2012-07-30

Helteinen viikonloppu ja Ukkosmyrsky

Takana on helteinen viikonloppu, johon on mahtunut monenlaista enemmän tai vähemmän hyödyllistä puuhaa. Pääsimme muun muassa viimein kurkistamaan eteisen lattian alle! Lisäksi revimme eteisestä loputkin pinkopahvit seinistä ja eteinen seisoo nyt aikalailla alkuperäiskuosissaan odottaen, että saamme loputkin lattialankut nostettua ja vanhat eristeet (eli sammalet, kutterinpurut ja epämääräisen maa-aineksen) kaivettua ylös. Lähemmäs satavuotta paikallaan seissyt susiovi nostettiin ulos pois uuden lukittavan (!) ulko-oven tieltä.
Aiemmin tuo susiovi olikin sangen tarpeellinen kapistus, sillä kuulemani mukaan 1800-luvun lopulla sudet olivat sangen harmillinen riesa näillä seuduilla. Uudentalonkin pihasta kuuluu kadonneen jokunen pikkulapsi suden suihin... Näistä ajoista on muistona myös kaksi suurehkoa sudenkuoppaa pellonreunalla.




Joka tapauksessa, helteet toivat tullessaan myös valtavat ukkosmyrskyt niin viime-kuin edellisyönäkin. Edellisyönä heräsimme kauheaan lähes tauottomaan salamointiin ja suurin murhe tuli poneista. Ne rassukat olivat pellolla laiduntamassa vailla minkäänlaista suojapaikkaa. Mietimme tovin miten voisimme poneja auttaa, mutta päädyimme olemaan tekemättä mitään. Meillähän ei ole tällä hetkellä mitään sisätiloja niiden käyttöön, koska tallin lattiavalu on yhä märkä. Harkitsimme hetken ponien kuljettamista pihattotarhaan, mutta sekin ajatus piti hylätä, sillä sielläkin oli talliremontin jäljiltä naulaisia lautoja ja muuta rakennusjätettä. Ikkunasta koitimme kurkkia miten ponit pärjäävä, mutta tauottomasta salamoinnista huolimatta näkyvyys oli erittäin huono. Onneksi kaikki oli kuitenkin hyvin ja ponit selvisivät myrskystä vammoitta /traumoitta (?!).

Sunnuntaina siivosimme pihattotarhan ja siirsimme ponit sinne koska päätimme vaihtaa jo melko puhkikalutun laitumen paikkaa vehreämmälle pellolle. Talliprojekti on kuitenkin vielä sen verran vaiheessa, että ponit saavat asustella ulkona varmaan yöpakkasiin saakka. Laiduntolpat ja langat saatiin siirrettyä, mutta ponit päätettiin jättää yöksi pihattotarhaan, koska sääennuste povasi lisää ukkosia seuraavaksi yöksi. Ja niitähän saatiinkin! Taas heräsin valtavaan salamointiin ja sitten ei uni enää helposti tullutkaan! Mielessä pyöri taas eläinten pärjääminen ulkona, sekä talon takana seisovat suuret puut (etteivät vaan kaatuisi!).

Salamoiden ja ukkosenjyrähtelyn lisäksi kuulimme yöllä myös kummaa pauketta ja kolinaa. Tero kävikin tarkastamassa ulko-ovet (ne kun sattuvat olemaan "hieman" väljät ja heilumaan tuulella miten sattuu!), mutta ei löytänyt kunnon syytä kolinalle. Aamulla syy selvisi. Piipun päällä ollut savuimuri oli päättänyt lähteä kävelemään. Piipunhattu oli lentänyt pitkin takapihaa (ja se on sentään iso kapistus!) ja itse imuri roikkui johtonsa varssa katolla. Kiinnitysvaijeri oli napsahtanut poikki. Lentäessään tuo imurinmöhkäle oli tehnyt myös mukavan reiän kattoon! Nice!

Lisää vahinkoja löytyi pihalta, poniaitauksen suunnalta. Tallinpurkuhommista jääneitä lautoja oli jäänyt pystyy seinän viereen tarhan lähelle ja ne olivat kaatuneet tuulen voimasta katkaisten aitauksen veräjän vieressä olevan ylimmän sähkölangan ja jääneet lepäilemään köysiveräjän päälle painaen sen maahan. Ponit olisivat hyvin voineet kävellä matkoihinsa aitauksesta, mutta onneksi ne olivat varmaan niin hölmistyneitä tästä kaikesta, että jäivät seurailemaan tilennetta aitauksen sisäpuolelle!

Toivottavasti nämä ukkosmyrskyt olisivat tämän kesän osalta tässä! Ja onneksi selvittiin näinkin vähin vahingoin!


