, ainakin siihen olisi mennyt koko päivä aikaa! niinpä niin...olisi...)
- Pihavalot ( ei sillä, että tämä pimeys mitenkään ahdistaisi...)

Ja kun tähän vielä otetaan mukaan  lukuisia tunteja ratsastusta, tuhmien ponien koulutusta, sairaan vuohen lääkintää, ystävien tapaamisia, huvipuistoreissu ja muuta "aikaa vievää puuhaa" (joskaan en väitä, etteikö ollut mukavaa tai ainakin tarpeellista)  ja tietysti työssäkäyntiä, voidaan todeta, että saldo taisi jäädä kuitenkin plussan puolelle, vaikka itsestä välillä tuntuu siltä, että mitään ei olla saatu aikaan!

Loppuun vielä kuvakooste kesän puuhista (mielivaltaisessa järjestyksessä):

"Nokipoika" eli isäntä itse piippuja pesemässä.
Kesällä tuli harjoitettua josjonkinmoista eläinlääkintääkin.

Emäntä mehunkeittopuuhissa.

Salakuvaaja otti kuvia tuvan katon purkuhommista.

Pikku-mirri nautiskelee päivätorkuista porstuan ikkunalla.
Talli purettuna ylhäältä päin.

Tallin lattian valupuuhia.

Alkukesän valokuvaussession tuotos.





2012-08-27

Ulko-ovi

Vihdoinkin meillä on ulko-ovi! Siis ihan paikallaan!
Eteinen ei tosin ole valmis, eikä ovessakaan ole kahvoja saati ovipumppua, mutta nehän nyt ovat pikku seikkoja! (Lukkoon se kyllä menee, tulipahan huomattua...)


Isäntä irrotti vanhat karmit ja asensi uudet paikalleen ja yhteistuumin nostimme uuden oven paikalleen. Kovin helposti se ei tosin käynyt, ovi nimittäin painoi varmaan ainakin 100 kiloa! Apuna tarvittiin muutama kuormaliina, joilla ovea yritettiin ensin nostaa ns. arkunkantotyyliin kyljellään, mutta allekirjoittaneen pituus tuli tässä esteeksi joten nostaminen tapahtui sangen mielenkiintoisella tyylillä "takaapäinkäsiliinoillakannatellenpökkimällä" allekirjoittaneen osalta isännän nykiessä ovea yläpäästä eteenpäin.  Jahka ovi saatiin sisälle ja raput ylös, alkoi seuraava mielenkiintoinen vaihe, nimittäin oven kampeaminen pystyyn ja saranoilleen. Tästäkään vaiheesta ei selvitty ongelmitta ja lopulta useamman epäonnisen yrityksen ja puhkumisen jälkeen avuksi haettiin pumppukärryt joiden avulla ovi tönköttiin paikoilleen. Eräänlainen merkkipaalu ja juhlapäivä tässä remonttimaailmassa kai tämäkin!

Eteinen itsessäänkin etenee pikkuhiljaa. Tällä hetkellä menossa on ulkoseinien koolausvaihe ja sähköjen suunnittelua. Isäntä tuossa yksi päivä kysyi minulta seinien pintamateriaaleista ja täytyy myöntää, että nyt kun tuo hetki oikeasti lähenee, että siis päästäisiin tekemään jonkinnäköistä pysyvää sisustuksellista jutta, ei minulla ole aavistustakaan mitä sinne ihan oikeasti haluaisin. Vaihoehtoja on pyöritelty lukuisia ja tällä hetkellä kallistunen valkoiseen puolipaneeliin ja näkyviin hirsiin niiltä osin kuin se on mahdollista. Lattian väritystäkin olemme miettineet ja jos vain suinkin saamme vanhat lankut käsiteltyä siten, että vaaleammalla sävyllä maalaaminen onnistuu, tulee lattin väriksi näillä näkymin vaalea helmenharmaa. Nämäkin asiat kyllä ehtinevät muuttua vielä moneen kertaan, kunnes päästään ihan oikeasti pintoja tekemään...

