2013-12-30

Vielä kerran...Joulu!

 

Joulunpyhät mennä vilistivät niin että viuhahti. Vielä ehtii palata tunnelmiin ennen kuin vuosi vaihtuu ja on taas uusien juttujen aika. Joulua vietimme perhepiirissä kotona Uudessatalossa hieman erilaisella kokoonpanolla kuin aiempina vuosina. Jouluaatonaatto sekä jouluaatto kuluivat melko perinteiseen tapaan. Aatonaattona kävimme lasten kanssa (tällä kertaa lumettomalla sekä armottoman vesisateen vuoksi myös perinteistä poiketen glögittömällä) kuusimetsällä (kiitos vaan naapurille, kun saimme käydä "kuusivarkaissa"). Kuusia tarttui mukaan kuusi kappaletta (tai no, yksi kuusi ja viisi kräkiä), yksi kullekin eläinkunnalle. Eläinten kuuset vietiin kohteisiinsa jo aatonaattona ja hyvin ne näyttivät kadonneen parempiin suihin aattoon mennessä. Niin, pPaitsi kissojen kuusi, jonka en olettanutkaan tulevan syödyksi. Kissojen kuusi sijoitettiin porstuaan, jonne kissoilla on vapaa pääsy ulkoillessaan ja ainakin kuusen koristeet näyttivät olevan kissojen mieleen (jos sen voi jotenkin päätellä päättömien kuuseen ripustettavien "tinasotilaiden" määrästä lattialla). Ihmisten kuusi, eli virallinen The Joulukuusi jäi aattoyöksi talliin sulamaan (tai sulamaan ja sulamaan, mutta ainakin kuivumaan).

 

Aatonaattona koristeltiin pipareita, keiteltiin sinappia ja tehtiin viimeisiä "tontuntemppuja" ;) Myös jokaiselle eläimelle (siis niille, jotka ylipäätään syövät pipareita) koristettiin omat nimikoidut piparit. Nämä piparit tarjoiltiin sitten jouluaaton iltana ylimääräisenä herkkupalana :)

Aatonaattona kävimme myös  puhtaaksi kuuratussa (kiitos isännälle!) joulusaunassa. Saimme enoltani "joulukukkana" ihanan koivuvihdan ja sillä sitten ruoskimme "rumat sanat ja tuhmat tavat"  toisistamme joulun kunniaksi!


Aattoaamuna koristelimme kuusen ja  söimme perinteisen joulupuuron (tällä kertaakylläkin ilman mantelia ). Tv:stä katseltiin perinteistä "Joulupukin kuumaa linjaa". Lapset olivat melko täpinöissään jo heti aamusta ja "pientä" jännityksen tuomaa epäsopuakin oli ilmassa...Ehdin aamusella jopa käydä Enni-ponin kanssa pienellä jouluratsastuksella (lue: tuulettamassa päätäni ja löysäämässä pinkeää pinnaani jota lasten jatkuva nahistelu kiristi kummasti. Pikkumies ihmettelikin, eikö äiti saanut tarpeeksi vihtaa eilen kun yhä on niin pahansisuinen ja suustakin pääsi muutama sammakko...). Ratsastusretkellä ollessani isäntä  ja lapset viimeistelivät viime tinkaan jääneen joulusiivouksen.  Ratsastus ja eläinten kanssa puuhastelu (sekä sisätiloihin jääneille siivous ja kuuraus) viilensi kummasti kuumatkin tunteet ja pääsimme viemään kynttilöitä hautausmaalle huomattavasti sopuisammissa merkeissä.


Hautuumaareissulla ollessamme jouluvieraatkin olivat saapuneet ja odottelivat meitä lukittujen ovien takana porstuassa kissa-armeija seuranaan. Loppuilta menikin sitten rauhallisemmissa merkeissä. Laulettiin ja soitettiin joululauluja, syötiin ja juotiin, ja kävihän tuo pukkikin porstuassa heittämässä lahjasäkin myös ei-niin-kilteille lapsille (ja aikuisille).

 
.

 P.s kaikkein koviten pukkia taisi odottaa kuitenkin Cecilia-vuohi, joka on hienosti toipunut aiemmasta sairaudestaan. Sillä nimittäin oli joulupyhien kunniaksi kiima-aika ja se huusi pukin perään yötäpäivää kolmisen vuorokautta. Bertalla alkoi lopulta mennä hermot kaverin huuteluun ja se myös näytti sen. Oi ja voi.

2013-12-22

4. Adventti

Ja Joulu sarastaa...


