2014-02-24

Remonttikuulumisia

Tervehdys jälleen viikkojen blogihiljaisuuden jälkeen. Hommat ovat edenneet monella rintamalla ja monta kertaa olen ollut aikeissa tehdä päivitystä jostakin yksittäisestä aikaansaannoksesta, mutta aikani moista makusteltuani, olenkin päättänyt odottaa kunnes on jotain “suurempaa” esiteltävää. Keskeneräisiä työmaita löytyy tällä hetkellä sisätiloissa peräkammarista, toisen päädyn eteisestä, ”pääeteisestä” sekä tietysti tuvasta (joskaan siellä ei ole tapahtunut mitään taannoisen villapuhalluksen jälkeen). Noh, vieläkään ei ole valmista missään päin, mutta peräkammarissa ollaan jo aika lähellä, vihdoinkin!

Tästä se lähti:

 
      Peräkammarissa on siis tällä hetkellä...


purettu, harjaamalla puhdistettu ja pesty hirsiseinä



uudet eristeet (ja kokonaan uusi lattiarakenne)


uudet ikkunat (nyt myös listoitettuna ikkunalautoineen)


lattiat kertaalleen maalattuna ja paikoillaan (kuvassa tosin juuri maalattuna konehallissa. Lattia on tällä hetkellä suojattuna pahvilla, joten en saanut kuvaa)


seinät levytettyinä, paklattuina ja pohjamaalattuina sekä


tapetti (!)


uudet sähköt (jotka jopa toimivat)


uusi katto maalattuna ja paikoillaan sekä kattolistat




lattialistat maalattuina mutta ei paikoillaan (ensin lattian maalaus toiseen kertaan).

Lattialistat ja ovilistat saadaan paikoilleen vasta kun lattia on maalattu toiseen kertaan ja se taas odottaa eteisen valmistumista samaan tilanteeseen, joten ihan pian kamari ei ole vielä muuttokunnossa (vaikka tuleva asukas kovasti sitä jo odottelee!). Salin päädyn eteisessä saatiin viikonloppuna seinät levytettyä ja tänään pääsin pakkeloimaan ruuvinreikiä ja levysaumoja. Lattia sielläkin on jo kertaalleen maalattuna paikoillaan ja katto säilytetäänkin alkuperäisessä asussaan.  Pikkuhiljaa pikkuhiljaa...

Toinen eteinen (arkieteinen) odottaa puolipaneelia, jotka on jo pätkittynä ja pohjamaalattuna, mutta odottaa listoja (jotka sain tänään vihdoin pohjamaalattua). Kamalan monta pientä työvaihetta aina ennen kuin pääsee tekemään oikeasti valmista! Aina on joku vaihe, joka odottaa toista vaihetta, jota ei pääse tekemään kun se toinen vaihe ensin! Listat sentään tulivat valmiiksi höylättynä (mutta maalaamattomina) ja kaiken muun ”oheishässäkän”, kuten smyykilaudat, ikkunalaudat ja ovilistojen alaosaan tulevat ”lätkät” isäntä on väkertänyt omin kätösin raakalaudasta sekä mitallistetusta runkopuusta.

Remontti siis etenee ja pikkuhiljaa alan olla toiveikas, että ehkä me oikeasti pääsemme viettämään rippijuhlia ensi kesänä Uudentalon salissa, jossa rippijuhlia on kuulemani mukaan vietetty viimeksi vuonna 1938 (tai en tiedä onko niitä silloin salissa vietetty, mutta tästä talosta on rippikoulua käyty viimeksi silloin). Emme toki ennätä remontoida salia ennen kesäistä juhlapäivää, mutta hyvä olisi jos saisimme sen siivottua juhlakuntoon. Sali kun on tällä hetkellä edelleen teinipojan valtakuntaa ja sinne ei heikkohermoisilla sotkua kammoksuvilla äiti-ihmisillä (tai oikeastaan kellään muullakaan) ole juurikaan asiaa. Huoh... Kaikenhuipuksi salin katon pinkopahvi päätti revetä ja tulla alas eräänä pakkasaamuna mitä ilmeisimmin lämmityksestä johtuvan rakenteiden elämisen vuoksi. Sali on luultavasti ollut aiempina aikoina nimensä veroisesti Sali ja sitä on lämmitetty vain joskus ja jouluna. Tänä talvena, etenkin kovien pakkasten aikaan salin lähes käyttämättömän näköisessä kakluunissa on palanut pesällinen jos toinenkin ja sen lieveilmiönä katto päätti sanoa sopimuksensa irti. Sääli, sillä olimme ajatelleet säilyttää salin katon pinkopahvit alkuperäisessä kuosissaan, uudelleen maalattuna tosin. Nyt sitten mietimme vaihtoehto B:tä (josta minulla ei vielä ole tarkkaa kuvaa ja toisaalta, eipä tuo ole vielä kovin ajankohtaistakaan. Sen verran paljon puuhaa riittää nyt työn alla olevassa remontissakin!)