2012-07-28

Hei lukijat!

Hei lukijat!

Tein pienen kyselyn, käykäähän laittamassa vasemmassa ylälaidassa olevaan äänestykseen oma äänenne siitä, miten olette tähän blogiin eksyneet. 

Lisäksi jokaisen tekstin alla on "Pidin tästä tekstistä"-ruutu, jota painamalla voitte ilmaista jos piditte kirjoituksesta.
Myös kommentit ovat tervetulleita, mielipiteitä ja ehdotuksia otetaan vastaan!

Terkuin, Pihla


2012-07-27

Kengittäjä




Vihdoin se tuli! Kengittäjä nimittäin! Kuinka vaikeaa voi olla löytää sopivaa kengittäjää vuolemaan hevosen kaviot?! Ilmeisesti aika hankalaa, nimittäin hevoskaverit ympäri Suomea ovat kertoneet, että heillä on ollut kengittäjien suhteen samanlaisia ongelmia.

Naapurissamme, jossa on myös hevosia, on käynyt muutamia kertoja tuttu kengittäjä. Ajattelimme yhdessä naapurin kanssa ottaa kimppavuolennan siten että kengittäjä kävisi ensin heillä ja tulisi sitten meille. Kengittäjä tilattiin ja kas, sovittuna päivänä herraa ei kuulu ei kuulu eikä näy! Eikä ollut ensimmäinen kerta kun kyseinen heppu tekee "oharit".

Päätimme kokeilla toista kengittäjää. Netistä oli yllättävän haastavaa löytää sopivalla etäisyydellä majailevaa seppää, mutta muutaman numeron nappasin talteen. Ensimmäisenä soittelimme nuorelle naiskengittäjälle, joka alustavasti lupautui tulemaan seuraavalla viikolla, kunhan vaan soittelisimme sitten hänelle ja sopisimme tarkempaa aikaa. Kappas vain, kun seuraava viikko koitti ja soittelimme, ei puhelimeen enää vastattukaa useista yrityksistä huolimatta.

Tutkin jälleen asiaa netistä ja tosiaan totesin, että yllättävän yleinen ongelma tätä taitaa olla, siis että kengittäjä ei tule vaikka olisi sovittu. Yhdestä blogista löysin ylistyspuheen erästä lähiseudulla toimivaa kengittäjää koskien, joten päätimme soittaa hänelle.  Tämäkin englantia puhuva herrasmies oli aluksi sitä mieltä, että ei välttämättä ehdi tulemaan, mutta lupasi ottaa osoitteen ylös ja miettiä asiaa. En uskonut hänen loppujen lopuksikaan tulevan joten kun kävin samaisena päivänä naapurissa, tilitin jälleen tätä onnetonta kengittäjätilannetta. Naapuri lupasi soitella vielä yhdelle tietämälleen kengittäjälle josko se ehtisi tulemaan jossain vaiheessa vilkaisemaan ponien jalkoja. Päästyäni kotiin, kerroin Terolle että naapuri hoitaisi kengittäjäasiaa eteenpäin ja Terollakin oli minulle uutisia. Nimittäin tämä viimeiseksi kysymämme seppä lupasi tulla seuraavana päivänä! Äkkiä soitettiin sitten naapuriin, ettei vaan soittaisi sille tutulle sepälleen, vaan hänpä oli soittanut jo! Eli meille olisi tulossa seuraavana päivänä kaksi kengittäjää! Päätimme että naapurin soittama kengittäjä saa mennä heille ja tämä englantia puhuva herra tulisi meille (jos nyt kumpikaan oikeasti edes tulisi...).

Kengittäjä oli luvannut tulla kolmen jälkeen ja kun häntä ei neljään mennessä näkynyt, aloin uskoa, että hän ei saapuisikaan. Vähän yli neljä hän kurvasi pihaan ja kävi samantien töihin! Hienoa jälkeä syntyi ja sangen nopeasti! Kaipa se sitten on vaan niin, että hyvää kannattaa odottaa! Myös naapurin kengittäjä oli kuin olikin saapunut sovitusti paikalle, joten myös heidän hevosillaan on nyt somat kesätassut.







2012-07-25

Kanat

Mona oli kummitädin luona kesälomareissussa ja soitti minulle, josko meille otettaisiin nyt niitä kanoja, kun siitä kummitädin naapurista saisi. Eipä tarvinnut kauaa miettiä! Kun lähdin tyttöä kotiin hakemaan, pakkasin autoon pari kissankoppaa olkipehmustein varustettuna ;)

Mukaan tarttui neljä kanaa ja kukkopoika. Yksi jokaiselle muksulle. Kukko nimettiin Uudentalon vanhan isännän mukaan Aukustiksi ja kanoille lapset keksivät itse nimet; Hertta, Sofia, Anelma ja Enkeli.



