2013-02-28

Iltakierros

Ajattelin kirjoittaa pienen tekstin meidän tavallisista iltarutiineista eläimiin liittyen. Tänään otin kierrokselle mukaan kameran ja kuvasin mahdollisuuksien mukaan iltarundin vaiheita.Ymmärrettävästi kaikissa kohdissa kuvat eivät ole kovin onnistuneita, sillä kuvaaminen ja tekeminen samanaikaisesti on eläinten (etenkin vuohien) kanssa touhuttaessa hieman haasteellista.

Iltapuuhat alkavat näin talvisaikaan kantamalla sisältä lämmintä vettä talliin eläinten juomavedeksi sekä "iltapuuroihin". Seuraavaksi teen poneille "iltapuurot". Tällä hetkellä puurot sisältävät pellavarouhetta, merilevää ja valkosipulia. Iltaherkuksi on varattuna muutama porkkana.



Puurojen hautuessa käymme usein ratsastamassa, mutta tänään emme ratsastaneet, sillä ilma oli todella kurja. Satoi räntää ja tuuli kovasti. Ponit saivat vapaapäivän. Siirryin siis suoraan seuraavaan puuhaan, eli ponipihattojen siivoamiseen. Siivoamme kakat pihatoista ja tarhoista päivittäin ja hyvä niin, sillä usein kakkaa kertyy päivässä 1-1½ kottikärryllistä. (Tervetuloa vaan hakemaan kukkamaalle lannoitetta sitten keväämmällä ;) Ponit ovat usein mukana tässä puuhassa ja kaatavat mielellään kottikärryt jos vaan saavat tilaisuuden. Toinen kiva "temppu" on käydä kakkaamassa juuri siivottuun pihattoon.


Koska emme tänään ratsastaneet, harjasin ponit vasta kakkojen siivouksen jälkeen. Jokapäiväinen kunnollinen harjaus onkin tarpeen, sillä poneilla on alkamassa joka keväinen riemu: karvanlähtö. Sain vinkin, että lehmille tarkoitettu metallinen "karsta" olisi hyvä  myös poneille karvan lähtöön ja monenmoista sukaa ja harjaa huonoin tuloksin  kokeilleena päätin hommata moisen karstan. Tuo metallinen hivenen pelottavan näköinen värkki löytyi läheisestä Agrimarketista edukkaaseen hintaan ja tarttui mukaan. Käteen tuo karsta tuntui melko terävältä ja kovalta, mutta ajattelin silti rohkeasti kokeilla sitä poneihin, sillä jos lehmä sen kestää niin miksei ponikin! Testasin ensin varovasti Sylvian paksuun karvaan, sillä hän on poneista rauhallisempi. Koska hän ei ollut moksiskaan rohkenin kokeilla myös Enniin. Enni suorastaan tuntui nauttivan hieman voimakkaammasta kihnutuksesta ja hyvin lähti karvaakin (Ja vieläpä pölisemättä! Kaikki jäi sukaan kiinni!). Voi jopa olla, että tämä laite tekee keväisestä karvanlähtöajasta hivenen inhimillisempää meille ihmisille! Ajattelin testailla samaa värkkiä myös vuohien karvaan, sillä niilläkin tuntuu olevan karvanvaihto jo kovassa vauhdissa, eikä tavallinen suka oikein uppoa niiden pitkään ja karkeaan turkkiin.


Harjattuani ponit ja putsattuani kaviot pääsivät ponit mielipuuhaansa; syömään. Iltaheinät ja puurot vietiin valmiiksi pihattokarsinaan ja ponit laitettiin "yöpuulle". Sylviaa tosin hieman alkoi ahdistaa, kun heiluin kameran kanssa häiritsemässä ruokailuhetkeä. Hän ei laisinkaan pidä kirkkaista valoista ja kameran salamavalo on pahin! Jouduin oikein maanittelemaan sen takaisin syömään, sillä se koitti mennä takaisin ulos karkuun inhottavaa kameraa!