Tekemistä olisi vielä hurjasti, ennen kuin voi hyvillä mielin hiljentyä joulun viettoon. Onneksi minulla on kuitenkin loma! Niin, se ensimmäinen kunnon palkallinen joululoma varmaan ikinä! En tiedä miten muuten ehtisinkään kaiken... Kovasti ollaan touhuttu tähänkin asti ja vielä olisi tällekin illalle pientä tontunpuuhaa jäljellä. (Yksikin onneton lahja on vielä puikoilla ja puolitiessä...) Tällä viikolla ollaan oltu kovin touhukkaita jälleen monella saralla. Itse olen lähinnä syventynyt joulun valmistelupuuhiin, mutta isäntä on jatkanut tallin remontointia ja siellä alkaakin pikkuhiljaa olla valmista. Vesihommat (eli juoma-automaatit ja piha-hana) on edelleen hieman kesken, mutta jos hyvin käy, nekin tulevat valmiiksi ennen vuoden vaihdetta.


Joulusiivouksesta ei ole tietoakaan, mutta siitä en viitsi stressiä ottaa. Siistinä paikat eivät kuitenkaan pysy, kun talossa on (liikaa) lapsia ja elukoita. Huomenna ehtii siivota sen mikä täytyy. Joulukuusikin haetaan huomenna ja koristelupuuhat on perinteisesti tehtykin vasta aattoaamuna. Myös joulupöytään tulevat laatikot paistan vasta huomenissa. Kiirettä on siis pitänyt, mutta olen iloinen, että tässä hulinan keskellä olen myös ehtinyt tapaamaan läheisiä ihmisiä ja myös jouluna sekä välipäivinä on tiedossa leppoisaa kyläilyä ihanien ihmisten luona. Se on kuitenkin varmaan sitä kaikkein tärkeintä ja mukavinta koko joulussa :)

Tänäänkin on tullut hyörittyä keittiössä. Joulutorttuja oli pakko saada jälkiruuaksi. Piimäjuusto muhii jääkaapissa ja piparit odottavat koristelijaa keittiössä kissoilta turvassa. Piparitalon tein tänäkin vuonna lasikuvun alle, sillä pikkuiseen tupaamme ei mahdu isoja pipariluomuksia, ainakaan siten että ne olisivat kissojen ulottumattomissa. Niin, kissat aika pitkälti näyttävät säätelevän joulupuuhiamme. Kuusikin, joka muuten on tänä vuonna monin verroin pienempi kuin viime vuonna, köytetään kiinni kattoon tai johonkin ihan  kissojen takia. Jospa sitä ensi vuonna kaikki olisi sitten taas suurempaa...






Nyt pikaisesti pukin puuhiin, tuolla on monen monta säkkiä odottamassa ja se onneton puolivalmis tekele puikoilla, huoh!


P.S Remontin suhteen olemme tehneet (taas) suuren suuria suunnitelmia, mutta niihin palataan sitten ensi vuonna. Ne kun eivät vielä ole ihan ajankohtaisia juttuja, mutta olen aika innoissani... Tuskin tässä joululomaakaan joutuu ihan toimettomana viettämään, ohjelmassa lienee ainakin lattialautojen kaapimista ja muuta mukavaa "pikkupuhdetta".

2013-12-15

3. Adventti



Joulu lähestyy vauhdilla ja päivät menevät hujauksessa. Enää reilu viikko jouluaattoon. Ja meillä on kaikki kesken, kuten nyt olettaa saattaa. Tehtävälista "ennen joulua" on vielä hurjan pitkä, mutta jotakin sentään olemme jälleen saaneet aikaiseksi. Koko viikko on ollut melko kiireinen niin töissä kuin kotonakin. Jouluruuat sun muut aion kyllä tehdä vasta juuri ennen aattoa valmiiksi (meillä on laatikot sun muut syöty aina tuoreeltaan, en kuulu niihin jotka tekevät ne hyvissä ajoin pakkaseen, ehkä kannattaisi...), mutta vielä olisi kaikenmoista "tontunpuuhaa" tehtävänä ennen ensi viikonloppua.


Tontusta puheenollen, meillä kävi ihan oikea tonttu tässä eräänä yönä. Tai en minä sitä tonttua nähnyt, mutta se oli käynyt yöllä porstuassa ja jättänyt lapsille pienet paketit.  Ja itsekin ollaan vähän tontunpuuhia tehty, laiteltu kummilasten ja muiden muistettavien lahjoja pakettiin. Osa lahjoista on kuitenkin vielä työn alla ja vähän jännittääkin ehtiikö tämä tonttu saada kaikkea ajoissa valmiiksi...


