2013-04-18

Olemme muuttaneet!

Uusi osoitteemme on...tadaa... TALLI!

Seinänaapurit
Totta se on, ponit pääsivät vihdoin ja viimein muuttamaan talliin. Eihän se toki vielä valmis ole (lähimainkaan), mutta eipä siellä myöskään ole mitään suurempia tilapäisviritelmiä (paitsi ehkä valoroikka), vaan ihka oikeat karsinat liukuovineen päivineen. Listoitushommat ovat vielä kesken, sähkötyöt lähes tekemättä ja vettäkään ei tule kuin kantamalla (ja vaikka mitä muutakin...), mutta karsinat ovat upeat ja toimivat! Ponit ovat hiukan oudoksuneet sisällä nukkumista, mutta tuntuvat kuitenkin viihtyvän. Päivisin ponit ulkoilevat yhä aamusta iltaan, mutta yöt he nukkuvat tallissa kesälaitumelle siirtymiseen saakka. Täytyy kyllä sanoa, että talli ei "valmistunut" hetkeäkään liian aikaisin, sillä ponitarha ja pihatto ovat tällä hetkellä kuravelliveden vallassa.

Pikku-tuhmuri
Onneksi Isäntä rakensi (niin, hänelle kaikki kunnia tästä kaikesta) karsinoiden väliseinärakenteet huolella, sillä Enni ei tunnu päässeen pahoista tavoistaan eroon, vaan paukuttaa turhautuessaan tai mustasukkaisuuskohtauksissaan vaikuttavaa 400kg:n berberiään seinään (= mielenkiintoinen perspotku, eli ei kavioilla vaan hanurilla tapahtuva seinän muksaus, johon liittyy possumainen ääntely). Toivotaan,että rakenteet sen kestävät jatkossakin (en kyllä tiedä kuinka kauan minun hermoni kestävät moista huonoa käytöstä.). Samanlaisia peräpotkuja se harjoitti pihatossakin, sillä seurauksella että tälläkin hetkellä takapuolessa on ikävänoloinen haavauma. Mistä lie olemattomasta naulankannasta sekin tullut, sillä kaikki naulankannat on joko paukutettu sisään tai rälläköity pois.

Onnea uuteen poninkotiin! :)

Myös kanalan takana on "järvi" ja alapellolla toinen vielä isompi. Huoh! Myös joen vesi on tulvinut vaarallisen korkealle lähelle tien reunaa. Saas nähdä onko meilläkin lähipäivinä tie poikki. Ai niin, äitikissa- Hilman vatsa on jo melkoinen! Eli kyllä meille on kissavauvoja tulossa. Jos oikein laskin, niin saadaan vapuksi pikkumirrejä! Pikkuisten liikkeitä on voinut tunnustella masun läpi jo reilun viikon verran ja tänään kuulin pienet sydänäänetkin! <3

Hilma, ihan kohta äitikissa <3

2013-04-05

Kevään merkkejä

Vihdoin se taitaa tulla; kevät!!




Kyllä sitä jo on odotettukin. Eläimillä on pitkään jo ollut "kevättä" rinnassa, mutta viimein se auringon välo ja lämpö alkavat ulottua ihmistenkin rintaan. Tosin, jottei menisi pelkäksi hehkuttamiseksi, on tässä keväässä negatiivisetkin puolensa: vettä, loskaa, kuraa ja p*skaa on joka paikassa. Etenkin tuota kuraa ja p*skaa, ihan valitettavan kirjaimellisesti. Kissat ovat kakkineet pitkin pihaa koko talven ja iloiset kakkarat paljastuvat lumen alta. Ponien aitauksesta on korjattu kakat pitkin talvea pois, mutta jotenkin sitä itseään on jäänyt sinne runsain määrin joko lumen alle hautautuneena tai sitten vaan alunperin niin jäätyneenä, ettei sitä ole saatu korjattua. Iloisesti se nyt lilluu siellä sulaneen lumen vesilätäköissä. Vesileikkejä riittää muutenkin. Koska meillä ei vieläkään ole tehty minkään sortin kaivuuhommia pihanmuotoilumielessä, kaikki kaadot ovat vääriin suuntiin ja lumien sulamisvesi kertyy valtaviksi lammikoiksi talojen seinustoille ja eritoten ovien eteen. Näppärästi sitten koitan pelastaa nuo sulamisvedet läheisiin ojiin kaivamalla ja kuopimalla "pieniä" puroja ja kuopimalla niitä innokkaasti auki. (Ja salaa myönnän jopa pitäväni moisista vesileikeistä! Hah, lapsia kielletään aina lutraamasta, mutta entäs kun "leikkimässä" yli kolmikymppinen äiti-ihminen...)




 Koska viime päivät ovat olleet kovin lämpimiä, olemme päästäneet myös kanat ulkoilemaan tarhaansa. Alkukaakatuksen ja ihmettelyn jälkeen nuo ovatkin ulkoilleet oikein mielissään.  Tallikin valmistuu kovaa vauhtia ja hyvä niin. Jos ja kun kurakelit jatkuvat ja ponitarhat ovat hetken päästä vielä enemmän vesikakkavellin vallassa, on melko houkutteleva ajatus, että ponit voisi saada yöksi kuivaan talliin.







Syksyllä iskin maahan puolimielivaltaisesti ison kasan kukkasipuleita. Valitettavasti en enää muista puoliksikaan mitä istutin ja mihin. Melko lailla samalla tavalla saa siis tänäkin keväänä jännittää mitä maasta nousee ja minne! Ensimmäinen (oletettavasti) tulppaanin nuppunen on jo rohjennut puskea päänsä mullasta esiin.



Myös sisällä olen siirtynyt kevääseen. Sain kun sainkin aikaan uudet tyynynpäälliset sohvatyynyihin sekä suloisen tilkkupeiton suojelemaan ei-enää-tilapäistä sohvaani! Niin, kerrankin jotain "pysyvää" kaiken tilapäisen keskellä. Sain tarpeekseni tilapäissohvista (niitä hajosi talven aika kaksi) ja kannoimme salista toisen tupaan ostetun sohvan käyttöön. Nyt vain yritän parhaani mukaan varjella sitä lapsilta ja kissoilta, mutta onhan se aika paljon mukavampi istua kuin mikään runkopatjaviritys (puhumattakaan, että näyttää paaljon kivemmalta!).


Kivaa ja aurinkoista viikonloppua kaikille! Meillä viikonloppu menee luultavasti risutalkoitten parissa! Vaikka vuosi sitten väännettiin melkoinen risusavotta, karsittavaa riittää vielä!