2012-08-19

Eteisen purkuhommia osa 2


Lisään hieman teknispainotteisemman lisäyksen vaimon eteistä käsittelevään päivitykseen. Lattiaa lähdettiin avaamaan lähinnä mielenkiinnosta rakennetta ja sen sisältöä kohtaan. Tarkoituksena siis selvittää lattian eristepaksuus sekä kunto ja sitä kautta saada käsitys kuinka laajasti alapohjaa pitää remontoida. Lisäksi lattialankuista on paljon mukavampi poistaa vanhat maalit ulkona (lähtee parhaiten kuumailmapuhaltimella/kosaanilla + hionta nauhalla/rälläkällä). Lattian rakenteeksi paljastui aikakaudelleen tyypillinen tuplahirsiristikko, jossa eristeiden sekä lattiavasojen kannattimena toimii alapuolinen hirsiristikko minkä päällä hirsien pinnoista sahatut lankut sahapuoli alaspäin. Itse lattia vasoineen on täysin kelluva, se on tehty eristeiden kannatinlankkujen päälle lankkuja sopivasti koloten (lankut paikkapaikoin yli 20 cm paksuja!).

Ehdottomasti positiivinen asia on, että koko rakenne paljastui täysin ehjäksi ja kuivaksi. Tilkkeenä käytetty sammalta, eristeenä kutterinlastua ja päällimmäisenä kerroksena savea/hiekkaa (tyypillinen rakenne, tosin saven merkitystä en ymmärrä, sekun vain lisää eristekerroksen painumista). Tyhjää lattialankkujen alla noin 5 cm, jossa hiirenkäytäviä, kuten arvata saattaakin. Lapioin kokeeksi kaikki eristeet pois noin puolelta eteisen alalta, tavaraa kertyi paljon, ja homma on varsin tympäännyttävää. Lisäksi alkoi tuntua homman olevan tyhmää, sillä mitä sitä nyt hyvää ehjää rakennetta korjaamaan. Lankkujen välit olivat tilkitty erityisen huolellisesti, on varsin epätodennäköistä, että tekisin sitä itse yhtä hyvin. Eli varsin helposti tullaan johtopäätökseen, että jos yleensäkään muissa huoneissa avataan lattiaa, niin eristeistä korvataan ekovillalla vain päällimmäinen hiekkakerros, alapuolinen sammal+kutterinlastu saavat jäädä paikoilleen. Tätä käsitystä testatakseni jätin noin neljänneksen lattian alalta purun paikoilleen, pintalämpötilaa voi näin ensi talvena tarkkailla eri kohdista.


Alapuolelle laitan tuulileijonan tiivistämään lankkujen välissä olevia rakoja, reunat tiivistän pellavalla (tai jos iskee kiirus niin urskalla, vaikka sitä ei tällaiseen taloon saisikaan laittaa, mutta ko. kohteessa se jää sentään näkyviin, jotta se on tarpeen vaatiessa paikattavissa). Eikä se ko. paikassa aiheuta mitään vaurioriskiä, sillä rakenne sen ympärillä pääsee vapaasti tuulettumaan/hengittämään (näin asiaa ainakin itselleni perustelen, jos urskaa päädyn käyttämään). Seinän vierustoihin yläpuolelle laitan 100mm ekovilla pystyyn, keskiosiin puhallettavaa ekovillaa, kylän rautanetistä saa koneen maksutta, jos ostaa villat heiltä. Villojen päälle ilmansulkupaperi ja niiden päälle lattilankku takaisin maalinpoiston jälkeen. Laitan kuvia kun homma etenee, nyt taistelutanner tilapäisesti siirtynyt talliin, siellä käynnissä seinien lisäeristys...

Helppoa kuin heinänteko

Elokuun sateiden myötä on mukava palata helteisiin heinäkuun alkupäiviin ja tehdä pieni päivitys heinäntekohommista. Etenkin nyt kun ensimmäisiä omatekemiä heinäpaaleja on kaivettu ladosta poneille murkinaksi.

Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen Uudessatalossa pidettiin heinätalkoot. Tosin, talkooväkeä ei paikalle saatu oman väen ja parin naapurin  lisäksi kuin muutama, mutta heinähommat sujuivat joutuisasti kaikesta huolimatta. Omasta väestä pellolla sitten pyörittiin oikein kolmen sukupolven voimin, ihan kuin "ennen vanhaan".