Kuluneella viikolla olemme nauttineet jos jonkinmoisista joulunajan riennoista. Osallistuimme muun muassa päiväkodin Itsenäisyyspäivätanssiaisiin sekä ekaluokkalaisen viuluopetuksen joulukonsettiin. Allekirjoittanut vietti syntymäpäiviään tänä vuonna melko pienimuotoisesti, mutta työkavereita ja sunnuntaivieraita piti juhlan kunniaksi lahjoa leipomuksilla.


Kuten ehkä kuvistakin voi päätellä, kävimme joulukonsertin jälkeen hieman ostoksilla ja pääsin pitkästä aikaa käymään lempipuutarhakaupassani hakemassa joulukukkia. Kauppa sijaitsee vanhan kodin lähettyvillä ja Uudesta talosta sinne on turhan pitkä matka, että viitsisi pelkästään kukkia lähteä hakemaan. Nyt kun olimme "isolla kirkolla" muutenkin asioilla, tuli pistäydyttyä. Tähän mennessä olemme olleet ilman joulukukkia, vaikka rakastankin hyasintteja, amarylliksia ja joulutähtiä tunnelman luojana, sillä en ole kelpuuttanut meille mitään marketista ostettuja nuupahtaneita hyasintteja. Nyt kun pääsin "kunnon apajille" meinasi ihan ahneus iskeä ja lopulta oli hankala keksiä kaikille kukille sopiva paikka, jossa ne pääsisivät sopivasti esille.


Pientä lisäpuuhaa tähän viikkoon tuotti muutama päivä sitten riehunut Seija-myrsky. Isommilta tuhoilta onneksi säästyimme ja sähkötkin pysyivät koko ajan päällä, mutta karjapihalla talvisäilössä olleen ponimökin Seijanpirulainen oli puhkunut nurin. Mökki selvisi keikauksesta kuitenkin suhteellisen pienin vahingoin, mutta sen nostaminen oli melko haastavaa puuhaa. Traktorilla se sieltä sitten pystyyn hilattiin.Onneksi mökki oli aselteltu senkin verran kauas navetasta, ettei se rysähtänyt navetan kyljestä sisään. Sitten olisivat vahingotkin olleet suuremmat.

Lopuksi vielä eläinrintamalta hyviä uutisia. Cecilia-kuttu vaikuttaisi toipuvan sairastumisestaan hyvää vauhtia. Taudin laatu ei vieläkään ole ihan varmaksi selvinnyt, mutta suuresti epäilemme kyseessä olleen Listerioosi. Cecilia sai antibioottikuurin, jota nyt olemme viikon verran siihen piikittäneet (melko jännää puhaa tuo pänkäpäisen kutun piikittäminen, onneksi minulla on melko vakaa neulakäsi...). Muutaman päivän sisällä tallissa majailtuaan, kun Cecilian vointi alkoi korjaantua vuohet muuttivat takaisin ulkotarhaan. Etenkin Bertan kannalta muutto tapahtui viime hetkellä, sillä sen hermot alkoivat  kiristyä  äärimmilleen tallimajoituksesta johtuen ja se käyttyi hetkittäin jopa agressiivisesti Ceciliaan kohtaan purkaakseen turhautumistaan. Hyvin nuo ovat jälleen ulkona viihtyneet, Seija-myrskynkin ne vastaanottivat pyllyvillat tuulessa hulmuten. Melkoisia ulkoilmaelukoita siis!

TSI Slow Feeding - kaukalo


Meillä on nyt käytössä uusi uljas SlowFeeding-ruokintakaukalo. Isäntä nikkaroi sen heti Enni-ponin sairastumisen jälkeen, jotta vastaava hiekansyönti voitasiin jatkossa estää tai ainakin  rajoittaa mahdollisimman vähäiseksi. Typerintä asiassa lienee se, että haaveilin tuollaisesta kaukalosta jo vuosi sitten kesällä Enni-ponin suuren ahneuden vuoksi, mutta sen rakentaminen jäi aina kiireellisempien projektien takia myöhemmäksi.

Kaukalo rakennettiin kehystämällä melkein eurolavan kokoinen lava laudalla, helpommalla olisi päässyt käyttämällä valmista lavakaulusta, mutta tekohetkellä (yöllä) ei ollut käytettävissä eurolavaa, eikä liioin lavakaulustakaan. Pohjalle laitettiin 12mm filmivaneeri. Päätyreunoihin jätettiin n. 2 cm rako, jotta mahdollinen sadevesi valuu pois, eikä jää makaamaan vanerin päälle. Itse verkko hitsattiin 8mm harjateräksestä silmäkoolla 100x100mm. Silmäkoko oli puhdas arvaus, näin jälkiviisaana verkko voisi olla pienempikin, varmaan kokeillaan seuraavaan vielä pienempää, esim. 80x80 verkkoa.

