2013-12-02

Voihan ähky!




Tätä irvistelyä olemme aiemmin naurekelleet, mutta enpä tiedä naurattaako enää. Viikonloppuna lähinnä itketti. Ylähuuli rullalla oli selvä kivun merkki Enniponin kohdalla.

Enni-poni parka sairastui ähkyyn elämänsä ensimmäistä kertaa viime torstaina. Ensimmäinen kerta ähkypotilaan hoitajina se oli myös meille, joten aika untuvikkoina tätä asiaa lähdettiin ratkomaan.

Ennillä on ollut jonkinlaista pientä vatsavaivaa ja ripulia jo jonkin aikaa aina silloin tällöin. En ole asiasta sen suuremmin ollut huolissani, sillä poni on liikkunut ja syönyt normaalisti, eikä ripuli ole ollut mitenkään erityisen voimakasta tai edes kokoaikaista.

Torstaina iltaruokinnan aikaan poni ahmaisi iltapuuronsa (pellavaa, nokkosta ja valkosipulia) hetkessä parempiin suihin ja sen päätteeksi irvisteli pitkät tovit. Minä ajattelin ensin irvistelyn johtuvan puuroon lisätystä mustikasta, jonka olen lukenut auttavan ponienkin ripuliin.

Irvistely kuitenkin jatkui ja heinä ei maistunut. Poni alkoi myös kierrellä karsinassaan ympyrää hiukan levottoman oloisena. Päätin pikaisesti googlettaa tuon irvistely-asian, sillä vaikka poni on aiemminkin irvitstellyt mm. matolääkettä tai antibioottia saadessaa, sekä kylmää vettä juotuaan, ei irvistelyä ole koskaan kestänyt näin kauaa. Ja ruoka ei ole koskaan ennen jäänyt syömättä.

Google tiesi kertoa, että irvistely voi olla myös ähkyn oire ja sitä kautta pääsin asiassa eteenpäin todetakseni että tuollainen ajoittainen ripuli / vettä ulosteessa on eräs hiekan syönnin merkki. Eli pikasena johtopäätöksenä päättelin ponilla olevan alkava hiekkaähky. Loogista sinänsä, sillä meillä on hiekkatarhat ja heinät on annosteltu maahan. Ja ahneet ponit ovat syöneet kaiken viimeistä murenaa myöden. Ja samalla tukkineet paksusuolensa isolla hiekkakakulla. Pikkuponi on vähemmän ahne ja lopettaa ruokailunsa ennen viimeisiä korsia, joten se lienee säästynyt moiselta.

Seuraavaksi poni yrittikin jo mennä makoilemaan karsinaansa vaan minäpä en antanut ja lähdimme ulos kävelemään. Ulkona oli pimeää, kylmää ja kovin tuulista. Oikein täydellinen keli iltakävelylle siis. Kävelimme ensin kentällä, mutta koska mäkikävely on ähkyoireissa vielä parempi vaihtoehto kuin sileällä tepastelu, lähdimme pimeyttä uhmaten kohti metsänreunaa ja mäkeä. Matka katkesi kuitenkin lyhyeen, sillä tie oli paikoitellen jäässä ja kengätön kavio lipsui jäällä. Takaisin kentälle siis. Isäntä tuli onneksi avuksi kävelytyspuuhiin ja minä menin talliin valmistelemaan potilaskarsinaa.

Tallissa pikkuponi oli hätää kärsimässä ja hirnahteli kaveriaan kaivaten. Harvemmin nuo ovat tuolla tavalla erossa olleet, että toinen olisi yksin sisällä. Potilaalta otettiin ruoka pois ja juomaksi laitettiin lämmintä melassivettä. Juominen on ähkyn hoidossa tärkeää. Parafiiniöljyäkin olisin potilaalle antanut, mutta meillä ei sitä ollut.

Potilasta kävelytettiin vuorotellen isännän kanssa yömyöhään ja isäntä kävi aamuyölläkin kerran kävelyttämässä. Muutama pieni kakkakin saatiin aikaiseksi, mutta tilanne ei näyttänyt kuitenkaan vielä laukeavan. Minä lähdin aamulla muutaman huonosti nukutun tunnin jälkeen töihin ja isäntä soitteli eläinlääkäriä paikalle. Poni vaikutti aamulla melko rauhalliselta, joskin aika apaattiselta ja hetkittäin kivuliialtakin. Suoli ei ollut yöllä toiminut, eikä poni ollut juonutkaan kovin paljon.