Alkuperäinen lauma: takana Enkeli  ja Aukusti, edessä Sofia ja Hertta.


Vuorokauden verran ehdimme ihastella siroa piipitystä tilapäishäkissä (haa!! taas jotain tilapäistä...), kunnes huomasin Anelma-kanan olevan kovin vaisu. Seuraavana aamuna Anelma sitten olikin siirtynyt kanojen taivaaseen. Jäljelle jääneet peittivät sen pienen ruumiin omillaan, kuin suojellakseen toista.Olimme kovasti murheissamme pikku-Anelmaisen kohtalosta ja lisää huonoja uutisia oli luvassa. Kun tulin töistä kotiin, Tero oli siirtänyt kaikki kanat sisälle kylpyhuoneeseen, sillä kaksi muutakin kanaa oli sairastunut samanlaisin oirein kuin Anelma. Pelkäsimme, että ne kuolisivat kaikki!! Lähempi tarkasteli osoitti, että Hertta ja Sofia jakselivat ihan hyvin edelleen, joten siirsin ne takaisin ulkohäkkiin ja sairaat kanat jäivät sisälle. Pian tämän jälkeen Enkeli-kanasta tuli oikea enkeli, mutta kukko-Aukusti sinnitteli henkitoreissaan pitkälle iltaan. Ehdottelinkin jo Terolle, joskä hän lähtisi lahtauspuuhiin, mutta kummasti tuo ei lämmennyt...Illalla kukkokin oli mennyttä kalua ja me kovin ihmettelimme mikä ne kaikki näin äkkiseltään ja yllättäen tappoi, etenkin kun kaksi jaksoi yhä porskuttaa entiseen malliin.

Aukusti, reipas kukonalku

Olimme myös yhteydessä paikkaan, josta kanat hankittiin, mutta hekään eivät osanneet sanoa mikä kanat tappoi. Tarjosivat kyllä uusia tilalle sitten elokuun lopulla, kun uusi satsi olisi kuoriutunut ja kasvanut muuttoikäisiksi. Kanoja varmaan sitten muutaman otankin (ovat nuo niin nättejä!) mutta kukko tarvittiin heti laumanjohtajaksi. Munanetistä löysinkin sopivan kukkoehdokkaan Forssasta ja ajelin sen sitten hakemaan. Repe-kukko osoittautui oikein mukavaksi ja reippaaksi nuoreksi mieheksi ja otti heti kanat siipiensä suojiin!


Repe, komea kukko

Hassua, että nuo ovat lähes samanikäiset, mutta Repe on tuplaten tyttöjen kokoinen. Repe on myös äärimmäisen taitava madostaja. Ajattelin joku päivä koittaa kuvata videota hänen saalistuksistaan :D

  Repe ja Sofia matojahdissa 


Tero nikkaroi kanoille hienon ulkotarhan ja pikkukanalan vanhaan puuceehen! Tänään kanat pääsivät muuttamaan uuteen kotiinsa ja olivat ne kyllä aika ihmeissään siitä! (sisäkuvia tulee sitten myöhemmin, jahka kanat uskaltavat mennä sisään...)



2012-07-11

Vuohimökki



Vihdoin se on valmis, ihana pikkuinen vuohimökki! Isäntä nikkaroi vuohille lämpöeristetyn oman pikku mökin, jossa vuohineidot voivat loikoilla pitkälle syksyyn. Talveksi tytöt pääsevät sitten talliin (jos siis vielä tulee oikea pakkastalvi...), jonne heille tulee oma karsina. Toistaiseksi en ole vielä nähnyt vuohien oleilevan mökissään, mutta pienet sorkan jäljet ja irtopahnat kävelysillalla kielivät heidän siellä vierailleen.





Kun mökki traktoriavuin nostettiin vuohiaitaukseen, vuohet olivat narun päässä ulkoilemassa. Oli siinä taas pitelemistä! Kovin koittivat juosta katsomaan mitä kummaa heidän aitauksessaan tapahtuu! (Tämänsorttista kuttujuoksua olemme harjoitelleet muutenkin viimepäivinä, pikkukilissä on vaan ihan kamala pyydystäminen, jotta sen saisi narunpäähän ja lenkille! Bertta sen sijaan lähtee innokkaasti lenkille ja haluaa kierrellä ja kaarrella ympäri pihaa tutkien ja nuuhkien kaikkea mahdollista. Konehalli on yksi sen suosikkipaikka, mitähän se mielisi nikkaroimaan?!) Kun vuohiaita saatiin jälleen kasaan ja tytöt takaisin häkkiin, meni Bertta heti tutustumaan uuteen tupaansa. Se kierteli ja kaarteli mökkiä nuuhkien lähes jokaisen seinälaudan, mutta näytti lopulta hyväksyvän moisen ihmetyksen aitaukseensa.