Kaukalo täytetään nostamalla ristikko kokonaan pois ja kumoamalla etukäteen punnitut heinät kaukaloon. Sitten vain ristikko takaisin heinien päälle ja lukko paikoilleen pitämään ristikon kaukalon sisällä, vaikka ponit tempoisivatkin heiniä kiivaasti.



Olin alkuun hieman epäileväinen, osaavatko ponit sitten syödä kaukalosta vai tunkevatko ne kavionsa ristikon väliin ja vääntävät itsensä solmuun kaukalon sisälle. Näin ei onneksi ole käynyt, vaan ensi hetkestä alkaen heinät ovat kadonneet parempiin suihin. Syöminen on nyt kuitenkin hidastunut merkittävästi aiempaan nähden ja yksi heinäsatsi kestää poneilla 2-3 tuntia, kun aiemmin se hupeni alle tunnissa.


Enni on usein kovin mustasukkainen heinistään, joten aikomuksena on muun kiireen vähän hellittäessa rakentaa Sylvialle oma teholavan (600x400mm) kokoinen pikkukaukalo. (Tai eihän niitä mitenkään nimettyä saa, kun ponit joka tapauksessa leikkivät heinähippaa kasalta tai kaukalolta toiselle...)


2013-12-12

A Happy Home

 

Olen pidemmän aikaa hinkunut jotain hienoa sisustustarraa, mutta en ole keksinyt sille sopivaa paikkaa. Minkään vanhan pinkopahvin päälle sitä ei voi laittaa (ne ovat niin kupruisia ja revenneitä/ likaisia tai värjääntyneitä), eikä se nyt oikein hirrenkään päälle sovi. Oveenkin sellaista mietin, mutta meidän ovetkin ovat niin huonossa maalissa ja ikävän värisiä, etten sellaiseenkaan tarraa halunnut laittaa. Kun eteiseen laitettiin uusi kaapisto (jonka sopivuutta tälläiseen taloon  vieläkin hieman kauhistelen, mutta käytäntö sanelee säännöt tässä kohtaa), jäi kylppärin oven pieleen jäävän kaapin kylkeen juuri sopiva tasainen, valkoinen paikka, joka suorastaa huusi jotakin koristusta itseensä.

Käytin useamman illan etsien sopiaa tarraa. Halusin tarran, jossa on tekstiä, mielellään englannin kielellä ja positiivinen sanoma (en kyllä tiedä onko edes olemassa kovin negatiivissävytteisiä sisustustarroja?!). Tarran väriksi toivoin jotain vähemmän jyrkkää kuin musta.

Aivan täydellisiä tarroja löytyi täältä. Meille valikoitui useammasta potentiaalisesta vaihtoehdosta tuo kuvissa näkyvä harmaansävyinen "Happy home".

Tarran mukana tuli simppelit kiinnitysohjeet. Tarra oli tosi helppo laittaa paikoilleen (niin helppo, että suoriuduin siitä m e l k e i n yksin, isäntä tuli puoliväkisin hieman avuksi päälliskalvon irroitusvaiheessa). Ja ainakin meillä tuo on ollut jopa lapsenkestävä, vaikka se tuossa oviaukossa onkin hyvin pienten ja vähän isompienkin käpälien räpelöitävissä.

2013-12-08

2. Adventti




Joulu tulla jolkottaa ja päivät ennen aattoa käyvät vähiin. Samalla käy onneksi vähiin myös työpäivien määrä ennen joululomaa (taitaakin olla elämäni ensimmäinen palkallinen joululoma tulossa, jipii!). Ja maa on valkoinen, ainakin toistaiseksi. Pääsee sitten joulupukki paremmin perille reellään.... ;)

Mutta muuten nyt on kyllä melko synkkä joulukuu, ainakin näin eläimellisestä näkökulmasta.
Juuri kun saimme Enni-ponin takaisin kuntoon, Cecilia-vuohi sairastui. Taudin laatu ei ole vielä ihan selvinnyt minulle, mutta jokin tuota pikku-neitiä vaivaa.