(Pahoittelen tämä postauksen kuvien vaihelevaa laatua. Eiköhän se ajatus kuitenkin käy ilmi ;)

Osa kuvista on otettu melko huonossa valossa /kännykällä.)

2014-02-03

Tapettia tapettia

Olemme pohdiskelleet tapettiasioista jälleen viime päivinä (tai no viikkoina). Viimeksi kun mietin tapetteja, kysymys oli enemmänkin "sitten joskus"-tyyppisestä haaveilusta, kun vakavamielisestä pohdinnasta, mutta nyt on ollut tosi kyseessä. Vihdoin. Remontit eri puolilla taloa ovat pikkuhiljaa edenneet siihen pisteeseen, että olemme "joutuneet" tekemään päätöksiä tapettien suhteen. Eteisen lintutapetti silloin kauan sitten oli helppo valinta ja tapettirullat ostettiinkin jo hyvissä ajoin varalle odottamaan tapetointia. Tällä kertaa päätökset olivat paljon vaikeampia.

Peräkammari sai seiniinsä uudenuutukaisen tapetin viime viikolla. Tässä kohdin pitäydyin vielä aiemmassa tapetointisuunnitelmassani ja seinälle liimattiin Borås tapetin Falsterbro 1438.


Myös toisen pään eteinen alkaa pikkuhiljaa olla tapetointikunnossa ja sinne valitsinkin alkuperäisesta suunnitelmasta poiketen Tapettitalon mallistosta Ritva Kronlundin Juhannusruusu-tapetin (joka oli kyllä "ehdolla" silloinkin, mutta ei eteisen tapetiksi).


Samalla kun tilasimme tuon Juhannusruusun, pyysin "muutaman" mallipalan lähinnä tupaa, mutta myös muita kamareita ajatellen. Tuvan suhteen olin melko varma, että tapetiksi tulee "Lukko" joko vaalean harmaana tai beigenä. Oikeastaan tuosta Lukko-tapetista lähti koko Tapettitalo-ajatus, mutta näillä näkymin tupaankin tullaan saamaan "yllätystapetti" ;) Hiukan vielä makustelen asiaa, päätöksellä kun ei ole kiire, sillä tupa on edelleen villoitettuna vailla mitään pintoja ja lattialaudatkin ovat yhä alkuperäisessä maalissaan konehallissa.



Eristyksestä

Talomme on monellakin tapaa täysin valmistumishetkeään vastaavassa kunnossa. Niin sanottuja peruskorjauksia ei ole suoritettu muutoin kuin katon osalta mikä on päreen ja huovan kautta päätynyt nykyiseen peltiseen asuunsa. Myös tuvan ja tuvasta seuraavan kamarin lattiat on uusittu 1950-luvulla, jolloin on lattiaan myös lisätty eristettä (turvetta) ja tehty paperisäkeistä ilmansulku. Ikkunat on suurelta osin vaihdettu 1990 – luvulla, mutta onneksi hyvää makua noudattan alkuperäistä mallia vastaaviksi.

Oma tarkoituksemme on parantaa talomme eristystä, mutta ei kosteusteknisen toimivuuden kustannuksella. Mihinkään typeryksiin ei ole tarkoitus syyllistyä. Tulisijojen lisäksi talo lämpiää suoralla sähkölämmityksellä (patterit + märkätiloissa lattialämmitys), joten sähköä kuluu toki paljon, mutta on oleellista pitää mielessä, että pelkästään energian säästön takia lisäeristäminen harvoin kannattaa, varsinkaan tämänkaltaisessa talossa. Eristämisellä pitää siis olla muitankin tavoitteita. Meille päällimmäisenä tavoitteena on energian säästön lisäksi tietenkin asumismukavuuden parantaminen, mikä ensisijaisesti toteutuu jo ilmatiiviyttä parantamalla.

Yläpohjaa siivottaessa kävi selväksi, että yläpohjan eristystä tullaan parantamaan ihan siitäkin syystä, että eristettä oli paikka paikoin todella vähän, esimerkiksi molempien eteisten päällä vain joitakin senttejä jotakin orgaanista muhjua (höylälastua, turvetta, sammalta, sipulinkuoria, kirjeitä, sanomalehtiä, aikakauslehtiä jne.).