Pahaksi onneksi oma eläinlääkärimme oli koulutuspäivillä ja saimme paikalle naapurikunnan päivystävän eläinlääkärin. Valitettavasti tämä huonosti suomea puhuva heppu ei ollut kovin innokas minkäänlaisiin hoitotoimenpiteisiin vaan antoi ponille kipulääkettä ja b-vitamiinia ruiskeena sekä kirjoitti antibioottikuurin. Hoito-ohjeeksi saimme antaa ponille paljon juotavaa, vähän ruokaa (ei väkirehuja, mutta niitä se ei muutenkaan syö) ja kevyttä liikuntaa. Ihmettelimme kyllä hieman kun eläinlääkäri ei letkuttanut ponia tai mitään muutakaan ”oikeaa hoitoa /tutkimusta”. Aamulla puhelimessa hän oli määrännyt ponille juotettavaksi parafiiniöljyä, mutta tullessaan parin tunnin kuluttua paikalle, hän totesi, että öljyä ei tarvitse antaa (emme siis olleet vielä ehtineet öljyä antaa, kun sitä saatiin hankittua vasta hiukan ennen kuin ell tuli).

Tullessani töistä poni vaikutti hiukan pirteämmältä ja söikin hiukan heiniä. Kävin kotimatkalla ostamassa maatalouskaupasta ämpärillisen psylliumin sieminiä, sillä niillä on hiekkaa suolistosta poistava vaikutus (jos vaan ponin saa syömään moista sotkua). Isäntä kysyi eläinääkäriltä tuosta psylliumista, kun olimme lukeneet, että sitä nimeonmaan käytetään hiekkaähkyn hoidossa. Eläinlääkäri suositteli syöttämään kyllä syöttämään sitä, mutta sanoi että useimmat eivät viitsi kun se on niin kallista?! (Mielestäni hinta ei kyllä ollut paha etenkään kun vertaa tuohon ell:n käynnin hintaan, ottaen huomioon, että hän ei tehnyt ponille oikein mitään...ja antibioottikin maksoi melkein yhtä paljon kuin tuo psyllium...)

Perjantai-iltapäivä meni siis melko mukavasti ähkyn osalta, mutta mutta... Emme oikeastaan ehtineet huokaista helpotuksesta kun poni sai uuden kipukohtauksen ja perjaitai-iltakin käveltiin ympäri kenttää. Ja onneksi meillä on tuo kenttä ja kunnon valot. Enpä tiedä miten olisimme viime talvena selvinneet vastaavasta! Sen verran huonot olosuhteet olivat silloin! Laitoin vielä illalla psylliumit aamuksi turpoamaan, sillä sen on hyvä turvota useamman tunnin ajan ennen syöttämistä.

Huonosti nukuttiin myös pe-la yö ja lauantaiaamuna pelon sekaisin tuntein menin talliin tervehtimään ponia. Poni makoili karsinassaan (vaihdoimme sen isompaan tyhjään karsinaan asustamaan sairasajaksi, jotta se ei piehtaroidessaan loukkaisi itseään omassa karsinassaan oleviin suolakiveen ja ruokakuppiin.) Ruoka ei ponille juurikaan maistunut, mutta antibiootin sen söi porkkanaraasteeseen ja pieneen pellavapuuroon sotkettuna. Psylliumia se ei halunnut edes maistaa.Kävimme molempien ponien kanssa aamukävelyllä kentällä, mutta potilas ei kakannut ja sen vatsa oli pinkeä kuin ilmapallo. Suoliäänet sentään kuuluivat molemmin puolin stetoskoopilla kuunnellen. Poni on muuten koko ajan ollut sangen reipas potilas eikä ole laittanut hanttiin yhteenkään toimenpiteeseen, vaan on nöyrästi ja kiltisti antanut itseään hoitaa. Vaikka sitä varmasti onkin harmittanut jatkuva vatsa painelu, suoliäänten kuuntelu ja kuumeen mittailut (mitä sillä ei muuten kertaakaan ole ollut vaan lämpö on ollut tasaisesti 37-asteen paikkeilla), se ei ole yrittänyt potkia tai purra ketään.

Päivällä tilanne näytti taas hetken paremmalta ja koska eläinlääkäri oli määrännyt kevyttää liikuntaa, päätin kävelyttää ponia selästä käsin kentällä. Ehdimme köpötellä ilman satulaa ehkä kaksi kierrosta kun poni alkoi kiemurrella ja venkoilla allani. Hyppäsin vikkelästi alas ja huomasin ponin aikoivan piehtaroida. Sain piehtaroinnin estettyä ja kävelimme vielä hetken. Tilanne näytti siis menevän jälleen huonompaan suuntaan.