Cecilia

Iltaruokinnan aikaan Cecilia ei tullut syömään puuroaan ja kun menin sen luokse, se tärisi ja huohotti.
Vuohet ovat asuneet koko meillä olo aikansa pihatossa, jossa ne pääsevät tahtoessaan lämmitettyyn mökkiinsä, joten en uskonut sillä olevan varsinaisesti kylmä. Vein sen kuitenkin sisälle talliin ja mittasin kuumeen. Varsinaista kuumetta sillä ei oletettavasti ole, ehkä pikkuisen lämpöä. Tallissa sain sen syömään pari porkkanaa ja vähän piparia ja juotin sille varuiksi myös hieman soodavettä. Pötsistä kuuluu kurinaa ja vuohi röyhtäilee, joten mistään kunnon pötsiähäiriöstäkään lie tuskin kyse. Pyydystimme myös Bertan sille kaveriksi talliin, sillä sinne tuo potilas nyt saa jäädä odottelemaan parempaa vointia, jolloin sen voi sitten  taas tarvittaessa siirtää ulkopihattoon. Jos vuohen vointi ei aamuun mennssä ole korjaantunut, soittelen jälleen eläinlääkärille. Bertta hieman protestoi talliin joutumistaan, se selvästi viihtyy pihalla ja nukkuu jopa pakkasöinä taivasalla mieluummin kuin mökissään.

Tosiaan, epäonnea eläinten kanssa piisaa. Viime viikolla kahdella kissalla todettiin matoja, ja voitte uskoa, että viiden kissan madottamisessa kolmena peräkkäisenä päivänä on oma shownsa. Onneksi siitäkin selvittiin jo melko rutiinilla.

Madottoman on hyvä olla. Päivän kissapläjäys.
Jotain mukavaa tähän päivään on kuitenkin mahtunut. Liikutin tänään Enni-ponin juoksuttamalla pellolla ja se laukkailikin oikein innoissaan. Laukka on ollut aika nihkeää tässä pitkin syksyä ja nyt voisin jälkiviisaana arvella senkin johtuneen osittain hiekkakertymästä suolistossa (joka siis nyt saattaisi olla psylliumin ansiosta poistunut/poistumassa). Sylvian kanssa kävin pitkällä kävelyretkellä metsässä. Emme ole pitkään aikaan käyneet maastossa ratsastamassa (lähinnä aikaisesta pimeydestä sekä runsaasta peura-kannasta jota Enni suuresti pelkää, johtuen), joten oli kiva käydä katsomassa miten luonto on muuttunut viimeisen kuukauden aikana kun talvi on saapunut metsäänkin. Sylvia on kyllä ihana lenkkikumppani. Se on kuin iso koira (joskin ehkä jopa rauhallisempi). Se köpsöttelee kiltisti narun päässä ja välillä hamuaa turvallaan  havun oksia tai muuta kasvillisuutta maasta.

Sylvia innostui ensilumesta jokunen viikko sitten niin kovasti, että heittäytyi heti ulos päästyään piehtaroimaan.
Aamupäivällä saimme valmiiksi eilen aloittamamme joulukorttiprojektin. Joka vuosi päätän tehdä jotain "ihan vaan helppoa ja nopeaa", mutta aina sekin homma paisuu ja paisuu. Ensin piti ihan vaan vähän leimata ja liimailla, sitten piti kuvioida kirjekuoretkin ja vähän värittää tuosta ja tästä. Huoh! Mutta hienoja niistä tuli ja tällä kertaa minulla oli sentään apulainenkin. (En viitsi julkaista korteista ainakaan vielä täällä kunnon kuvaa, sillä tiedän, että tätä lukee useampi sellainen, jonka luukusta kortti muutaman viikon sisällä kolahtaa).

2013-12-06

Kenttä




Tänä syksynä pimeys ei ole harmittanut ollenkaan niin paljon kuin viime syksynä. Meillä on nimittäin valaistu ratsastuskenttä sekä ulkovaloja! Molemmista näistä jaksan ilahtua vieläkin päivittäin, vaikka ne siinä jo jonkin viikon ovat olleetkin. Valoja olemme lisänneet pitkin syksyä ja kenttähän rakennettiin lähes valmiiksi jo loppukesästä. 


Ennen ja jälkeen. Ennen kuvat on otettu alkukesästä ennen tiensiirtoa. Taustalla näkyy laidun ja etualalla oleva aidattu alue on viime talvisen "ratsastusradan" seutuville kevyillä tolpilla aidattu ratsastusalue. Jälkeen kuvissa näkyy myös pihalla oleva kukka-istutusalue. Valitettavasti oikeita ennen-kuvia ei ole (tai ainakaan en sellaisiä koneelta löytänyt. Siis ajalta ennen kuin millekään oli tehty mitään).


Kentästä puuttuu enää ”oikeat” aidat, mutta tämä talvi mennään sujuvasti nauha-aidoilla (joissa ei ole sähköä, vaikka eräs pieni poika meillä kyläillessään niin luulikin ja varoi kovasti aitoja ulkona touhutessaan).

