2013-11-18

Lattiamaalaukset

Sisäremontissa olemme edenneet peräkammarin (ja pian toisen eteisen sekä tuvakin) osalta siihen pisteeseen, että lattiat pitäisi saada takaisin paikoilleen. Valitettavasti nuo alkukesästä poistetut lattiat odottavat alkuperäisessä asussaan konehalliin nurkassa maalinpoistoa, hiontaa ja uudelleen maalausta.  Se ei olekaan ihan pieni homma se. 

Pikkuisen ehdimme jo eilen illalla aloitella maalinpoistoa peräkammarin lattialankuista. Maalinpoisto suoritetaan jälleen käsipelillä polttamalla ja kaapimalla. Tällä kertalla polttamista varten on vaan astetta tehokkaat välineet kuin edellisellä kerralla eteisen lattiaa puhdistettaessa. Viimeksi hommasta suoriuduttiin pienellä kaasupolttimella sekä väsähtäneellä kuumailmapuhaltimella. Tällä kertaa aseena on iso kaasupullo ja siihen yhdistetty tohotin. Suorastaan pelottavan tehokas värkki! (Ja muutenkin ehkä vähän pelottava! Tähän mennessä en ole moiseen värkkiin koskenut, vaan isäntä on hoidellut tohittamisen ja minä olen kaapinut.)

Vanhaa maalia oli paikoitellen monta kerrosta ja paikoitellen maali oli niin kulunut, että paljas puu näkyi alta. Poiston kannalta tämä epätasaisuus asetti omat haasteensa, samoi maalikerrosten laatuerot. Paljas puu kärvähtää herkästi, kun taas paksu maali vaatii kuumemman käsittelyn. Kovin montaa lankkua ei myöskään jaksa kerralla kaapia, ennen kuin kädet alkavat väsyä. Noh, hiljaa hyvä tulee. 

Osasta lankkuja maali irtosi kerroksittain,  mikä olikin sangen hyvä asia, sillä maalin alta paljastui yllätys: peräkammarin lattiassa on joskus ollut hienot lattiamaalukset. Varovasti kaaputtamalla sain nurkkalaudasta esiin lähes koko kuvion. Tokihan nämä sitten jäävät uuden maalin alle piiloon, mutta hauska oli ikuistaa kuviksi tämäkin pala historiaa :)

2013-11-17

Kerintäpuuhat

 

Tänä viikonloppuna oli remonttihommien lisäksi ohjelmassa koko syksyn jännityksellä odotettu lampaiden kerintäoperaatio. Täsmennän heti, että kummallakaan meistä ei ole aiempaa kokemusta lampaiden (tai minkään muunkaan elukan) kerinnästä, joten pikkuisen kai ollaan sopivalla tavalla hullujakin, kun ihan kaksin tähän puuhaan ryhdyttiin. Netistä luettiin ensin hyvät kuvalliset ohjeet, isäntä katseli pari kerintäkisavideota suoraan Ameriikasta (Youtuben välityksellä) ja sitten mentiin. Kerintäkoneen sain lampaiden mukana "koekäyttöön" ja siihen kuuluvat terät kävivät asianmukaisesti teroitettavana naapurikunnassa kerintähommia työkseen tekevällä herralla. (Herra kyllä naureskeli meidän koneelle ja toivotteli onnea matkaan jos sillä yritetään urakasta suoriutua ja suositteli lämpimästi uuden laittaan ostamista...) Koska tämä meidän lammastaloutemme ja lampurinuramme on vielä ihan lapsenkengissä, päätimme suoriutua urakasta vanhalla koneella, ilman sen suurempia investointeja tässä vaiheessa. Kerinnän päätteeksi totesimme herran kyllä olleen oikeassa, uusi laite olisi varmasti tehnyt urakasta jossain määrin helpompaa (jos jos tästä oikeasti joskus lampuriksi ruvetaan, sellainen varmaan täytyy sitten hankkia.)

Kerintää varten varasimme nettiohjeen mukaisesti makupaloja lampaille, heinää mussutettavaksi, muutaman sidotanarun, keritsimen, vesisaavin, paperia, öljyä, sakset ja sekatöörit (sorkkia varten) ja koko päivän aikaa sekä reippaan mielen (ja ripauksen huumonrintajua sekä pilkettä silmäkulmaan, kokemukset eläinten kanssa ovat tähän mennessä jo osoittaneet, että liian vakavalla mielellä ei parane olla liikkeellä...).

Aloitimme kerinnät lampolassa vanhimmasta "johtajalampaasta" joka on keritty aiemminkin jo useaan otteeseen. Kerintä suoritettiin lampaan seistessä ja homma sujui yllättävän mukavasti. Puhtaat viillat napattiin talteen Ikea-kassiin odottamaan myöhempää käyttöä ja likaiset villat (sekä ne joihin kerittävä kakkasi ja pissasi) kerättiin roskasäkkiin. Aikaa meni ensimmäisen lampaan kanssa touhuillessa vajaa tunti.


                

Toinen lammas kerittiin samalla metodilla ensimmäisen kanssa. Se ei kyllä ollutkaan ihan niin rauhallinen, vaan rimpuili naruissaan jonkin verran ja sai muutaman ikävännäköisen haavaumankin nahkaansa. Onneksi suuremmilta vahingoilta vältyttiin. Kerintäkin sujui jo huomattavasti nopeammin kuin ensimmäisen kanssa.
Viimeisenä kerittiin pikkulammas, ensikertalainen. Hän otti homman kuitenkin melkoisen lunkisti, ja isäntä päätti testata tällä kertaa istuvaa kerintäasentoa. Siis niin että lammas istuu. (Hän oli kisavideioita katsellessaan törmännyt tähän ja paloi halusta koittaa). Minua nauratti ihan hirmuisesti, sen verran kornin näköistä puuhaa se oli. Istuva lammas. Mutta sujui vaan mahdottoman hyvin! Paremmin kuin aiemmat. Ei ne jenkit ihan väärässä olleet! (Joo, tiedän että tämä istuva-asento lienee ihan yleisesti käytetty, mutta nuo jenkkien kerintävideot on melko vinhaa katsottavaa, niitä ihasteltiin yhdessä sitten kerintäpäivän iltana pienessä lammashuumassa :D )
.

 
Kaiken kaikkiaan kerintähommiin alkuvalmisteluineen meni n. 2 h 45 min aikaa. Lampaat näyttivat kerinnän myötä laihtuneen monta kiloa ja niistä tuli sangen sporttisen näköisiä. Villaa saatiin talteen kolme Ikea-kassillista. Tuolla ne vielä odottavat porstuassa myöhempää käyttöä. Toiveissani olisi, että jonakin päivänä jaloissa pyörisivät omien lampaiden villasta kudotut sukat, mutta siihen lienee vielä hetken matkaa...