2012-08-27

Ulko-ovi

Vihdoinkin meillä on ulko-ovi! Siis ihan paikallaan!
Eteinen ei tosin ole valmis, eikä ovessakaan ole kahvoja saati ovipumppua, mutta nehän nyt ovat pikku seikkoja! (Lukkoon se kyllä menee, tulipahan huomattua...)


Isäntä irrotti vanhat karmit ja asensi uudet paikalleen ja yhteistuumin nostimme uuden oven paikalleen. Kovin helposti se ei tosin käynyt, ovi nimittäin painoi varmaan ainakin 100 kiloa! Apuna tarvittiin muutama kuormaliina, joilla ovea yritettiin ensin nostaa ns. arkunkantotyyliin kyljellään, mutta allekirjoittaneen pituus tuli tässä esteeksi joten nostaminen tapahtui sangen mielenkiintoisella tyylillä "takaapäinkäsiliinoillakannatellenpökkimällä" allekirjoittaneen osalta isännän nykiessä ovea yläpäästä eteenpäin.  Jahka ovi saatiin sisälle ja raput ylös, alkoi seuraava mielenkiintoinen vaihe, nimittäin oven kampeaminen pystyyn ja saranoilleen. Tästäkään vaiheesta ei selvitty ongelmitta ja lopulta useamman epäonnisen yrityksen ja puhkumisen jälkeen avuksi haettiin pumppukärryt joiden avulla ovi tönköttiin paikoilleen. Eräänlainen merkkipaalu ja juhlapäivä tässä remonttimaailmassa kai tämäkin!

Eteinen itsessäänkin etenee pikkuhiljaa. Tällä hetkellä menossa on ulkoseinien koolausvaihe ja sähköjen suunnittelua. Isäntä tuossa yksi päivä kysyi minulta seinien pintamateriaaleista ja täytyy myöntää, että nyt kun tuo hetki oikeasti lähenee, että siis päästäisiin tekemään jonkinnäköistä pysyvää sisustuksellista jutta, ei minulla ole aavistustakaan mitä sinne ihan oikeasti haluaisin. Vaihoehtoja on pyöritelty lukuisia ja tällä hetkellä kallistunen valkoiseen puolipaneeliin ja näkyviin hirsiin niiltä osin kuin se on mahdollista. Lattian väritystäkin olemme miettineet ja jos vain suinkin saamme vanhat lankut käsiteltyä siten, että vaaleammalla sävyllä maalaaminen onnistuu, tulee lattin väriksi näillä näkymin vaalea helmenharmaa. Nämäkin asiat kyllä ehtinevät muuttua vielä moneen kertaan, kunnes päästään ihan oikeasti pintoja tekemään...

2012-08-19

Eteisen purkuhommia osa 2


Lisään hieman teknispainotteisemman lisäyksen vaimon eteistä käsittelevään päivitykseen. Lattiaa lähdettiin avaamaan lähinnä mielenkiinnosta rakennetta ja sen sisältöä kohtaan. Tarkoituksena siis selvittää lattian eristepaksuus sekä kunto ja sitä kautta saada käsitys kuinka laajasti alapohjaa pitää remontoida. Lisäksi lattialankuista on paljon mukavampi poistaa vanhat maalit ulkona (lähtee parhaiten kuumailmapuhaltimella/kosaanilla + hionta nauhalla/rälläkällä). Lattian rakenteeksi paljastui aikakaudelleen tyypillinen tuplahirsiristikko, jossa eristeiden sekä lattiavasojen kannattimena toimii alapuolinen hirsiristikko minkä päällä hirsien pinnoista sahatut lankut sahapuoli alaspäin. Itse lattia vasoineen on täysin kelluva, se on tehty eristeiden kannatinlankkujen päälle lankkuja sopivasti koloten (lankut paikkapaikoin yli 20 cm paksuja!).