Reissuni jatkui kanalan suuntaan. Siellä minua jo kovasti odotettiin, kotkotusten kera! Usein illalla kanalassa on vielä yksi muna, mutta eilen ja tänään on ollut "huononmuninnanpäivä" ja kaikki kanat eivät ole munineet laisinkaan eikä iltamunaa näkynyt. Annoin kanoille iltapöperöt ja katsoin, että vesi riittää aamuksi. Kanoille ostettiin loppusyksystä Agrimarketin kautta tuollainen vesiautomaatti sillä aiempi kulhosysteemi ei ollut kovin toimiva. Kanat kakkasivat kulhoon ja kaatoivat sen. Lopuksi kovilla pakkasilla kulhovesi myös jäätyi helposti. Vesiautomaattiin on vaikeampi kakkia ja Tero rakensi automaatille hyllyn jossa se pysyy tukevasti pystyssä eikä kaadu vaikka joku hyppäisi päälle.



Kanalan jälkeen jäljellä olivat vielä vuohet. Niille viedään iltaisin kaurat, heinät ja uutta vettä. Niin, ja ennen kaikkea IltaPorkkanat! Enpä olisi arvannut millaisen jokailtaisen tradition onnistun luomaan kun "opetin" vuohet syömään porkkanoita. Minusta olisi hassua, että vuohta sanotaan "köyhän miehen lehmäksi" siksi että se syö mitä vaan ja tuottaa hyvin maitoa. Ei meidän vuohet! Niiltä ei tule maitoa, ja ne ovat äärimmäisen kranttuja mitä syömiseen tulee! Kesällä ei vielä porkkanat kelvanneet, mutta nyt talvemittaa ovat alkaneet maistua ja tällä hetkellä ne ovat selvästi päivän kohokohta. Tytöt tietävät, että iltaisin taskussa on porkkanaa eivätkä meinaa malttaa odottaa että saisin vedet ja ruuat ensin laitettua. Ne pyörivät jaloissa ja hyppivät minua vasten kunnes saavat porkkanansa. Molemmille pitää olla omat porkkanat ja ne on syötettävä kädestä. Tänään kun sähläsin kameran kanssa enkä voinut siis mitenkään syöttää kahta porkkanaa samanaikaisesti Cecilia näppäränä tyttönä meni itse taskusta hakemaan porkkanansa (kunhan se oli ensin yrittänyt syödä kameran ja kaataa minut maahan). Aika herttaisia otuksia. <3



Siinäpä se pääpiirteissään oli, meidän ehtookierros. Joka päivä on  tietysti hieman erilainen, mutta nämä "pakolliset" tehtävät kuuluvat joka iltaan.  Ja aina eläinten kanssa puuhastelusta tulee hyvä mieli. Tänäänkin, räntäsateesta ja kamalasta tuulesta huolimatta.


2013-02-25

Valokatkaisijat

Meidän talosta löytyy monenlaisia sähköviritelmiä joita on vuosien saatossa korjailtu tarpeen mukaan. Lienee sanomattakin selvää, että kaikki menee uusiksi jossain vaihessa. Tapettipäivitystä varten valokuvia napsiessani napsin kuvia myös valokatkaisijoista, joita jo talon sisältä löytyy ainakin kuutta eri mallia. Ulkona taitaa olla vielä lisää (mm.Ulkosaunan sähköt ovat ihan "perus" yksittäisjohdinjärjestelmäiset. En usko että toimivat, en taida kokeilla, enkä tiedä onko siinä katkaisijaa laisinkaan...) Joka tapauksessa illan piristeeksi tein pienen kuvakollaasin tämänhetkisistä valokatkaisijoista. Kaikki toimivat,osa hyvin, osa hieman huonommin (johdoista ja pistorasioista en viitsi edes mainita).  Tulevaisuudessakin meillä tulee varmaan olemaan kahta eri sorttia valokatkaisijaa sisätiloissa. Näkyville paikoille on suunnitelmissa laittaa kivat retrohenkiset katkaisijat esim.Schneider  Renova - mallistosta ja vähemmän näkyville paikoille jotkut ihan perusnamiskat.


