2014-01-21

Viikonlopun hummailut

Hirmuisesta pakkasesta huolimatta meillä on ratsastettu tai muuten liikutettu ponit melkein päivittäin.
Viikonloppuna liikutusavukseni tuli kaksi herrasmiestä, isäntä ja ekaluokkalainen. Aluksi juoksutimme isommat elukat pellolla ja miniratsukko suoritti tottelevaisuustehtäviä kentällä. Enniponille iski jonkinmoinen alemmuuskompleksi Vernerin juostessa hurjaa vauhtia  tukka hulmuten omalla ympyrällään ja Enniponi päätti esitellä kunnon pukkisarjaa. Aiemmin en olekaan nähnyt sen heittävän sellaisia pukkeja, että kaikki neljä koipea ovat yhtä aikaa ilmassa :D Kun suurimmat innot oli juostu pois, lähdimme isännän yllyttäminä pienelle maastolenkille. (Tosin, vaadin, että alkuvauhdit haetaan kentältä, sillä isäntä on eläissään ratsastanut ehkä viitisen kertaa ja Vernerin maastoluotettavuus on minulle vielä täysi arvoitus.) Tosiaan, isäntä tahtoi lähteä Vernerin kanssa ratsain maastoon. Niinpä me sitten lähdimme kolmen ratsukon voimin pienelle kävelylle. Enni ja Verneri kävivät pientä kamppailua johtajahevosen paikasta, mutta menomatkan loppuvaihella Enni luovutti paikkansa Vernerille. Reissu sujui mukavasti (pientä välikohtausta lukuunottamatta, jossa Sylvia säikähti metsän takaa kuuluvan traktorin ääntä ja oli hetken poissa ekaluokkalaisen hanskasta saaden muutkin hevoset hieman tärrelleen...) ja pääsimme ehjinä kotiin. Reissusta jäi kaikenkaikkiaan hyvä mieli (niinkuin ponitouhuista yleensäkin) Kovin reippaalle maastolenkille en Vernerin kanssa vielä lähtisi, sillä kun on kentälläkin toisinaan jarrut hiukan hukassa, mutta käpöttelemään voisin lähteä toistekin, joko yksin tai porukalla :)


Isäntä on muutenkin ollut paljon kanssani tallihommissa viime aikoina (ja se aika on sitten poissa remonttipuuhista ja siitä olen kyllä saanut kuullakin). Kylmä ilma on pelottanut lapset, varsinkin isommat, sisätiloihin. Tytärtäkään ei ole paljon tallilla näkynyt. Ratsastamaan sen saattaa saada huokuteltua, mutta muihin hommiin ei sitten millään. Tallihommat ovat toki huippukivoja ja itse kyllä tykkään kaikenlaisesta hevosenhoitoon liittyvästä puuhailusta karsinan siivouksineen päivineen. Toisinaan vaan tuntuu, että aika on kortilla kaiken ( = työssäkäynti, lapset, kodinhoito, eläimet ....) pyörittämisen suhteen (etenkin kun sitä remonttiakin pitäisi tehdä). Olenkin miettinyt, josko jostain vielä nykypäivänä löytäisi innostuneita heppatyttöjä puuhastelemaan ponien kanssa joko kaveriksi (omassa tallilla ja omissa hevosissa on lukuisia hyviä puolia, mutta joskus kaipaisi tallikaveria hevostelemaan yhdessä) tai sitten  niin, että itse saisi joskus "vapaapäivän". Itse olen kuitenkin notkunut pienempänä suuren osan vapaa-ajastani eri talleilla kinuten "hommia" (ja silloin kyse oli tosiaan vain hevosenhoidosta yms.ratsastamaan pääsi aniharvoin muuta kuin tunneilla). Olen kuitenkin ymmärtänyt että tälläiset luotettavat ja kivat heppatytöt ovat nykyisin harvinaisia! Jotenkin tosi hassua, sillä minun nuoruudessani niitä (meitä) oli tosi paljon hoitoihevosia käytiin ihan kyselemässä talleilta suoraan ja näistä talleista ja hevosista käytiin suoranaista "taistelua". No, jospa nämä omatkin muksut tästä taas innostuisivat kun kevät pikkuhiljaa koittaa, päivä pitenee ja säät lämpenevät (vaikka nyt justiinsa ei siltä tunnukaan  kun katsoo mittariin, -20C, huoh...)


