2013-12-06

Kenttä




Tänä syksynä pimeys ei ole harmittanut ollenkaan niin paljon kuin viime syksynä. Meillä on nimittäin valaistu ratsastuskenttä sekä ulkovaloja! Molemmista näistä jaksan ilahtua vieläkin päivittäin, vaikka ne siinä jo jonkin viikon ovat olleetkin. Valoja olemme lisänneet pitkin syksyä ja kenttähän rakennettiin lähes valmiiksi jo loppukesästä. 


Ennen ja jälkeen. Ennen kuvat on otettu alkukesästä ennen tiensiirtoa. Taustalla näkyy laidun ja etualalla oleva aidattu alue on viime talvisen "ratsastusradan" seutuville kevyillä tolpilla aidattu ratsastusalue. Jälkeen kuvissa näkyy myös pihalla oleva kukka-istutusalue. Valitettavasti oikeita ennen-kuvia ei ole (tai ainakaan en sellaisiä koneelta löytänyt. Siis ajalta ennen kuin millekään oli tehty mitään).


Kentästä puuttuu enää ”oikeat” aidat, mutta tämä talvi mennään sujuvasti nauha-aidoilla (joissa ei ole sähköä, vaikka eräs pieni poika meillä kyläillessään niin luulikin ja varoi kovasti aitoja ulkona touhutessaan).

Kentän paikkaa mietittiin pitkään ja kun tien siirto-suunnitelma lyötiin keväällä lukkoon kentän paikaksi muodostui lähes itsestään uuden tien ja vanhan tien (eli pihan) väliin jäävä entinen peltokaistale. Vanhan tien ja pellon välissä oli iso avo-oja ja vanha pihakaivomökki. Kaivomökki purettiin osin lapsityövoimalla alkukesästä ja oja salaojitettiin samalla kun pihaa myllättiin kaivinkoneella muutenkin. Kaivo päätettiin täyttää, koska se jäi kentän alle ja vesi oli laadultaan kovin rautapitoista. Kaivon täyttö oli hieman haastellista, sillä kaivo osoittautui varsin syväksi, täydet 10m. 



Ennen täyttöä kaivo oli syytä tyhjentää vedestä, jotta täyttöhiekka painuu kerralla riittävän tiiviiksi. Uppopumpun nostokorkeus kun rajoittuu 7m, niitä tarvittiin kaksi, jotta hommasta selvittiin. Onneksi rakennusvaiheessa oli kaivon puoliväliin laitettu pari teräsputkea poikittain ilmeisesti juuri kaivon pohjalle kulkemisen helpottamiseksi. Näiden putkien varaan laitettiin iso laastipalju, jota kaivoin pohjalla oleva uppopumppu täytti. Toinen uppopumppu tyhjensi tätä laastipaljua ja tällä tapaa kaivo saatiin tyhjäksi. Sääliksi käy tällaista käsityön taidonnäytettä tuhota, mutta sijanti valitettavasti sitä vaatii. Tällaiset kaivot on aikanaan kaivettu liu'uttamalla renkaita alaspäin samalla, kun maata on lapiolla kaivettu pois kaivon sisältä. Maa on poistettu kaivosta köyteen kiinnitetyllä ämpärillä.




Kentän pohja muotoiltiin kaivinkoneella kaadolle entisen avo-ojan suuntaan. Alustaa oikaistiin kaikenlaisella tontilta ylimääräiseksi jääneeltä maa-aineksella, kentän alle päätyi myös tuvan ja parin kamarin alapohjaeristeet.



Alustan lopputasoitus tehtiin joustopiikkiäkeellä ja perälevyllä, tavoitteena oli saada mahdollisimman tasainen alusta, jotta kantavaan kerrokseen ei tarvitsisi käyttää kohtuutonta määrää mursketta. Tasoituksen jälkeen levitettiin N1-luokan suodatinkangas, jonka päälle ajettiin 0-32 mursketta kentän kantavaksi kerrokseksi. Murskepaksuus vaihtelee 10-40 cm pohjan muodosta riippuen. Kantava kerros tasoitettiin Loimaan ihmeellä, eli Wille kiinteistötraktorilla, jonka suorituskyky yllätti positiivisesti: Kuormaaja viisti käsittämättömän suuria siivuja kasan kyljestä, eikä tasaisen kentän synnyttämiseen mennyt aikaa paria tuntia kauempaa. 