Lauantaina alkuillasta poni selvästi tuskainen ja jopa makasi selällään karsinassaan. Päätimme antaa sille parafiiniöljyn, vaikka eläinlääkäri eilen oli sanonut, että sitä ei tarvita. Pähkäilimme hetken miten saisimme öljyn annettua, sillä suosiolla poni sitä tuskin joisi. Päätimme ruuttailla öljyn ruiskulla suoraan suuhun. Siinäpä oli sitten kova ruuttailu, sillä suurin ruisku, minkä kotoa löysimme oli 20ml ja öljyä piti antaa 750ml (olisi saanut antaa vaikka litrankin, mutta meidän apteekissamme ei perjantaina ollut enempää.)


Yllätyksekseni ruuttailu sujui yllättävän mukavasti ja parafiinin jälkeen ruuttailin vielä litran verran lämmintä vettä ponin kiduksiin. Poneilla on jännä refleksi, että kun niiden kielen päälle takaosaan laittaa jotakin, ne nielevät. Ja ponithan eivät myöskään juurikaan osaa sylkeä.

Öljyn antamisen jälkeen jatkoimme kävelytystä ja odottelimme parafiinin vaikutusta. Muutama pieni kakka ponilta tulikin ja veimme sen talliin. Pakkojuotimme vielä iltasella ponille muutaman litran vettä tehostamaan öljyn vaikutusta ja estämään kuivumista.

Soitimme myös jälleen eläinlääkärille saadaksemme lisävinkkiä mitä tilanteessa tulisi tehdä, mutta puhelimeen vastasi sama päivystävä heppu, joka meillä oli käynytkin. Eipä hänelläkään ollut oikein mitään lisättävää. Lupasi kyllä tulla käymään jos tahtoisimme, mutta emme kokeneet siitä olevan juurikaan apua, sillä tuskistaan huolimatta poni oli rauhallinen ja kipulääkitys tuskin poistaisi ongelman syytä, vaan pikemminkin peittäisi oireet alleen.

Sunnuntai-aamu valkeni kuulaana ja kauniina. Tallissa tunnelma oli samankaltainen kuin lauantainakin, apea poni makoili karsinassaan ja turpeesta päätellen se oli piehtaroinut yöllä oikein kunnolla. Kakkaa karsinassa ei juuri ollut, mutta ylösnoustuaan poni pissasi. Hyvä niin, ainakin se oli siis juonut jotain. Aamuheiniäkin se söi jonkin verran ja sunnuntai-päivä meni melko samaa rataa kuin lauantai. Puuroa poni ei syönyt, joten antibioottijauheen liotin pieneen määrään vettä ja annoin ponille ruiskulla suoraan suuhun.

Parafiiniöljy alkoi kuitenkin aamupäivän aikana vaikuttaa oikein toden teolla ja poni alkoi kakkaamaan. Ja kakkaamaan. Hyvä niin. Heinäkin alkoi pikkuhiljaa maistumaan ja poni himoitsi nokkosta. Se närppi tarhassa seinän viereen pystyyn kuolleita nokkosia, joten toin sille tallista muutaman varren kesällä kuivattuja nokkosenoksia. Ne katosivat samantien parempiin suihin. Myös muutaman kerpun hain tallinvintilta ja ne tekivät kauppansa paremmin kuin heinä. Samapa tuo, kunhan syö jotain. Luulisi nimittäin jo hieman heikottavankin parin päivän paaston jälkeen.

Sunnuntai-iltana ponien tultua jo sisälle talliin tuli sitten taas takapakkia. Poni alkoi jälleen haukotella ja sitten irvistellä. Olimme jo oppineet  lukemaan sitä ilmeistä. Irvistely tarkoitti kipukohtausta ja hetken irvistelyn jälkeen poni yleensä yritti mennä makuulle tai sitten sille iski ripuli (yleensä molempia). Ulkona oli melkoinen tuuli ja ihan pimeää, mutta lähdin sitkeästi taluttelemaan ponia kentälle. Sain kentälle valot päälle ja poni käveli kiltisti perässä tuulesta huolimatta (poni kun pelkää / inhomaa kovasti tuulta ja pimeää). Hetken kävelyn jälkeen meiltä katkesivat sähköt. Onneksi minulla oli otsalamppu päässä joten näimme sentään jotain, mutta poni taisi nähdä minua enemmän sillä jostain hiipis samalla hetkellä iso mörkölauma pöyröpaalien taakse heilumaan. Hyvä etten alle jäänyt kun se säntäsi karkuun. Sain pideltyä narusta kiinni ja samassa isäntäkin riensi avukseni kentälle. Kovin kauaa emme tuulessa kävelytystä jatkaneet ja sähkötkin palautuivat melko pian takaisin. Veimme ponin talliin ja pakkojuotimme sille vielä jonkin verran lämmintä vettä. Kipukohtauskin vaikutti menneen ohi.