Tapettipohdintaa

Vaikka emme todellakaan vielä piitkään aikaan ole tapetoimassa yhtään mitään, olen silti pohtinut tapettiasioita viime aikoina runsaasti. Jotenkin tapettien katselusta ja huoneiden ulkoasun suunnittelusta saa aina uutta puhtia jatkaa remonttipuuhia. Havaitsin myös, että olisi hyvä laittaa näitä tapettisuunnitelmia hiukan ylös, muuten joku kiva "löytö" saattaapi vaipua unholaan. Niin hölmö en sentään ole, että lähtisin nyt innolla hamstraamaan hirvittävää tapettikekoa varastoon odottelemaan, sillä jo tämän vajaan vuoden aikana kun tätä taloa on asuttu ja remonttiasioita on suunniteltu, on moni asia pyörinyt ympäri kerran jos toisenkin. Esimerkiksi hyvin tehdyt keittiösuunnitelmat on tehty jo ainakin kolmeen kertaan... (ja onneksi niitä ehtii vieläkin muuttamaan, sillä mitään ratkaisevaa ei ole tapahtumassa ihan lähiaikoina.) Tapettijuttuja olen kuitenkin siis suunnitellut ja huoneiden sisustusta muutenkin. Lähes joka huoneeseen tulee (näillä näkymin) tapetoidun seinän lisäksi mahdollista puolipaneelia tai hirsiseinää. Ja harvemmassa huoneessa jokaseinä on samanlainen. Kaikessa suunnittelussa täytyy ottaa myös huomioon huoneiden jatkokäyttö ja aikataulu. Ei kannata hirveästi pienten lasten huoneita suunnitella, sillä jotenkin voisin veikata, että nyt pienet lapset ovat melko isoja sitten kun kaikki huoneet on saatu uuteen kuosiin. Tiedä sitten moniko asuu enää edes kotona...


Eteisessä voi jatkossa kuulla linnunlaulua, sillä seinälle tulevat
sirkuttamaan Borås-tapetintintit (  Falsterobro 1435)

Mutta siis tapetteihin. Se henkilö, joka täällä viimeksi (eli varmaankin joskus 50-luvulla,tai jotain)on "sisustanut" on ollut perin viehtynyt ruskean eri sävyihin. Ei sinänsä huono, sillä pidän toki itsekin ruskeansävyistä ja etenkin beigestä sisustuksessa, mutta liika on liikaa. Lähes joka huoneessa on ruskea tapetti, osassa huoneista siihen yhdistettynä ruskeaksi maalattu lattia ja katto sekä kahdella eri ruskean sävyllä maalatut väliovet. Listat ovat sentään pääosin "valkoiset" (valkoinen lainausmerkeissä siksi, että tuo väri saattoi j o s k u s olla valkoinen...). Ja se mikä ei ole ruskeaa, on harmaata. (Ja likaista. Valtaosa tapeteista näyttää siltä kuin joku olisi puklannut seinälle, ja mistäs sitä tietää, ehkä onkin. Niin, ja toki myös pinkopahvi tapettien alla on kuprulla, tapetti on paikoin revennyt ja niin edelleen. Saitte varmasti ajatuksesta kiinni.) Tapettikerroksia on toki useita päällekkäin ja paikoitellen rusken tapetin alta pilkistää hauskoja kukkakuvioisia vanhempia tapetteja, mutta myös samoja ruskean sävyisiä tapetteja! Toivon todella, että niitä on käytetty revenneen tapetin paikkaamiseen, eikä samalla ruskealla tapettihirvityksellä ole tapetoitu moneen kertaan.


Toisen eteisein (eli tulevan lasten "olohuoneen") tuplaruskea seinä....
...jonka tilalle voisi tulla tätä ihanaa Duron Gammalsvenska-malliston tapettia.