Kentän paikkaa mietittiin pitkään ja kun tien siirto-suunnitelma lyötiin keväällä lukkoon kentän paikaksi muodostui lähes itsestään uuden tien ja vanhan tien (eli pihan) väliin jäävä entinen peltokaistale. Vanhan tien ja pellon välissä oli iso avo-oja ja vanha pihakaivomökki. Kaivomökki purettiin osin lapsityövoimalla alkukesästä ja oja salaojitettiin samalla kun pihaa myllättiin kaivinkoneella muutenkin. Kaivo päätettiin täyttää, koska se jäi kentän alle ja vesi oli laadultaan kovin rautapitoista. Kaivon täyttö oli hieman haastellista, sillä kaivo osoittautui varsin syväksi, täydet 10m. 



Ennen täyttöä kaivo oli syytä tyhjentää vedestä, jotta täyttöhiekka painuu kerralla riittävän tiiviiksi. Uppopumpun nostokorkeus kun rajoittuu 7m, niitä tarvittiin kaksi, jotta hommasta selvittiin. Onneksi rakennusvaiheessa oli kaivon puoliväliin laitettu pari teräsputkea poikittain ilmeisesti juuri kaivon pohjalle kulkemisen helpottamiseksi. Näiden putkien varaan laitettiin iso laastipalju, jota kaivoin pohjalla oleva uppopumppu täytti. Toinen uppopumppu tyhjensi tätä laastipaljua ja tällä tapaa kaivo saatiin tyhjäksi. Sääliksi käy tällaista käsityön taidonnäytettä tuhota, mutta sijanti valitettavasti sitä vaatii. Tällaiset kaivot on aikanaan kaivettu liu'uttamalla renkaita alaspäin samalla, kun maata on lapiolla kaivettu pois kaivon sisältä. Maa on poistettu kaivosta köyteen kiinnitetyllä ämpärillä.




Kentän pohja muotoiltiin kaivinkoneella kaadolle entisen avo-ojan suuntaan. Alustaa oikaistiin kaikenlaisella tontilta ylimääräiseksi jääneeltä maa-aineksella, kentän alle päätyi myös tuvan ja parin kamarin alapohjaeristeet.



Alustan lopputasoitus tehtiin joustopiikkiäkeellä ja perälevyllä, tavoitteena oli saada mahdollisimman tasainen alusta, jotta kantavaan kerrokseen ei tarvitsisi käyttää kohtuutonta määrää mursketta. Tasoituksen jälkeen levitettiin N1-luokan suodatinkangas, jonka päälle ajettiin 0-32 mursketta kentän kantavaksi kerrokseksi. Murskepaksuus vaihtelee 10-40 cm pohjan muodosta riippuen. Kantava kerros tasoitettiin Loimaan ihmeellä, eli Wille kiinteistötraktorilla, jonka suorituskyky yllätti positiivisesti: Kuormaaja viisti käsittämättömän suuria siivuja kasan kyljestä, eikä tasaisen kentän synnyttämiseen mennyt aikaa paria tuntia kauempaa. 


Kantavan kerroksen annettiin painua useamman sateen ajan, joiden jälkeen pohja tasoitettiin vielä traktorin takakuupalla. Kantava kerros olisi hyvä ollut tiivistää täryllä, mutta aikaa pikkutäryllä kiertämiseen ei löytynyt (myös vapaaehtoisien määrä homman suorittamiseen oli kovin pieni), eikä kunnollista valssitäryä ollut saatavilla lähettyviltä, joten tiivistys jäi sateen ja erinäisten liikennevälineiden varaan. Pinnaksi kantavan kerroksen päälle ajettiin luonnonhiekkaa. Nolla-aineksen määrä hiekassa hieman jännitti, mutta referenssinä toimi läheisen ratsastustallin maneesi, jonka pintakerroksena käytetään tätä samaista hiekkaa. Pintakerrosta todennäköisesti tullaan täydentämään salaojahiekalla veden läpäisykykyvyn parantamiseksi seuraavana kesänä. 

Kentän tolppina on kierrätettyä valkoista metalliputkea ja luultavimmin myös pysyvät aidat tulevat samasta materiaalista ensi kesänä. Tolpat painettiin maahan kavinkoneavusteisesti, onneksi, sillä laiduntolppina käytettyjä samoja tolppia olemme pungertaneet maahan omin voimin niin traktorin avulla on lekallakin, ja molemilla tavoilla tolppia on vaikea saada suoraan. Nyt tolpat sujahtivat maahan nopeasti ja kepeästi.