Maantantaina tallissa odotteli parempivointinen poni. Se hörähteli isännälle ja odotteli kärsimättömänä heiniään. Se oli myös yön aikana juonut jonkin verran ja tehnyt isot kakat karsinaansa. Ponit jätettiin vielä talliin syömään aamuheiniään. Aamupäivällä annoimme sille yhdessä antibiootit ja pakko syötimme sille kauhalla litran verran psylliumpuuroa. Melkoinen opetaario sekin, mutta kuin ihmeen kaupalla onnistumme. Veimme ponit päiväksi tarhaan jaloittelemaan. Tarhassa se jaksoi tavalliseen tapaansa ärhennellä Sylvialle heinistään ja pysytteli pystyssä (muina päivinä se on makoillut melko paljon tarhassakin).

Soitimme myös omalle eläinlääkärille jatkohoito-ohjeita varten, sillä tuosta aiemmasta eläinlääkärikäynnistä jäi hieman epämääräinen olo kaikenkaikkiaan. Eläinlääkäri suositteli ehdottomasti syöttämään psylliumkuurin ja lupasi tarvittaessa tulla letkuttamaan sen ponin kiduksiin, jos se ei muuten sitä söisi. Ja jos kivut jatkuvat, suositteli hän myös uutta parafiiniöljyannosta. Diagnoosi oli kuitenkin esitietojen perusteella sama kuin itsekin olimme päätelleet, hiekkaähky. Ja nopeaa tietä paranemiseen ei ole. Ajan kanssa nyt sitten vaan. Tästä ei voi kuin lähteä ylöspäin!

Nyt sitten vaan koitamme kovasti toipua.Isäntä väsäili poneille jo viikonlopun aikana slow feeding-ruokintatelinettä ja se toivottavasti lopettaisi ainakin tahattoman hiekan syömisen. Nyt sairasaikana olemme antaneet heinät verkoista tarhassa, mutta syömisasento verkosta ei ole luonnollinen eikä verkko ruokintatelineenä ole muutenkaan kovin kestävä ja turvallinen ratkaisu.

Lisäksi pitäisi hoitaa poneille myös ensi tilassa talvikengät jalkaan. Nyt sen nimittäin taisi oikeasti tulla talvikin.

6 kommenttia:

  1. Onpa teillä ollut tapahtumarikas viikonloppu!! Mä olisin ollut ihan huolesta soikeana ja nukkunut ponien kanssa tallissa, olen sellainen stressaaja noiden elukoiden kanssa!
    Voimia kovasti toipumiseen!!! <3

    VastaaPoista
  2. On ollut ihan kamala viikonloppu! :/ Niin kai minäkin olisin nukkunut (yritinkin to-iltana torkkua tallin sohvalla), mutta muksut vaativat kanssa huolenpitoa sisällä ja isäntä puoliväkisin pakotti minut nukkumaan sisälle...

    VastaaPoista
  3. Ähky on inhottava vaiva! Meillä on kans tuo hiekkatarha ja kovasti ollaan yritetty miettiä ratkaisua heinien syöttämiseen, mutta vielä ei olle keksitty mielestä ratkaisua. Meidän ponilla, kun on tuo kesäihottuma, niin ruokintapömpelin pitäisi olla sellainen, johon poni ei voi itseään hinkata. :) Psyllium kuureja olen syksyisin ja keväisin parit syöttänyt ihan varmuuden vuoksi (siitä ei ole hevoselle haittaakaan). Viimeksi ostin Psylliumia mitä ei tarvinnut ollenkaan turvottaa; hevonen söi, mutta poni ei olisi millään. Turvotettavaa Psylliumia muutaman ensimmäisen päivän syövät nihkeästi, mutta loppukuuri menee jo helpommin alas. :)

    VastaaPoista
  4. No niin on! Ja kun tämä piina tuntuu vaan jatkuvan ja jatkuvan. Hetken olin kyllä varma, että on ponin menoa...
    Mä luulen, että kunhan tuo tuosta vähän toipuu, psylliumitkin saadaan uppoamaan, sillä poni on todella ahne otus ja syö melkein mitä vaan (sehän sen tähän tilanteeseen ajoikin...)!

    VastaaPoista
  5. Mikähän muuten olisi sellainen psyllium, jota ei tarvitse lainkaan turvottaa?

    VastaaPoista
  6. http://www.hippodome.com/images/large/2008/psyllium.jpg Tuota ei tarvitse turvottaa. :)

    VastaaPoista

Asialliset kommentit ovat tervetulleita! Kiitos kommentistasi!