Tämän hetkisen makkarimme nykyinen ja entinen tapetti...
... ja tilalle kaavailtu tyttären huoneen tapetti Borås-tapetin  malli Falsterbro 1438.
..tai Birger Kaipiaisen "Ken kiuruista kaunein".

Nykyisen lastenhuoneen rusehtava kupruileva pinkopahvi ja
poikkeavasti vaalenturkoosi paneeli vaihtuu jossain vaiheessa (jälleen) meidän makkariksi ja
seinät verhotaan  ehkäpä...
..Ritva Kronlundin "Kirsikkapuulla"...

... "Juhannusruusulla".

Oikeastaan, parjasin suotta. Ihan joka huoneessa ei ole kammottavaa tapettia. Nimittäin peräkammarin tapetti oli itsessään sangen viehättävä, jos se vaan olisi ehjä ja puhdas. Toki se on vähän tumma ja luo pieneen huoneeseen turhan paljon varjoa. Ja huoneen asukas ei ole itse tapettiinsa kovin viehtynyt. No, enpä tiedä olisinko itsekään, jos olisin teini-ikäinen poika... Peräkammarin tapetit siis menevät vaihtoon ja luultavasti vielä melko pian (joka on siis suhteellinen käsite) siellä siellä on ikkunaremontti vielä tekemättä. Ikkunat on kyllä jo hommattuna...

Tämänhetkinen ruusu-unelma saattaisi vaihtua...

Borås-tapetin Falsterbro 1438:n...

...tai Borås-tapetin Vintage-malliston 1604:n.

Myös ison tuvan seinät olivat alunperin kauttaaltaan vaaleanruskean (?) paneelin peitossa ja tuvan kattoa peitti "valkoinen" halkeillut pinkopahvi. Tällä hetkellähän tupa on aika riisutussa olomuodossa paneelien poiston soodapuhalluksen jäljiltä. Myös katon pinkopahvi on poistettu ja sen alta paljastui tumman turkoosi puukatto. Tupa on edelleen (soodapuhallettua seinää lukuunottamatta) melkoisen masentava näky, mutta uskon (ja toivon) että kun lattia saa uuden maalin,  seinät saadaan tapetoitua, puhalletun hirsiseinän alle valkoinen puolipaneeli ja katto maalattua on tunnelma jo aivan toinen. Tapetiksi olen kaavaillut Tapettitalon Jugend- mallistosta "Lukkoa", mahdollisesti tuollaisena vaalean beigenä.

Oikein hyvällä mielikuvituksella tänne voisi
kuvitella jonkin allaolevista tapeteista....



Loppuun vielä yksi suloisuus. Nimittäin nykyinen keittiö (pikkutupa) muuttunee jollain aikavälillä lasten huoneeksi ja sikälimikäli asukkaat ovat vielä melko pieniä tämän tapahtuessa, yksi ihana tapettivaihtoehto olisi Tapettitalon suloiset "Pöllöt".


2013-02-23

Kuulumisia lumen keskeltä




Talvi on jo edennyt pitkälle ja kevät häämöttää, onneksi! Päivät pitenevät ja valoisa puuhasteluaika kasvaa päivä päivältä! Jee! Saisi tuo aurinko kyllä hieman rohkeammin kurkistella pilvipeitteen takaa...Yhtenä keväänmerkkinä voisi kaiketi pitää myös kissojen "outoa" käytöstä. Hilma-kisusella taitaa olla ensimmäinen kiima alkamassa, ainakin venkoileva kävelytyyli ja hillitön mouruaminen puhuvat sen puolesta. Voi kun ihania, suloisia ja pörröisiä pieniä saataisiin kissanpentuja! :) Se on tietysti kiinni myös sopivan sulhasen löytymisestä. Meidän nurkissa ei ole juurikaan vieraita kolleja pyörinyt, omat ovat pitäneet siitä huolen.Sutinen ja Orvokki ovat leikattuja, mutta Hilma voisi ennen leikkaustaan pyöräyttää yhdet pennut minun puolestani. Jäämme seuraamaan mitä tuleman pitää...

