2012-03-28

Eteinen



Viikonloppuna saimme viimein raivattua sisäeteisen (jos sitä nyt sisäeteiseksi voi sanoa, kun lämpötila on parhaimmillaan alle kymmenen astetta plussan puolella...) ja ajattelin ottaa siitäkin muutaman fiilistelykuvan. Lämpötilakin saadaan toivottavasti nousemaan ainakin pois pakkaselta, kun saamme uuden ulko-oven, jota ei sitten sijoitetakaan nykyisen ulko-oven paikalle vaan eteisen ja porstuan välille susi-oven tilalle. Ulko-ulko-oven (eli ovi porstuasta pihalle) virkaa saavat jatkossakin (tai no, ainakin joitain vuosia vielä, luultavasti jossain vaiheessa nikkaroimme uudet ovat, mutta ne eivät ole prioriteettilistalla kovin korkealla.) toimittaa jo vuosikausia palvelleet kissanmentävät pariovet.  Myös kuvassa näkyvän jyhkeän isoon tupaan vievän oven ajattelin säilyttää (jos tuvan ja eteisen välillä ylipäätään tullaan ovi pitämään), joskin väri muuttunee remontin myötä hieman vaaleammaksi. Huomatkaa myös oven edessä lattianpainaumassa oleva metallilevy. Metallilevyn kohdalta lattia lienee kulunut niin puhki että levy on laitettu siihen joskus muinoin paikaksi. Lienee sanomattakin selvää, että myös tämä yksityiskohta saa jäädä.



Elävä tuli luo tunnelmaa...


Niin, meillähän on siis melkein joka huoneessa jonkinlainen tulisija. Tällä hetkellä yksikään niistä ei ole polttokunnossa, valitettavasti. Toiveet sen suhteen, että suurin osa saadaan käyttökelpoisiksi, ovat kuitekin korkealla! (Ja kyllä minä saan jonkinmoiset itkupotkuraivarit jos leivinuuni todetaan lopullisesti käyttökelvottomaksi...)  Pikkutuvassa oleva alunperin kakluuni, sittemmin päällemaalattu puolirumilus (vain puolirumilus siksi, että uunin yläosan kaakelikuvio on edelleen mielestäni kaunis) sai uuden tehtävän tunnelman luojana ja mielestäni toimii siinä vallan mainiosti!



Pikkutupa

Pikkutupaa, kuten me tuota keittiön ja olohuoneen virkaa toimittavaa kamaria nimitämme, on viimein saanut "lopullisen" ilmeensä. Yllättävän pieneen tilaan sitä saa koko seitsemän henkisen perheen ruokailu- ja oleskelutilat mahtumaan. Minun mielestäni siitä tuli aikas kiva, etenkin kun ottaa huomioon, että reilu viikko sitten tuossa nurkassa, jossa nyt on toimiva keittiö, oli vain likainen pinkopahvi & tapetti. (Huomaa toisessa kuvassa nurkasta kurkistava jääkaappi! Aika ihana, vaikka itse sanonkin!)

2012-03-19

Lämmityspuuhia


Talossamme on seitsemän tulisijaa, joista vain yksi (nykyisessä pikkutuvassa sijaitseva päällemaalattu kakluuni) sai nuohoojalta purkutuomion. Kahden kamarin suloiset kakluunit ovat myös käyttökiellossa hormin heikkouden vuoksi.

Katolla on kaksi savupiippua, joihin molempii menee useampi yhdyshormi. Hormit, kuten kaikki muukin tässä talossa ovat  verraten komia, enkä ihmettelisi, jos joulupukki ensi jouluna tulisi sisää piipun kautta. En hetkeäkään epäile, etteikö se ainakin mahtumisen puolesta olisi mahdollista. Tai, no riippuu toki kuinka moni naakka piipussa on vieraillut ennen pukkia...