 
Kenttää on pitkin syksyä lanattu traktorivoimin ja hiekan joukosta esiin nousseet isot kivenmurikat on nakattu pois heti sellaisen osuessa kohdalle. Muutaman kuukauden kentällä ratsasteltuani en voi kuin ihmetellä miten ollemme viime talvena tulleet toimeen ilman sitä. Kenttä on myös rakenteeltaan ilmeisen onnistunut, sillä vesi ei kentälle jää juurkaan makaamaan, vaikka sitä taivaalta tippuisi runsaastikin. Ja se valaistus! Nytkin, kun pimeä alkaa laskeutua jo kolmen jälkeen on maastoratsastuksesta ihan turha edes haaveilla. Kentän molemmissa päädyissä on siis valaisimet. Hypäämisestä tässä valaistuksessa on turha haaveilla, mutta valaistus on normaaliin kenttätyöskentelyyn riittävä ja vaikka yksi nurkka jääkin hieman varjoon.


Ja ollaanpa kentällä järjestetty jo kilpailutkin. Nimittäin ekaluokkalaisen synttäreillä seikkaulurataan kuuluneet kepparikisat. Rolleponi suoritti radan useamman pikkuratsastajan kanssa. 


Ponien joulukalenteri



Koska meillä kaikilla ihmisillä sekä myös kissoilla on oma joulukalenteri (tai parhaimmassa tapauksessa jopa kolme) piti poneillekin tehdä omansa. Kaivoin joulukoristelaatikon kätköistä esiin vanhan täytettävän joulukalenterin ja kävin kaupasta ostamassa poneille sopivia karamelleja, "Pohjanmaan pastilleja". Jokaiseen lokeroon laitoin kaksi pastillia, kummallekin ponille yhden. Enni-poni sai avata ensimmäisen luukun.


Märkä (ulkona satoi räntää)  Enni-poni tuli isännän kanssa kurkistelemaan kalenteriaan hieman epäluuloisena, mutta  vaikutti kovin ilahtuneelta saadessaan namia. :)

Itsenäisyyspäivä

Itsenäisyyspäivää olemme viettäneet lumisissa tunnelmissa. Luvattua lumimyrskyä ei ole näkynyt, mutta lunta on sadellut pitkin päivää, hetkittäin räntänä, mutta lopulta myös ihan lumena. Ihanaa, kun maa on valkoinen.
Aamusella menimme isännän kanssa yhteistuumin hoitamaan eläimet ja nostimme lipun salkoon. Ylväänä se siellä heilui.



Niin, meillä tosiaan on myös se lipputanko, jota alkukesästä kovasti kaipailin. Tanko laitettiin etupihan kukkamaan keskelle ja siinä se onkin aika keskeisellä paikalla. Vaikka se ei ihan päätielle näykään (kuten takapihalta näkyisi), se toivottaa tulijat tervetulleeksi uudentien mutkassa (sikäli siis, että lippu on salossa).
Lipputanko nostettiin pystyyn kahdestaan isännän kanssa, ja siinä olikin hieman pohtimista, miten tuollainen 10-metrinen tanko saadaan pystyyn. Suomalaisella sisulla ja laudanpätkällä se sitten tapahtui (ja vieläpä suuremmitta kommelluksitta!). Ekaluokkalainen ikuisti operaation kännykällä. Lipputanko on ollut pystyssä lokakuun alusta asti ja jokaisena liputuspäivänä siitä lähtien on salossa liehunut uljas siniristilippu (vaikka työkaverit epäilivätkin, että emme parin ensimmäisen liputuspäivän jälkeen enää jaksa/muista lippua salkoon vetäistä, hah!)


Enni-poni on toipunut ähkystään hienosti ja tänään pääsimme pitkästä aikaa työntouhuunkin, eli ratsastelemaan. Tytär-parka on kuumeisena vuoteen omana, joten hänestä en saanut seuraa. Ratsastuskumppaniksi lähti ekaluokkalainen pikkumies joten poni-Sylviakin pääsi pitkästä aikaa kentälle pyörimään ratsastajan kanssa. Molemmista poneista kyllä huomasi, että varsinaista ratsasteluataukoa on takana useampi päivä, sen verran omapäisiä olivat, mutta loppujen lopuksi tuosta kentällä pyörähtelystä jäi kaikille hyvä mieli.