Ennen lisäeristystä yläpohja siivottiin (juttua lisää täällä),  ja piippujen ympärystät imurointiin eristeestä palovillan asentamisen helpottamiseksi. Imurointi kävi kohtuullisen kätevästi samassa yhteydessä, kun tuvan ja parin kamarin lattioista poistettiin maa/turvekerros paremmin eristävän aineksen tieltä. Suurtehoimuriointia harjoittava yritys löytyi kohtuu läheltä, joka osaltaan herätti kiinnostuksen käyttää sitä vaihtoehtona lisäeristyksen apuna. Yläpohjasta ei kuitenkaan poistettu vanhoja eristeitä enempää, koska ilmansulkuna toimiva koivutuohi on kauttaaltaan täysin ehjä, eikä kattolautojen välistä varise mitään alakertaan, vaikka yläkerrassa on touhuttu ahkerastikin. Ilmansulku alun alkaen tehty niin erinomaisesti, että se on edelleen täysin uutta vastaavassa kunnossa. Koivutuohiarkit (noin A3-paperin kokoisia) on asennettu limittäin kuin pärekatto, niiden päällä on harvalaudoitus painona estämässä niiden rullautumista. Tämän rakenteen ollessa uutta vastaavassa kunnossa, olisi ollut suorastaan synti mennä sitä poistamaan ja olisi vähintääkin kyseenalaista, olisiko nykyisellä paperilla saavutettu tiiviystulos yhtään vanhaa rakennetta parempi. Tiivistäminen on lisäksi vaikea tehdä paperia käyttäen katon kannatinhirisistä johtuen, joten tästä ajatuksesta luovuttiin hyvin nopeasti.


Siivouksen jälkeen asennettiin palovillat piippujen ympärille, mikä olikin varsin mielenkiintoinen toimenpide yhdyspiippurakenteen takia.  Kaikki hormit kaartuvat ja viettävät vinosti johonkin suuntaan ylöspäin noustessaan, joten joulupakettien paketointi (jopa pehmeiden) on varsin helppoa näihin hormipalapeleihin verrattuna. Kaikkien hormien ympärille saatiin kuitenkin noin 600mm villaa pystyyn kahteen kerrokseen (50+50mm), villa kiinnitettiin kiertämällä rautalankaa hormin ympäri villan päälle.




Liikkumisen helpottamiseksi koko yläkerran alalle tehtiin tukipalkisto olemassaolevien katonkannatinhirsien kohdille noin 40cm nykyisiä palkkeja korkeammalle. Palkisto tehtiin vajaakanttisesta 50x98 pattingista, mikä edullisesta hankintahinnastaan huolimatta kirpaisi kukkarossa, materiaalia kun kului kuitenkin noin 400m. Pattingit saatiin yläkertaan helposti varsinaisella onnenkantamoisella: Tilaan ennen kuulunutta, nyt toisessa omistuksessa olevaa kuivurirakennusta maalattiin loppukesällä, apuvälineenä maalareilla oli varsin miehekäs kurottaja. Ystävällisesti kurottajan omistaja kävi nostamassa pattinkinippumme yläkerran ikkunan korkeudelle, josta saimme sahatavaran helposti vedettyä sisälle.



Kävelysiltojen tukien rakentamisen jälkeen päästiin tekemään itse lisäeristys. Villana haluttiin ehdottomasti käyttää puuperäistä selluvillaa, jonka puhallukseen löytyi lähettyviltä yrittäjä sitä suorittamaan. Itse villaa ei näin suurelle pinta-alalle kannata puhaltaa varsinkaan, kun villan saa puhallettuna halvemmalla. Etuna vielä kotitalousvähennyksen käyttömahdollisuus verotuksessa. Yläpohjaan puhallettiin noin parisataasäkkiä selluvillaa, aikaa yrittäjältä siihen kului muutama tunti. Nopeaa toimintaa siis. Eristekerros on nyt noin 40cm, vanha eristekerros huomioiden noin 55 cm. Toivottavasti tämä näkyy myös sähkölaskussa.