Omaa peltoa meillä Uudessatalossa ei ole juuri nimeksikään, mutta tilaa ympäröi monta hehtaaria kesannolla olevaa peltoa. Koska tiesimme, että pellon omistaja ei heinällään mitään tekisi, pyysimme luvan hyödyntää tuota monimuotoista (eli rikkaruohoista) heinää eläinten rehuksi.  Heti heinäkuun alussa, kun sääennuste lupasi useamman päivän sateetonta kautta,  naapurin isäntä tuli kaatamaan toisen naapurin omistaman kesantopellon Uudentalon tilan vierestä, josta siis aioimme heinää tehdä. Heiniä pöyhittiin useana päivänä ja onneksi ne vaikuttivat kuivuvan mukavasti tuona tämän kesän sääolot huomioonottaen poikkeuksellisen lämpinä viikkona. Kuumana ja sangen hiostavana perjantai-iltana päästiin sitten itse asiaan. Miska, joka ei ollut koskaan ennen traktorin ratissa ollut, värvättiin meidän traktorin kuskiksi ja kaikille kynnelle kykeneville iskettiin heinähanko kouraan. Heinät kaatanut naapurin isäntä ajeli paalaimen kanssa ympäri peltoa ja toinen naapuri tuli omalla traktorillaan ja kärryllään avuksi, joten homma luisti kuin vettä vaan. Aikaa heinähommissa meni nelisen tuntia ja paaleja saatiin latoon 592 kpl.

Varsinaisten heinähommien jälkeen grillailtiin talkoomakkaroita (ja saattoi siinä muutama talkoo-olunenkin mennä) , jonka jälkeen Tero ja Miska lähtivät vielä naapuriin noukkimaan siellä päivemmällä paalattuja heiniä. Miskasta kehittyi tuona päivänä sangen taitava traktorikuski, sillä hän sai harjoitella ajohommia myös naapurissa.

Onneksi heinät saatiin paalattua jo perjantaina, sillä aiemmin talkoopäiväksi aiottu lauantai osoittautui sangen sateiseksi ja taisipa silloin ukkonenkin jyrähdellä . Ei tosin ihme, sen verran hiostava ja painostava ilma oli jo perjantaina.




2012-08-16

Eteisen purkuhommia

Blogissa on ollut hiljaiseloa, talossa sen sijaan ei! Eihän sitä mitenkään voi tehdä remonttia istua koneella yhtäaikaa, vaiko? ;) Tallin lattiavalun kuivumista odotellessa aloittelimme viime sisäremonttia oikein todenteolla. Tuvan katon pinkopahvit on saatu purettua ja alta paljastui oikein mukavannäköinen lankkukatto. Myös tuvan seinäpaneelien alle olemma päässeet kurkistelemaan ja siellä näkyisi olevan hyvänkuntoiset hirsiseinät.  Käytännön syistä jouduimme kuitenkin jättämään tuparemontin odottelemaan eteisremontin tieltä, sillä niin valitettavaa kuin se onkin, talvi tekee tuloaan ja lämmityskausi, joten hetken aikaa paneudumme oviin ja ikkunoihin (jos siis vain on aikaa...) ja niiden vaihdon mukanaan tuomiin oheisremontteihin. Alla oleva kuvasarja kertoo eteisen lattian purkuhommista ja altapaljastuneista "ei-niin-yllättävistä yllätyksistä". Irrotetut lattialankut kannettiin ulos odottamaan hiontaa ja uutta pintakäsittelyä. Samat lankut laitetaan sitten takaisin (jos joskus päästään niin pitkälle...).

Tästä se sitten lähtee...

Kuva puhukoon puolestaan, melko paksuja ovat!
Ei paljon haittaa, vaikka tuosta vähän hioisikin...
Ensimmäinen irti!
Joskus naulatkin olivat kunnollista tekoa!Näiden irti repiminen siten, että lankut säilyvät ehjinä, onkin sitten toinen juttu!
Tälläisiä pieniä ystäviä löytyi irrotettujen lankkujen pohjasta. Luojan kiitos, eivät enää möngertäneet!
Eivätkä sen puoleen nähtävästi ole aiheuttaneet lankkuihin suurempi vahinkoja. Jos joku tunnistaa mitä nämä kuvassa näkyvät matoset ovat, saa ilmiantaa!

Noin puolet eteisestä tyhjennetty!
Aika monta kärryllistä tavaraa sai ajaa ulos.
Joka puolella vanhoissa eristeissä näkyi hiiren(pesä)koloja, hyi! Yhtään elävää otusta ei tullut vastaan, onneksi. Joskin niitäkin on viimepäivinä vilistellyt pitkin pihaa Sutisen, Orvokin ja Hilman leikkikavereina. (aika julmat leikit, kaveri syödään sen päätteeksi...)