Jotta ei juttu menisi ihan hevosteluksi, laitan loppuun kuvan lauantain klapihommista. Tehtiin siis remontin alta puretusta puutavarasta (lattiarakenteita yms) iso määrä polttopuita. Nyt oli ensimmäistä kertaa testissä myös jo aiemmin (konehallin nurkkaan pölyttymään) ostettu klapikone (tai virallisemmin pilkkojasirkkeli). Aika hurja peli, valmista syntyi nopeasti. Ja hyvä niin, sillä pakkanen vaati tässäkin asiassa veronsa ja lapsityövoima poistui paikalta vaivihkaa ja vähin äänin sisälle lämmittelemään urakan puolivälissä. Isännän kanssa jatkettiin sitkeästi loppuun asti. Sormet ja varpaat ottivat kyllä itseensä ja loppuillan istuinkin tuplavillasukissa varpaat valkoisina hampaat kalisten. Kovin tuo ukko koitti kosiskella minua seuraavanakin päivänä klapihommiin pienimään kesällä / syksyllä kaadettuja puunrankoja, jotka hieman surkeina odottavat vuoroaan aitan edessä lumihunnun alla. En muuten suostunut. Odotamme lämpösempiä kelejä. Piste.


2014-01-15

Satulan sovitusta ja pakkasen riemut

Tässä kuosissa meidän porstua on tällä hetkellä. Onneksi tuli vaihdettua vanha "susiovi" kunnon ulko-oveen jo ajat sitten. Voisi olla sisälläkin melkoisen vilpoista muuten. (Oven vaidosta voit lukea täältä)
Talvi tuli ja pakkanen! Johan sitä on odotettukin! Vaan toipa se tullessaan taas erinäisiä harmejakin. Varmaan kaikille vanhoissa taloissa asuville on joskus käynyt niin, että vesi- tai viemäriputki jäätyy. Meille kävi niin, taas! Vettä tuli maanantai-aamuna kyllä muualle taloon, mutta ei vessaan! Hei hienoa! Voitte miettiä kuinka kiva on, kun ulkona on -17 pakkasta, kaikki seitsemän henkilö on kotona ja veskiä ei voi vetää. Oletimme, että yläpohjan villoihin upotetut (suojatut) vesijohtoputket eivät ihan äkkiä jäätyisi, mutta ilmeisesti lämpövuoto yläpohjaan on sen verran pientä (jotain positiivista siis), että putket pääsivät jäätymään. Aikansa kiroskeltuaan isäntä päätti kaivaa putket esiin villamerestä ja sai jäätyneen kohdan sulamaan. Illalla meillä oli jälleen toimiva wc (pienestä sitä on ihminen iloinen!). Myös pihatossa oleva ulkohana veti jäähän, joten vedenkantoprojekti jatkuu jälleen...huoh... Joko saa alkaa marisemaan, että "KEVÄT tule JO!" ?

Tämäkin viikko on vietetty melko tiukasti pakkasista huolimatta hevostellen. Kuten jo viime kirjoituksessani mainitsin, löysimme Vernerille uuden satulan melko nopeasti. Olin varautunut, että voisimme joutua sovittamaan melkoisen monta satulaa ennen kuin löytäisimme istuvan satulan sen kapeaan korkeäsäkäiseen ja  -lapaiseen selkään. Hain viime viikonloppuna sovitukseen muutaman satulan kokeiltuani ensin Enniponin melkoisen leveää yleissatulaa ja todettuani sen aivan liian leveäksi kapeen selkään.