Sain isännältä myös etukäteissyntymäpäivälahjan jota tänään koekäytin. Nimittäin akuilla toimivat lämpöpohjalliset. Aivan mahtava lahja ja tuli kyllä tarpeeseen. Minulla on aina kylmät jalat ja toisinaan (etenkin talvipakkasilla) jalat ovat niin jäässä, että ne ovat tunnottomat ja verettömät (valkoiset) vielä pitkän aikaa kylmettymisen jälkeen. Ja tuohon kylmettymiseen riittää ihan pikkupakkanenkin, eikä siinä ole paljon edes karvakengät tai tuplavillasukatkaan auttaneet. Nämä pohjalliset olivat kyllä ihan (varsin suolaisen) hintansa väärti (vaikka siis lahjaksi ne sainkin). Lisäksi ne ovat tosi helppokäyttöiset, eivätkä tunnu jalassa/kengässä miltään. Lämpimästi voin kyllä suositella muillekin!


Osaltani tämä päivä on mennyt melko rennoissa merkeissä aamupäivän ratsastuksen jälkeen harvinaislaatuisesti  sisätiloissa hernekeittoa keitellen, siivoillen ja musisoiden (siihenkin on ihan liian harvoin aikaa). Koko viikon kiusannut flunssa vaivaa vielä sen verran, että suuremmin ei jaksa rehkiä. Tänä iltana seuraamme TV:stä Presidentin Itsenäisyyspäivän vastaanottoa ja kohotamme maljan itsenäille Suomelle!




Hyvää Itsenäisyyspäivää!

2013-12-02

Jouluvalmisteluja osa 1





Viimepäivien kurjuudesta huolimatta, olen pikkuhiljaa alkanut virittäytyä joulutunnelmiin. Anoppi toi meille jo perinteikkäät joulukranssit ulko-oviin. (Kiitos niistä, ihania ovat!) Viime talvena sain syntymäpäivälahjaksi kaksi isoa havukranssia, joista toinen löysi paikkansa tallin ovesta ja toinen vanhan pirtin ovesta. Tänä vuonna lisäkransseja ei ole näkynyt, enkä ole sellaisia itsekään ehtinyt väsäämään. Jouduin siis tyytymään HongKongista ostamiini muovisiin (!) tee-se-itse-kranssipakkauksiin, joista tuunaamalla syntyi melko siedettävän näköiset kranssit niin tallin kuin kampolankin oveen. Periaatteessa kyllä vastustan moisia muovihirviöitä, mutta menkööt tämän kerran. Ehkä ensivuonna pistän pystyyn kranssipajan ja väsään kranssit jokaiseen tontilta löytyvään oveen!(Tosin, sitten pitänee aloittaa jo kesäkuussa...)

Honkkarilaiset muovikranssit.




Samaisella Honkkarireissulla mukaan tarttui myös talliin sopivat jouluvalot. Valoketjussa on 10 pienen pientä tallilyhtyä led-lampuilla. Sopivat mielestäni tallin vanhaan kattoparruun kuin nenä päähän. Eivätkä ponitkaan pääse näihin käsiksi (tai hampaiksi).


Ekaluokkalainen oli askarrelut minulle aivan ihanan joulukalenterin. Ensimmäisestä luukusta paljastui lumiukko ja toisesta paljastui luminen maisema. Kolmosluukun kuvan merkitys jäi vähön arvoitukseksi, mutta hieno se oli joka tapauksessa. Aikamoinen taiteilija tuo taitaa olla! Innolla odotan mitä kaikkea kalenteriin onkaan kätketty. Ja ihana kummipoikani toi minulle tämän joulun adventtikynttilän tuliaisiksi vieraillessaan meillä jokunen viikko sitten.


Neiti oli väsännyt kissoille oman joulukalenterin, jonka jokaisesta luukusta löytyy namipala jokaiselle kissalle.


Poikasten kanssa leivottiin ensimmäiset joulutortut. Kaupasta löysin myös gluteenitonta torttutaikinaa, joten tällä kertaa pääsimme myös pikkumiehen kanssa maistelemaan torttusia.  Aika aneemisia ja littanoita torttuja siitä tuli, mutta maku oli oikein hyvä! Täytteeksi laitoimme luumuhillon sijaan aprikoosihilloa, sillä kaikki lapset eivät tykkää luumuhillosta.

Kissat ottivat tämän jouluvalmisteluhömpötyksen tapansa mukaan rennosti. Herran Sutinen onnistui jotenkin kaatamaan pyykkikörin ja kömpi sinne torkkumaan. Seita sensijaan löysi itselleen päikkäripaikan isännän vaatelaatikosta ja sulautui hyvin mustien vaatteiden joukkoon. (Niin hyvin, että jopa lähes laitoin laatikon kiinni ennen kuin huomasin torkkuvan kissan.)