2013-02-21

Hirsiseinän puhdistusta


Eteisin ja tuvan hirsiseinät olivat alkujaan saaneet jotakuta varmaan viehättäneen erityisen tumman sävyn. Tätä tummuutta oli myöhemmin peitetty sekä paneelilla että pinkopahvilla, sekä eteisessä myös jollakin oranssin vivahteisellä petsillä. Kaikki tämä paljastui, kun pintakerroksia poistettiin. Sisäseinien osalta toiveissa oli kuitenkin löytää puun luonnollinen sävy ja sitä koitettiinkin monin keinoin etsiä; hiontaa ja pesua kokeiltiin ja jopa hiekkapuhallustakin harkittiin. Hiekkapuhallusmies onneksi lopetti muutaman keskustelukerran jälkeen puhelimeen vastaamisen (ilmeisesti työkiireiden takia), innostuin vielä selvittämään soodapuhalluksen mahdollisuutta. Nimenomaan hirsiseinän puhdistuksesta ko. metodilla löytyikin tuubista hienosti asiaa havainnollistavia videoita ja niistä innostuneena soittelinkin ympäristökuntien soodapuhaltajat läpi. Päädyin tilaamaan kaverin lähikunnasta tontille, kun ko. yrityksen kotipaikka oli kaikkein lähimpänä ja kaveri vaikutti asialliselta (eikä netistäkään löytynyt firmasta mitään huonoa sanottavaa).

Kaveri pärähti sovitusti klo 9 paikalle, pienen alkukatsauksen jälkeen puhaltamaan päästiin ennen kymmentä, valmista olikin nopeasti 3tuntia myöhemmin. Tuvan kattopalkkeihin sooda ei tehonnut (tai tehosi kyllä, mutta ei riittävästi), joten niitä täytyy koettaa puhdistaa vielä maalinpoistoaineilla ja hionnalla, mutta muuten tulokset olivat erinomaisia, mikä kuvista varmaan näkyykin. Päälle ajattelin ruiskulla vetää Uulan iLONA-kuultomaalin, siis kirkkaasta lakasta kyse, mutta sen luvataan olevan hengittävä öljypohjainen tuote, eikä mikään akrylaattilakka, kuten esim. Tikkurilan Hirsisuoja. Käsittelyn ideana on sitoa hirsien väleistä irtoava pöly, ei niinkään yrittää suojata puuta tummumiselta. Pinta saa tummua ajan myötä, kuten kuuluukin.

Lyhyt oppimäärä vielä soodapuhalluksesta. Periaate puhalluksessa on sama kuin hiekkapuhalluksessakin, mutta hiekan sijasta käytetään natriumvetykarbonaattia eli tutummin ruokasoodaa. Soodakide hajoaa, toisin kuin hiekka, materiaaliin osuessaan pölyksi ja on näin huomattavasti hellävaraisempi puhallettavalle pinnalle. Hirsiseinästä ei siis irtoa puuta nimeksikään, eikä kirveen veistojäljet häviä. Miinuspuolena puuhassa on tietysti varsin kohtuuton siivoustarve ja jossakin määrin tyyris hinta, mutta siivouksestakin selvisin kohtuu helpolla (iltapäivässä), olivathan tilat tyhjillään ja ovet yms. aukot asuintiloihin hyvin tilkittynä. Työt tehtiin tuntiveloituksella, mutta neliöhinnaksi muodostui varsin siedettävät 6 €/m2. Laskusta saa vielä kotitalousvähennyksen. Ja lopputuloshan on lähtökohtaan verrattuna hieno, millään muilla keinoin tähän ei olisi ollut mahdollista päästä.


Pieni kokeilu tuvan seinässä. (Huomaa taustalla mies työssään .)


Puhalluksessa syntui hienojaoista valkoista pölyä (soodaa), joka kyllä kulkeutui jokaisesta raosta paikasta toiseen.

Tuvan seinästä näkee eron ennen ja jälkeen puhalluksen (yläosa siis puhallettu).

Puhallettu porstuan  seinä.

Soodapuhalluksessa hirren pinta jää yhtä eläväiseksi kuin ennenkin. Kirveen veistojäljet vain pyöristyvät hiukan.

1 kommentti:

  1. Kiitos jutusta. Minä olen miettinyt itse joko lakalla pinnoittaa hirsiseinät (talo vm. 1921 hirsinen) että saisin sidottua hirsien välissä olevaa pölyävää juuhtia tms, punosta. Hirret eivät sinällään ole tummuneet mutta ongelma on tuo pölyäminen. Onko sinulla ajatusta onko tämä hyvä idea ? Terveisin Aki.roivanen at gmail.com

    VastaaPoista

Asialliset kommentit ovat tervetulleita! Kiitos kommentistasi!