Ehdottomasti positiivinen asia on, että koko rakenne paljastui täysin ehjäksi ja kuivaksi. Tilkkeenä käytetty sammalta, eristeenä kutterinlastua ja päällimmäisenä kerroksena savea/hiekkaa (tyypillinen rakenne, tosin saven merkitystä en ymmärrä, sekun vain lisää eristekerroksen painumista). Tyhjää lattialankkujen alla noin 5 cm, jossa hiirenkäytäviä, kuten arvata saattaakin. Lapioin kokeeksi kaikki eristeet pois noin puolelta eteisen alalta, tavaraa kertyi paljon, ja homma on varsin tympäännyttävää. Lisäksi alkoi tuntua homman olevan tyhmää, sillä mitä sitä nyt hyvää ehjää rakennetta korjaamaan. Lankkujen välit olivat tilkitty erityisen huolellisesti, on varsin epätodennäköistä, että tekisin sitä itse yhtä hyvin. Eli varsin helposti tullaan johtopäätökseen, että jos yleensäkään muissa huoneissa avataan lattiaa, niin eristeistä korvataan ekovillalla vain päällimmäinen hiekkakerros, alapuolinen sammal+kutterinlastu saavat jäädä paikoilleen. Tätä käsitystä testatakseni jätin noin neljänneksen lattian alalta purun paikoilleen, pintalämpötilaa voi näin ensi talvena tarkkailla eri kohdista.


Alapuolelle laitan tuulileijonan tiivistämään lankkujen välissä olevia rakoja, reunat tiivistän pellavalla (tai jos iskee kiirus niin urskalla, vaikka sitä ei tällaiseen taloon saisikaan laittaa, mutta ko. kohteessa se jää sentään näkyviin, jotta se on tarpeen vaatiessa paikattavissa). Eikä se ko. paikassa aiheuta mitään vaurioriskiä, sillä rakenne sen ympärillä pääsee vapaasti tuulettumaan/hengittämään (näin asiaa ainakin itselleni perustelen, jos urskaa päädyn käyttämään). Seinän vierustoihin yläpuolelle laitan 100mm ekovilla pystyyn, keskiosiin puhallettavaa ekovillaa, kylän rautanetistä saa koneen maksutta, jos ostaa villat heiltä. Villojen päälle ilmansulkupaperi ja niiden päälle lattilankku takaisin maalinpoiston jälkeen. Laitan kuvia kun homma etenee, nyt taistelutanner tilapäisesti siirtynyt talliin, siellä käynnissä seinien lisäeristys...

Helppoa kuin heinänteko

Elokuun sateiden myötä on mukava palata helteisiin heinäkuun alkupäiviin ja tehdä pieni päivitys heinäntekohommista. Etenkin nyt kun ensimmäisiä omatekemiä heinäpaaleja on kaivettu ladosta poneille murkinaksi.

Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen Uudessatalossa pidettiin heinätalkoot. Tosin, talkooväkeä ei paikalle saatu oman väen ja parin naapurin  lisäksi kuin muutama, mutta heinähommat sujuivat joutuisasti kaikesta huolimatta. Omasta väestä pellolla sitten pyörittiin oikein kolmen sukupolven voimin, ihan kuin "ennen vanhaan".

Omaa peltoa meillä Uudessatalossa ei ole juuri nimeksikään, mutta tilaa ympäröi monta hehtaaria kesannolla olevaa peltoa. Koska tiesimme, että pellon omistaja ei heinällään mitään tekisi, pyysimme luvan hyödyntää tuota monimuotoista (eli rikkaruohoista) heinää eläinten rehuksi.  Heti heinäkuun alussa, kun sääennuste lupasi useamman päivän sateetonta kautta,  naapurin isäntä tuli kaatamaan toisen naapurin omistaman kesantopellon Uudentalon tilan vierestä, josta siis aioimme heinää tehdä. Heiniä pöyhittiin useana päivänä ja onneksi ne vaikuttivat kuivuvan mukavasti tuona tämän kesän sääolot huomioonottaen poikkeuksellisen lämpinä viikkona. Kuumana ja sangen hiostavana perjantai-iltana päästiin sitten itse asiaan. Miska, joka ei ollut koskaan ennen traktorin ratissa ollut, värvättiin meidän traktorin kuskiksi ja kaikille kynnelle kykeneville iskettiin heinähanko kouraan. Heinät kaatanut naapurin isäntä ajeli paalaimen kanssa ympäri peltoa ja toinen naapuri tuli omalla traktorillaan ja kärryllään avuksi, joten homma luisti kuin vettä vaan. Aikaa heinähommissa meni nelisen tuntia ja paaleja saatiin latoon 592 kpl.