Verneri oli mahtava mallinukke. Se malttoi hienosti seistä tallin käytävällä koko sovittelun ja puljaamisen ajan. (Enniltä ei ikinä onnistuisi). Ratsastuskuva on otettu vain hetkeä ennen kun päätin testata maan vetovoimaa ja oman takapuoleni kestävyyttä .
Sovitukseen sain niin koulumallin- kuin yleismallin satulan. Molemmat testiin tulleet satulat istuivat selkään hämmästyttävän hyvin! Lähtökohtaisesti koulusatula kuitenkin istui "kuivaharjoittelussa" yleissatulaa paremmin Vernerin selkään. Ongelmaksi muodostui sovittelussa sopivan kouluvyön puute (koulusatulan vyöt ovat normaaleja satulavöitä paljon lyhyempiä, sillä satulassa on itsessään tavallista satulaa pidemmät vastinhihnat). Minulla on kaapissa kyllä useita hieman erimittaisia vöitä, mutta tuolle kuikelolle sopivaa vyötä ei kotoa löytynyt. Koska satula piti palauttaa jo alkuviikosta, en ehtinyt mistään haalimaankaan sopivaa vyötä ja tyydyin patenttiratkaisuun; Pullukan shettiksen vyö sopivalla karvapatjalla tuunattuna riitti kiristämään vyötä sen verran, että kuivaharjoittelua seuraavana päivänä uskaltauduin vauhtihirmun selkään testailemaan molempia satuloita. Koulusatula tuntui myös selästä käsin paremmalta, joskin ex-ravurin suuriliikkeinen ravi tuntui melko "kauhealta" laiskaan ponijolkotteluun tottuneelle. Tätä ennen en ole juurikaan ravaillut Vernerillä, sillä muutaman ilman satulaa tehdyn kokeilun jälkeen tulin siihen tulokseen, että ennen kuin voin luottaa joko siihen että hevonen pysähtyy pyydettäessä tai että pysyn tukevasti selässä vaikka vauhtia olisikin, en alkaisi kaverilla ainakaan ilman satulaa ravailemaan. Kuten jo aiemmin totesin, Vernerin käynti on vauhdiltaan Enniponin ravia vastaavaa ja Vernerin ravista ei oikein voi olla varma onko alla hevonen vai kengurun ja jäniksen välimuoto.
 
Koulusatula pääsi testiin vielä seuraavanakin päivänä (jolloin oli julmetun kylmä!),vaan testaukset olivat mennä heti kättelyssä mönkään, sillä Cecilia-vuohi sattui jälleen olemaan kiimassa ja huuteli aitauksessaan kuin syötävä. Tuo selkäpiitä karmiva määkinä pelotti myös Verneriä, mikä onkin hassua, sillä Verneri ei tavallisesti pelkää mitään! Autokin saa ajaa ohi vaikka häntää hipoen (on tullut todettua) ja herra ei hievahdakaan. Mutta kiimainen vuohi oli sille liikaa! Kävimme aitauksen vieressä katsomassa pahan äänen aiheuttajaa silmästä silmään ja Verneriä pelotti! Se oli äärimmäisen vastahakoinen tulemaan edes ääntä kohden vaikka paria päivää aiemmin se käveli pitkin peltoja ja pusikoita isännän talutellessa ja rohkeni ylittää myös kuivaamon takana olevan vanhan puusillan, jonka ylittämiseen Enniponilta meni ensimmäinen vuosi aikaa!

Siellä se pelottava pieniä poneja suihinsa pistelevä himokas vuohi on!

Koska Verneri oli edelleen hiukan hermostunut, vaikka se totesikin, että vuohi tuskin sitä syö, päätimme juoksuttaa siitä pahimmat pöhköenergiat pois ennen satulan testausta. Juoksuttelut sujuivat hyvin ja kapusin selkään. Päätimme hoitaa varsinaiset satulan testaukset nopeasti ja ottaa hetikohta pikkuisen ravia, sillä ulkona oli turkasen kylmä ja minulla oli aikeena ratsastaa vielä Enniponillakin Vernerin jälkeen. Parin ravikierroksen jälkeen tunsin äkkiä, kuinka satula lähti liikeelle ja ennätin juuri huomata sen olevan kallistumassa kovaa kyytiä ulkokyljelle kunnes olinkin jo maassa! Päätin siis ottaa kunnolla perstuntumaan meidän kentän pintaan! (Ja olin kyllä vain muutamaa päivää aiemmin kehuskellut että enpä muista milloin viimeksi olisin hevosen selätästä tippunut...mitähän tästäkin opimme!) Verneri onneksi pysähtyi heti tilanteen huomattuaan, enkä itsekään jäänyt kiinni jalustimiin (vaikka nekin oli lainattu shettiksen satulasta ja olivat minulle pienet....hmp..) Päätin lopetella satulan testaukset siihen ja ratsastelin vielä muutaman kierroksen ilman satulaa. Koska satula itsessään oli kuitenkin hyvän tuntuinen niin hevoselle kuin minullekin, tein siitä kaupat. Illalla, vahingosta viistastuneena, kävin ostamassa sopivan mittaisen satulavyön sekä uudet sopivankokoiset jalustimet (ostin alumiiniset jotka ovat muuten käytössä aivan ihanat, paljon mukavammat kuin perinteiset "tavisjalustimet" joita meillä on molempien ponien satuloissa). Nyt on hyvä jatkaa harjoituksia, kun tämä varustepuolikin alkaa olla kunnossa!