Kantavan kerroksen annettiin painua useamman sateen ajan, joiden jälkeen pohja tasoitettiin vielä traktorin takakuupalla. Kantava kerros olisi hyvä ollut tiivistää täryllä, mutta aikaa pikkutäryllä kiertämiseen ei löytynyt (myös vapaaehtoisien määrä homman suorittamiseen oli kovin pieni), eikä kunnollista valssitäryä ollut saatavilla lähettyviltä, joten tiivistys jäi sateen ja erinäisten liikennevälineiden varaan. Pinnaksi kantavan kerroksen päälle ajettiin luonnonhiekkaa. Nolla-aineksen määrä hiekassa hieman jännitti, mutta referenssinä toimi läheisen ratsastustallin maneesi, jonka pintakerroksena käytetään tätä samaista hiekkaa. Pintakerrosta todennäköisesti tullaan täydentämään salaojahiekalla veden läpäisykykyvyn parantamiseksi seuraavana kesänä. 

Kentän tolppina on kierrätettyä valkoista metalliputkea ja luultavimmin myös pysyvät aidat tulevat samasta materiaalista ensi kesänä. Tolpat painettiin maahan kavinkoneavusteisesti, onneksi, sillä laiduntolppina käytettyjä samoja tolppia olemme pungertaneet maahan omin voimin niin traktorin avulla on lekallakin, ja molemilla tavoilla tolppia on vaikea saada suoraan. Nyt tolpat sujahtivat maahan nopeasti ja kepeästi.

 
Kenttää on pitkin syksyä lanattu traktorivoimin ja hiekan joukosta esiin nousseet isot kivenmurikat on nakattu pois heti sellaisen osuessa kohdalle. Muutaman kuukauden kentällä ratsasteltuani en voi kuin ihmetellä miten ollemme viime talvena tulleet toimeen ilman sitä. Kenttä on myös rakenteeltaan ilmeisen onnistunut, sillä vesi ei kentälle jää juurkaan makaamaan, vaikka sitä taivaalta tippuisi runsaastikin. Ja se valaistus! Nytkin, kun pimeä alkaa laskeutua jo kolmen jälkeen on maastoratsastuksesta ihan turha edes haaveilla. Kentän molemmissa päädyissä on siis valaisimet. Hypäämisestä tässä valaistuksessa on turha haaveilla, mutta valaistus on normaaliin kenttätyöskentelyyn riittävä ja vaikka yksi nurkka jääkin hieman varjoon.


Ja ollaanpa kentällä järjestetty jo kilpailutkin. Nimittäin ekaluokkalaisen synttäreillä seikkaulurataan kuuluneet kepparikisat. Rolleponi suoritti radan useamman pikkuratsastajan kanssa. 


2 kommenttia:

  1. Jos tallista löytyy ratsuja, on kenttäkin löydyttävä! :) Eihän sen tekeminen mitään ilmaista ole, mutta hevosen liikuttaminen sujuu huomattavasti mutkattomammin. En voi käsittää ykistyistalleja, jotkaa eivät kenttää omista ja tarjoavat vielä tallipaikkoja ulkopuolisillekkin ratsuille; en veisi hevostani tällaiseen talliin. Tässä meidän lähettyvillä on juuri tällainen talli; huonot tarhat, ei kenttää, olematon peltopläntti, surkeat maastot. Kentän uupumisen voisi korvata oikeasti hyvillä ja turvallisilla maastoilla, mutta silloin pitäisi päästä tallille myös valoisaan aikaa (itse olen päivätöissä, joten valoisaan aikaa liikuttaminen tähän aikaa vuodesta on harvinaisempaa herkkua arkena) On ollut ihan mahtavaa opettaa nuorelle hepolle ratsuna olemista, kun on ollut valaistu kenttä, hyväkuntoinen pohja ja turvallisesti aidat ympärillä. :) Ehdottomasti kenttään satsaaminen kannattaa! :)

    VastaaPoista
  2. Tuo on aivan totta! Jos itsekin joutuisin tallipaikkaa vuokraamaan jostain, yksi edellytys olisi juurikin, että siellä olisi oltava valaistui kenttä. Ja tuohan se tosi paljon turvaa touhuiluun, kun on aidat ympärillä. Lastenkin uskaltaa antaa paremmin ratsastaa ilman talutusta ym. :)

    VastaaPoista

Asialliset kommentit ovat tervetulleita! Kiitos kommentistasi!