Koska sähkön hinta on näinä päivinä pilvissä, toiveenamme olisi saada koti tulevaisuudessa lämpiämään (oman metsän, jota meillä ei vielä ole) polttopuilla halkokattilan muodossa. Kattila-asiaa on pohdittu ja suunniteltu paljon, mutta koska pelkät suunnitelmat eivät paljon lämmitä, eikä pattereitakaan voi huudattaa yötäpäivää täysillä, päätimme kokeilla kuinka hyvin kotoisa pystymuuriin tehty valkea lämmittäisi. Epäonneksemme testipäivänä (eli ensimmäisenä virallisena asuinpäivänämme Uudessatalossa, jolloin sisälämpötila oli n. 16 C) ulkona vallitsi matalapaine, joten lämmityspuuhat kääntyivät päinvastaisiksi ikkunoiden ollessa auki savuhaittojen vähentämiseksi. Hetken (ennen kuin havaitsimme tähtipellin vuotavan ja sankan savun tupruavan takaisin päin) meillä oli hyvinkin tunnelmallista.

Myöhemmin meille kyllä selvisi, että suotta syyttelimme pelkästää matalapainetta. Nuohooja tosiaan kävi kyllä katsomassa kaikki talon hormit ja tulisijat ennen muuttoamme, mutta jotenkin häneltä oli jäänyt huomaamatta (!?) kyseisen kamarin pönttöuuniin ujuttautunut valtavat naakanpesä, joka aiheutti savun tulemisen sisätiloihin. Emme toki asiaa itsekään heti havainneet vaan yritimme jos jonkinmoisia vippaskonsteja vedon parantamiseksi ja lämmityksen onnistumiseksi. Vaikka vian etsiminen ja kaikenmaailmaiset suvijuhlaliikeet, joita teimme asian selvittämiseksi ja vedon parantamiseksi olivat melko turhauttavia, olen kuitenkin iloinen että syy hormin vetämättömyyteen oli näinkin helppo ja ilmeinen. Nyttemmin pesä on poissa, hormi vetää ja pukkikin on tervetullut visiitille, jahka joulukuu koittaa!

Aamumaisema

Hetkittäin tulee mieleen, mikä saa ihmisen luopumaan kauniista, uudesta, siististä ja puhtaasta omakotitalosta suositulla asuinalueella missä lapsilla on kavereita ja muuttamaan keskelle tuntematonta seutua, josta minnekään ei pääse ilman autoa. Taloon, jonka lika on niin pinttynyttä, että se on suorastaan puhdasta (rättiin ei ainakaan tartu mitään, edes kloriitilla), jonka nurkat ovat vetoisat ja ikkunat vuotavat (listaa voisi jatkaa loputtomiin), puhumattakaan siitä viikkojen työstä jonka muutto itsessään toi tullessaan ensin pakkauksen, sitten laatikoiden siirtämisen paikasta toiseen ja lopulta ehkä purkamisen merkeissä.

Ensimmäisenä aamuna uudessa kodissa herätessäni rikkonaisesti nukutun yön jälkeen (nuorimmainen pissasi housuun, seuraava sarjassa juoksi vessassa kolme kertaa, kissa sai hulluuskohtauksen ym..listaa voisi jälleen jatkaa loputtomiin), kohottauduin nenänpää kohmeessa katsomaan sängynpäädyssä olevasta ikkunasta miten aurinko nousi näyttäen pientä punertavaa kajoaan horisontissa hennon usvan leijaillessa joen yllä. Siinä hetkessä muistin jälleen miksi.

 


Lampaita

Koska eräs suuri syy (tai ainakin niin on helppo uskotella) maalle muuttoomme on eläinten hankkiminen tulevaisuudessa, kävimme hakemassa tuntumaa ja tutustumassa kenties tuleviin kesävieraisiimme samalla kuin haimme muuttoauton. Kun tiedustelin, kuka haluaa muuttaa meille asumaan, vastaus oli "Määää" ;)