2014-01-13

Peräkammarin lattia

Joulun jälistä poisteltiin urakkaluonteisesti maalit salin pään eteisen ja salin viereisen kamarin lattiasta. Lattiat olivat nostettu pois jo kesällä, samalla poistettiin suurtehoimuriautolla kamarista kaikki ja eteisestä suurin osa eristeistä. Eristeet olivat sinänsä hyväkuntoiset, mutta eristeitä vaihtamalla haluttiin saada parempi eristävyys ja näin lattian pintalämpötilaa saadaan nostettua usealla asteella (tästä jo kokemusta toisesta eteisestä). Lattiat olivat myös painuneet ja lähimpänä lattialankkuja olevassa kerroksessa oli paljon hiirenkoloja, mikä ei tuntunut mukavalta asialta säilyttää.

Kamarista löysimme tähän astista lattiaeristeistä eroavan rakenteen, pohjimmaisena kerroksena tuohi-ilmansulun lisäksi eristeenä ruisolkea, muissa huoneissa eristeenä on ollut sammalta ja kutterilastua. Olki aiheutti sen, että imurilla ei alinta kerrosta ilmansulkuineen saatu säästettyä,  vaan kaikki eristeet tulivat poistetuksi imurilla. Tästä johtuen poistimme myös eristeitä kannattelevan lankuston, näin eristekerrosta oli mahdollista kasvattaa vielä 50mm lisää, ja samalla vältimme ikävän tilkitsemisoperaation; lankusto ei ollut mitenkään erityisen tiivis, selluvilla olisi varissut näistä raoista ilman lisätilkitsemistä.
Uusi eristeiden kannatus toteutettiin puukuitutuulensuojalevyllä ja 22x100 harvalaudoituksella. Näiden päälle rakennettiin 48x125 pattingista uusi runko lattialankkujen kannattelua varten. Aiemmin lattia oli täysin kelluva, lattialankut olivat kiinni toisissaan neljällä poikittaisella palkilla, nämä palkit eivät kuitenkaan olleet kiinnitetty mihinkään, vaan lattia makasi eristeiden päällä. Tällä rakenteella oli pyritty estämään lattian ja eristeen väliin syntyvän raon syntymistä lattiaeristeiden painuessa. Tätä rakennetta ei kuitenkaan voi enää selluvillaa käyttäen toistaa.

Lattialankut olivat konehallissa, jossa maalinpoisto oli olosuhteiden puolesta helppo toteuttaa, paikallaan näiden menetelmien käyttö ei olisi tullut kyseeseen. Ensimmäinen maalikerros poistettiin kuumentamalla se nopeasti nestekaasutoholla siten, että pinta alkoi kuplimaan. Tämän jälkeen isolla kahden käden raapalla poistettiin maali sen vielä ollessa pehmeää. Liika kuumennus vain poltti pintamaalin alimpaan maalikerrokseen kiinni vaikeuttaen poistoa huomattavasti. Maalia lankuissa oli sen verran paljon, että hyvän pohjan uudelleen maalausta varten vanhoja maaleja oli pakko poistaa. Pelkkä hionta ei tullut kyseeseen, kaikki paperit tukkeutuvat näistä vanhoista maaleista välittömästi. Ensimmäisen raappauksen jälkeen alin maalikerros poltettiin toholla todella kuumaksi siten, että se alkoi kuplimalla kiehumaan irti puusta. Maalin epäilemme olevan ns. mäntyöljymaalia ruskean sävynsä ja ikävän poiston aikaisen käytöksensä takia. Tämä maali ei ota irrotakseen millään ja se sitkeydellään tukkii kaikki hiomavälineet. Toisen polton jälkeen lankku raapattiin vielä huolella, minkä jälkeen lankut hiottiin pikkurälläkkään kiinnitetyllä karkealla hiomapaperilla.