Varsinaisten heinähommien jälkeen grillailtiin talkoomakkaroita (ja saattoi siinä muutama talkoo-olunenkin mennä) , jonka jälkeen Tero ja Miska lähtivät vielä naapuriin noukkimaan siellä päivemmällä paalattuja heiniä. Miskasta kehittyi tuona päivänä sangen taitava traktorikuski, sillä hän sai harjoitella ajohommia myös naapurissa.

Onneksi heinät saatiin paalattua jo perjantaina, sillä aiemmin talkoopäiväksi aiottu lauantai osoittautui sangen sateiseksi ja taisipa silloin ukkonenkin jyrähdellä . Ei tosin ihme, sen verran hiostava ja painostava ilma oli jo perjantaina.




2012-08-16

Eteisen purkuhommia

Blogissa on ollut hiljaiseloa, talossa sen sijaan ei! Eihän sitä mitenkään voi tehdä remonttia istua koneella yhtäaikaa, vaiko? ;) Tallin lattiavalun kuivumista odotellessa aloittelimme viime sisäremonttia oikein todenteolla. Tuvan katon pinkopahvit on saatu purettua ja alta paljastui oikein mukavannäköinen lankkukatto. Myös tuvan seinäpaneelien alle olemma päässeet kurkistelemaan ja siellä näkyisi olevan hyvänkuntoiset hirsiseinät.  Käytännön syistä jouduimme kuitenkin jättämään tuparemontin odottelemaan eteisremontin tieltä, sillä niin valitettavaa kuin se onkin, talvi tekee tuloaan ja lämmityskausi, joten hetken aikaa paneudumme oviin ja ikkunoihin (jos siis vain on aikaa...) ja niiden vaihdon mukanaan tuomiin oheisremontteihin. Alla oleva kuvasarja kertoo eteisen lattian purkuhommista ja altapaljastuneista "ei-niin-yllättävistä yllätyksistä". Irrotetut lattialankut kannettiin ulos odottamaan hiontaa ja uutta pintakäsittelyä. Samat lankut laitetaan sitten takaisin (jos joskus päästään niin pitkälle...).

Tästä se sitten lähtee...

Kuva puhukoon puolestaan, melko paksuja ovat!
Ei paljon haittaa, vaikka tuosta vähän hioisikin...
Ensimmäinen irti!
Joskus naulatkin olivat kunnollista tekoa!Näiden irti repiminen siten, että lankut säilyvät ehjinä, onkin sitten toinen juttu!
Tälläisiä pieniä ystäviä löytyi irrotettujen lankkujen pohjasta. Luojan kiitos, eivät enää möngertäneet!
Eivätkä sen puoleen nähtävästi ole aiheuttaneet lankkuihin suurempi vahinkoja. Jos joku tunnistaa mitä nämä kuvassa näkyvät matoset ovat, saa ilmiantaa!

Noin puolet eteisestä tyhjennetty!
Aika monta kärryllistä tavaraa sai ajaa ulos.
Joka puolella vanhoissa eristeissä näkyi hiiren(pesä)koloja, hyi! Yhtään elävää otusta ei tullut vastaan, onneksi. Joskin niitäkin on viimepäivinä vilistellyt pitkin pihaa Sutisen, Orvokin ja Hilman leikkikavereina. (aika julmat leikit, kaveri syödään sen päätteeksi...)