Tänä talvena on lunta piisannut ja ison osan kallisarvoisesta ilta-ajasta, eli ajasta jolloin voisi tehdä jotakin hyödyllistä, on niellyt lumityöt. Onneksi kuitenkin on traktori, ilman sitä ei täällä kinosten keskellä pärjäisi! Lapset ovat onneksi osanneet ottaa lumesta ilon irti. He ovat rakentaneet hienoja lumiukkoja, lumilyhtyjä ja linnakkeita.Myös sukset ovat olleet ahkerassa käytössä ja vaikkei meillä täällä latuja olekaan, auratulla tiellä pystyy melko hyvin hiihtelemään. Poneille ja vuohille lumi tuntuu olevan melko yhdentekevää, joskin ponit pelkäävät kovasti katolta tippuvaa lunta. Kanat sen sijaan villiintyvät lumesta. Ulos kanalasta ne eivät halua tulla, mutta kengissä kulkeutuu lunta kanalaan, ne nokkivat sitä innolla (suorastaan tappelevat siitä).

Blogissa on vietetty hiljaiseloa. Voisin toki väittää tämän johtuvan siitä, että olemme ahkeroineet remonttia eteenpäin niin vauhdilla, että emme ole ennättäneet koneelle istuskelemaan. Valitettavasti näin ei kuitenkaan taida olla, ainakaan allekirjoittaneen osalta. Remontti on kyllä edennyt, etenkin tuolla tallin suunnalla, mutta allekirjoittaneella ei siihen taida olla suurtakaan osaa eikä arpaa. Tallin seinät on saatu viimein levytettyä ja villoitettua kauttaaltaan ja huomenna olisi tarkoitus päästä maalaamaan tallin sisäseiniä ja kattoa.

Talon sisätilojen remontti etenee lähinnä suunnittelun tasolla. Eteinen on heti seuraavana remppavuorossa, jahka talli saadaan sopivaan kuosiin. Eteiseen on tapetitkin jo (hiukan etukäteen ) ostettuja, ja odotan kovasti että pääsemme niitä laittelemaan. Myös soveltuvia säilytysjärjestelmäratkaisuja olemme pohtineet. Meillä kuitenkin on kohtalaisen paljon ulkovaatteita ja kenkiä, eikä tämänhetkinen vaaterekki & pari naulakkoa tunnu pidemmän päälle hyvältä ratkaisulta.

Itse olen viettänyt alkuvuotta lähinnä puuhastellen. Olen saanut aikaiseksi pieniä kivoja käsityö-/ sisustusjuttuja (niistä kenties lisää myöhemmin) ja olemme Enniponin kanssa aloittaneet kuntokuurin. Viimeksi käydessään kengittäjä rankkasi Enniponin armotta "läskiksi" ja itsellänikin on tarkoituksen mukainen liikunta jäänyt melko vähiin pakollisen hyötyliikunnan (tallityöt ja ratsastus) niellessä valtaosan vapaa-ajasta. Huono sää on jonkin verran latistanut urheiluintoa, mutta kyllähän sitä juoksee räntäsateessakin, ihminen tai hevonen, kunhan alkuun pääsee! Meillä on pellolla aurattuna pieni ratsastusrata ja se onkin ollut tarpeen, sillä hevostelemaan pääsee usein vasta iltaisin hämärän jo laskeuduttua ja silloin ei tee mieli lähteä metsään. Enniponi varsinkin on hieman pimeänsäikky (etenkin varjot ja lumikasat ovat kammottavia!). Ratsastusradalla ei ole valoja, mutta talon päädyssä loistava suuri 400W monimetallivalaisin valaisee peltoa sen verran että siellä pystyy ratsastamaan. Radan pohja on saatu pysymään säännöllisellä auraamisella melko hyvässä kunnossa, joten sään vaihteluista huolimatta siellä on voinut köpsötellä turvallisesti.