Sopivan menetelmän löydyttyä vietimme vaimon kanssa romanttista kahdenkeskistä (kyllä oikeasti kaikki lapset olivat kyläilemässä, ja olimme ihan kahdestaan kotona) iltapäivää/iltaa maalinpoistotöissä.
Absurdi sijoittelu pihalle tehtiin, koska numeroinnissa oli vähän häikkää ja järjestys piti tarkistaa.
Pölyneristys oli rälläkkää käytettäessä kovin voimakasta, hallin siivoukseen maalauskuntoon löytyi onneksi tehokkaat menetelmät...


Lankut maalattiin ennen asennusta kertaalleen Uulan lattiaöljymaalilla. Toinen käsittely tehdään paikalleen asennettuna.


Uusi vuosi, uudet kujeet

Oikein hyvää alkanutta vuotta kaikille lukijoille! Blogissa on ollut hiljaista viimeiset pari viikkoa, mutta muuten menoa ja meininkiä on piisannut monella rintamalla.


Joulun välipäivät pyhitettiin melko tiiviisti remonttipuuhille (niistä lisää lähiaikoina) ja loppiaisen jälkeen meitä on remontin lisäksi työllistänyt uusi perheenjäsen! Herra Verneri saapui loppiaisena meille ja on tullut jäädäkseen. Ponilaumamme sai siis odotetun hevosvahvistuksen.

Verneri on siis ihan oikea hevonen, tarkalleen ottaen amerikkalainen ravihevonen. Ikää herralla on nyt 9-vuotta ja hän on noin vuoden verran opetellut ratsastuksen saloja. Tässä meillä piisaakin sitten työmaata pitkälle tulevaisuuteen :) Verneri on asustanut meillä nyt sitten viikon verran ja  tuttavuutta  on hierottu puolin jos toisinkin. Tänään sain hankittua Vernerille sopivan satulan, joten varsinaiset ratsastustreenit alkanevat tuota pikaa.


Luonteeltaan Verneri on rauhallinen ja lupsakka kaveri, sekä äärimmäisen sosiaalinen poika, joka tahtoo hieroa tuttavuutta kaikkien tapaamiensa ihmisten ja eläinten kanssa. Hoidettaessa maailman kiltein ja kultaisin otus, mutta ratsastaessa ja ilmeisesti kärryjen edessä vauhtia piisaa tarvittaessa enemmänkin.  Sylvia on jo ihan rakastunut tuohon komeean tummaan herrasmieheen. Enni sen sijaan on kovasti mustasukkainen niin Sylviasta kuin Verneristäkin ja pyrkii asettumaan noiden kahden lemmenliehakoinnin väliin. Ponit ja Verneri tarhaavat ainakin toistaiseksi eri aitauksissa, mutta välillä väliaita on mennä nurin kun Verneri hinkuu hieromaan tuttavuutta tyttöjen kanssa.


Verneri ja Enni ovat ulkoisesti (ainakin kauempaa katsottuna) lähes kuin kaksi marjaa, ja yhtenä päivänä Ennillä ratsastellassani yksi lapsista tulikin kysymään kumpi hevonen minulla on ?! Verneri on kuitenkin Enniä n. 10 cm korkeampi ja ne painavat suunnilleen yhtä paljon. Enni on enemmän ponimaisen pyöreä ja Verneri lämminveristen tapaan hyvin hoikka ja kapean mallinen. Samankaltaisuus tosiaan loppuukin sitten noihin ulkoisiin seikkoihin, sillä Enni on hoidettaessa monesti hieman arvaamaton (tai minulle kyllä ihan ennalta arvattava, mutta tuntemattomammat saavat olla varuillaan) ja ratsastettaessa hyvinkin laiskanpulskea. Verneri sen sijaan on hoidettaessa ihan enkeli ja ratsastaessa (ainakin  toistaiseksi) jossain määrin ennalta arvaamaton ja kovin pirteä. Jatkossa tulette kuulemaan varmasti lisää meikäläisen edesottamuksista ponilauman kanssa, sekä Vernerin matkasta ravihevosesta ratsuponiksi :D