2012-07-10

Reikä seinässä ja komiat hirret

Juhannuksena päätimme (eli minä sain päähäni ja pakotin isännän toteuttamaan toiveitani...) ottaa ylimääräiseksi projektiksi vintillä lojuvan vanhan sängyn pesun ja kunnostuksen Eemelin vuoteeksi. Jotenkin naiivisti kuvittelin, että sänky olisi epähuomiossa jäänyt myymättä huutokaupassa, mutta totuus paljastui melko nopeasti: se olisi yksinkertaisesti liian suuri mahtumaan edes porrasaukkoon saati vintin oviaukosta. Mutta kun kerran jotain on päätetty tehdä, se myös tehdään, vaikka apuna tarvittaisiin hieman rälläkkää, vasaraa ja sorkkarautaa!

Aluksi sängyn jaloista rälläköitiin muutama sentti pois, jotta sänky saatiin mahtuvaan porrasaukkoon. Vintin alaovella tuli sitten seuraava jumikohta ja vaikka miten päin koitimme sänkyä veivata se ei ovesta mahtunut. Avittaaksemme mahtumista, päätimme hieman "raottaa" laudasta tehtyä seinää ja laajentaa siten oviaukkoa. Lopputulemana meillä siis oli ja on edelleen hillitön reikä eteisen seinässä (kissat ovat tästä riemuissaan, heillä on nyt vapaa pääsy ullakolle kakkimaan vanhoihin eristeisiin, jeij!). Lasten pääsy ullakkotiloihin estettiin virittelemällä entinen ovi nykyiseen reikään lukkonsa varassa killumaan. Nooh, tilapäistä sekin...ehkä....

Joka tapauksessa, vaiva kannatti. Sänky pestiin ja puunattiin ja siitä tuli oikein hieno! Eemeli oli riemuissaan saadessaan uuden sängyn (ja samalla meni koko lasten huoneen sisustus uusiksi... projekti poikii aina seuraavaa!).



 Ja niin, koko jutun pointtihan oli ne hirret! Eli siinä eteisessä purkaessamme päätimme raottaa hieman ikiaikaista pinkopahvia nähdäksemme millaiset hirret sen alla on. Hirret olivat onneksi hyvässä kunnossa ja joku on jossain vaiheessa ne jollakin punertavan kellertävällä "maalilla" pintakäsitellyt. Tämä pintakäsittelyaine on meille vielä arvoitus, mutta eiköhän senkin laatu jossain kohtaa selvinne. Hyvältä kuitenkin edelleen näyttävät!


Laitumelle!

Alunperin oli suunnitelmissa, että meidän ponit eivät tänä kesänä pääsisi ollenkaan laitumelle lomailemaan, sillä a) meillä ei ole omassa käytössä olevaa peltoa (pelto on vuokralla ensi kesään asti) b) Meillä ei ole laidunta, eikä aikaa tehdä sellaista c) Sylvia varmasti pyörisi sieltä kotiin syksyn tullen...

Jouduimme kuitenkin pyörtämään tämän ajatuksen ja päätöksen sillä a) talliremppaa ei voitaisi tehdä jos ponit majailisivat tallissa / talvitarhassa b) naapuri lupasi kesantopeltonsa laitumeksi (pellon, jolle on käynti suoraan meidän pihasta!) c) Laiduntarvikkeet löytyivät melkein omasta takaa, vain langat piti ostaa (ja bonuksena vielä Sylvia on treenannut niin ahkerasti kevään, että pieni syöpöttely tuskin haittaa ).

Laitumelle päästöä, tuota juhlahetkeä, tulivat seuraamaan myös naapuri lapsineen. Minua jännitti josko Enni ja Sylvia alkaisivat heti kinastelemaan. Kerran keväällä koitimme niitä samaan tarhaan ja potkimikseksihan se meni alta aikayksikön.

Sylvia vapautettiin peltoon ensin ja Enni heti perään. Hämmästyksekseni mistään luimistelusta, potkimisesta puhumattakaan ei ollut tietoakaan vaan ponit alkoivat mutustella heinää muina miehinä. Illemmalla he jo "hoitivat" toisiaan. Aika hellyyttävää!


                                                    Tässä vaiheessa jännitti...



                                                       Etsi kuvasta poni!

 Ja eiköhän tämä kuva kerro kaiken oleellisen :D Laitsalla on kivaa!