Tilapäiskeittiö

Olimme päättäneet jo etukäteen, että isotupa menee heti remonttiin jahka saamme hiukan kotiuduttua ja päivät alkavat vähän lämmetä. Tarkoituksena on remontoida koko tupa lattiasta (tai oikeastaan sen alta) kattoon (tai oikeastaan yläpohjaan) asti. Jotta perhe pysyisi ravittuna, piti ruuanlaittopuoli järjestää tilapäisesti jotenkin. Sitä varten teimme ensimmäiseen kamariin (arkieteisestä) katsottuna "pikkutuvan". Koska on oletettavaa, että tuparemontti valmistuu aikaisintaan jouluksi (ja sekin on vielä epäselvää minkä vuoden joulusta puhutaan), päätimme laittaa "pikkutupaan" mahdollisimman paljon arkea helpottavia "mukavuuksia", kuten astianpesukoneen. Aluperin ajattelimme ostaa jostakin käytetyn "purkukeittiön" ja rakentaa tilapäiskeittiömme siitä. Emme kuitenkaan löytäneet sopivaa sopivan läheltä ja sopivalla aikataululla, joten päädyimme hankkimaan isoon tupaamme tulevat keittiökoneet ja osan kaapeista jo nyt ja siirtämään ne sitten aikanaan isoon tupaan osaksi uutta keittiötä.

Talokaupat ja Muutto

Ostotarjouksen läpimenosta kului vielä viikkoja, ellei peräti kuukausia kunnes saimme virallisen kaupantekopäivän tietoomme. Siinä välissä ehdimme hyvin myydä vanhan kotimme pois ja pienellä pelolla odottelimme josko Uudentalon kaupoista ei tulisikaan mitään ennen vanhan kotimme luvattua vapautumispäivää. Siinäpä olisi ollut mukavaa keksiä tilapäismajoitusta kahdelle aikuiselle, viidelle lapsella, kahdelle marsulle ja kahdelle kissalle. Onneksi näin ei kuitenkaan jouduttu tekemään vaan kauppapäivä saatiin sovittua kolmisen viikkoa ennen vanhan kodin luovutuspäivää ( ja kaksi päivää ennen meidän ensimmäistä sisäänmuuttopäiväämme). Kaupantekotilaisuuteen menimme kahdella autolla, minä henkilöautolla jotta pääsisin tilaisuudesta suoraan töihin ja Isäntä ensimmäisen muuttokuorman ja julmetun työkalukasan kanssa kuorma-autolla, jotta hän voisi jäädä suoraan Uuteentaloon järjestelemään elämän perusedellytyksiä kuten vettä ja sähköjä.










Järjestelimme muuttoamme uuteen kotiin jo viikkoja etukäteen. Itse asiassa pakkauspuuhiin ryhdyttiin jo kauan ennen kuin talokaupat olivat virallisesti edes tehty. Samoin lasten koulunvaihtoasioita järjesteltiin jo kuukausia ennen varsinaista muuttoa. Myös internetti ja sähkötkin taisivat olla tilattuna ennnen muuttoauton kurvaamista vanhan kotimme pihaan.









Siellä se uusi koti odottaa....

Varsinainen muutto tapahtui kahtena peräkkäisenä viikonloppuna. Ensimmäisenä lauantaina muuttomiehiksi lupautuneet ystävät ja sukulaiset saapuivat pahaa aavistamatta avuksi tavaroita kantamaan. Koko päivä siinä iloisesti humahti laatikoita ja säkkejä autoon paiskoen ja tavaraa jäi vielä vanhaan asuntoon muutama pienempi autokuormallinen. Tavarat kannettiin uudessa talossa pääasiassa isoon saliin josta ne olisi sitten "helppo" kantaa pikkuhiljaa paikoilleen.









Vanhan kodin pihalla muuttoauto näytti paaljon suuremmalta :)

Isäntä ja lapset jäivät vanhaan kotiin asustelemaan vielä viikoksi käytännön syistä ja allekirjoittanut majaili sen viikon iloisesti työmatkallaan hotellissa. Sängyt ja keittiövarustus jätettiin siis vielä odottamaan seuraavan viikonlopun "pikkumuuttoa".