2013-02-21

Hirsiseinän puhdistusta


Eteisin ja tuvan hirsiseinät olivat alkujaan saaneet jotakuta varmaan viehättäneen erityisen tumman sävyn. Tätä tummuutta oli myöhemmin peitetty sekä paneelilla että pinkopahvilla, sekä eteisessä myös jollakin oranssin vivahteisellä petsillä. Kaikki tämä paljastui, kun pintakerroksia poistettiin. Sisäseinien osalta toiveissa oli kuitenkin löytää puun luonnollinen sävy ja sitä koitettiinkin monin keinoin etsiä; hiontaa ja pesua kokeiltiin ja jopa hiekkapuhallustakin harkittiin. Hiekkapuhallusmies onneksi lopetti muutaman keskustelukerran jälkeen puhelimeen vastaamisen (ilmeisesti työkiireiden takia), innostuin vielä selvittämään soodapuhalluksen mahdollisuutta. Nimenomaan hirsiseinän puhdistuksesta ko. metodilla löytyikin tuubista hienosti asiaa havainnollistavia videoita ja niistä innostuneena soittelinkin ympäristökuntien soodapuhaltajat läpi. Päädyin tilaamaan kaverin lähikunnasta tontille, kun ko. yrityksen kotipaikka oli kaikkein lähimpänä ja kaveri vaikutti asialliselta (eikä netistäkään löytynyt firmasta mitään huonoa sanottavaa).

Kaveri pärähti sovitusti klo 9 paikalle, pienen alkukatsauksen jälkeen puhaltamaan päästiin ennen kymmentä, valmista olikin nopeasti 3tuntia myöhemmin. Tuvan kattopalkkeihin sooda ei tehonnut (tai tehosi kyllä, mutta ei riittävästi), joten niitä täytyy koettaa puhdistaa vielä maalinpoistoaineilla ja hionnalla, mutta muuten tulokset olivat erinomaisia, mikä kuvista varmaan näkyykin. Päälle ajattelin ruiskulla vetää Uulan iLONA-kuultomaalin, siis kirkkaasta lakasta kyse, mutta sen luvataan olevan hengittävä öljypohjainen tuote, eikä mikään akrylaattilakka, kuten esim. Tikkurilan Hirsisuoja. Käsittelyn ideana on sitoa hirsien väleistä irtoava pöly, ei niinkään yrittää suojata puuta tummumiselta. Pinta saa tummua ajan myötä, kuten kuuluukin.

Lyhyt oppimäärä vielä soodapuhalluksesta. Periaate puhalluksessa on sama kuin hiekkapuhalluksessakin, mutta hiekan sijasta käytetään natriumvetykarbonaattia eli tutummin ruokasoodaa. Soodakide hajoaa, toisin kuin hiekka, materiaaliin osuessaan pölyksi ja on näin huomattavasti hellävaraisempi puhallettavalle pinnalle. Hirsiseinästä ei siis irtoa puuta nimeksikään, eikä kirveen veistojäljet häviä. Miinuspuolena puuhassa on tietysti varsin kohtuuton siivoustarve ja jossakin määrin tyyris hinta, mutta siivouksestakin selvisin kohtuu helpolla (iltapäivässä), olivathan tilat tyhjillään ja ovet yms. aukot asuintiloihin hyvin tilkittynä. Työt tehtiin tuntiveloituksella, mutta neliöhinnaksi muodostui varsin siedettävät 6 €/m2. Laskusta saa vielä kotitalousvähennyksen. Ja lopputuloshan on lähtökohtaan verrattuna hieno, millään muilla keinoin tähän ei olisi ollut mahdollista päästä.


Pieni kokeilu tuvan seinässä. (Huomaa taustalla mies työssään .)


Puhalluksessa syntui hienojaoista valkoista pölyä (soodaa), joka kyllä kulkeutui jokaisesta raosta paikasta toiseen.

Tuvan seinästä näkee eron ennen ja jälkeen puhalluksen (yläosa siis puhallettu).

Puhallettu porstuan  seinä.

Soodapuhalluksessa hirren pinta jää yhtä eläväiseksi kuin ennenkin. Kirveen veistojäljet vain pyöristyvät hiukan.