Kurkistus makuuhuoneisiin

Kuten aiemmassa Keittiö-kirjoituksessani lupasin, tässä pieni kurkistus makuuhuoneisiin. Nykyinen makuuhuoneemme on siis keittiön viereinen kamari ja jatkossa tällä paikalla tulee olemaan toisen isomman pojan huone. Siihen saakka, kunnes iso tupa valmistuu ja sitä myöden saamme kamarit remonttiin, me vanhemmat asustamme täällä. Makuuhuone toimii myös isännän työhuoneena ja onpahan minullakin täällä oma työpiste (ja nyt vihdoin lähes kahden vuoden tauon jälkeen, minulla on jälleen oma tietokone!  Jospa bloggailukin ottaisi uutta tulta alleen kun ei enää tarvitse kilpailla konevuoroista kenenkään kanssa!)

Myös makuuhuoneen nurkassa on ihana vanha kakluuni. Pylvässänky seurasi mukanamme vanhasta kodista ja kissatkin ovat melko hyvin jättäneet verhot rauhaan :) Muu kalustus on toistaiseksi hieman sekalaista seurakuntaa. Oman työpöytäni virkaa toimittaa vanha ompelukonepöytä ja isännän työpöytänä on lähikirpparilta muutamalla eurolla ostettu kokopuinen viilupintainen konttoripöytä, jonka kansilevyn hioin ja uudelleen lakkasin viime kesänä. Vaatekaapit ovat olleet suurin ongelma. Mistään ei tunnu löytyvän riittävän suuria, tyyliin sopivia ja sopuhintaisia komeroita. Tällä hetkellä kaapin virkaa toimittaa Ikean Hemnes-kaappi (kuten tyttärelläkin) sekä pari "hiukan" modattua Billy-hyllyä. (Käytännössä niitä ei enää Billyksi tunnista, sillä ovat saaneet niskaansa raakalautaverhoilun ja ovet. Itseasiassa kaapit ovat melkoisen hienot valkoiseksi maalattuina massiivisine saranoineen.)


Tuleva makuuhuoneemme on nyt jaettuna kahdeksi lasten huoneeksi. Tyttären puolelta nappasin muutaman kuvan (toiselta puolelta en ilennyt, sen verran ruokottomassa kunnossa näytti olevan.)


Pienet pojat jakavat keskenään yhden kamarin. Tästä kamarista poistimme viime kesänä yhdeltä seinältä pinkopahvit ja alta paljastui upea hirsiseinä. Muuta remottia tässä kamarissa ei ole toistaiseksi tehty ja muun muassa lattia on melko kulunut (saa ihan varoa, ettei saa tikkuja varpaisiinsa!). Tämä kamari on remonttivuorossa samalla kuin muutkin keskitalon huoneet.

Kesäinen seinänpuhdistusoperaatio. Pinkopahvin alta paljastui hirsien välien tilkkeenä olleita mielenkiintoisia vanhoja sanomalehtileikkeitä (joskin iso osa niistä oli melkolailla hiiren jyrsimiä). Sanomalehdet revittiin/ raaputettiin pois ja seinä pestiin vesi-mäntysuopaliuoksella ja juuriharjalla.





Lempipaikkani: Keittiö

Sain blogihaasteen esitellä lempipaikkani kotona.(Kiitos tästä Markapilkkuja blogiin)  Ensin ajattelin, että lykkään vastaamista kesään asti, jolloin toivottavasti iso tupa on jo valmis. Uskon nimittäin, että siitä tulee lempipaikkani kotona. Sitten ajattelin, että ehkä olisi aika päästää teidät lukijat kurkistelemaan meidän keskeneräisyyksien ja tilapäisyyksien valtakuntaan ja ottaa muutamia valokuvia sisätiloista. Aika vähän näitä nurkkia on tullut kuvailtua, sillä mikään tavara ei ole pysyvässä paikassaan eikä juuri mikään huonekaan ole siinä, missä se tulee olemaan. Kun nyt yritin pohtia olisiko lempipaikkani tällä hetkellä makuuhuone vai nykyinen tilapäiskeittiö, päädyin keittiöön. Tasapuolisuuden nimissä otin kuitenkin myös kuvia makkarista, joten ehkä nekin tulevat julki jossain vaiheessa ;)

Tupa, keittiö, pikkutupa... Pienellä huoneella on monta nimeä. Joka tapauksessa, nyt esittelyssä on tämä samalla rakas ja kamala huone eli meidän (tilapäinen) tupakeittiö. Rakastan keittiötämme siksi, että siellä voi tehdä ruokaa ja katsoa tv:tä. Siellä koko perhe kokoontuu vähintään kerran päivässä yhdessä syömään. Se on ainut paikka mihin vieraat voi istuttaa seurustelemaan. Siellä viikataan ja mankeloidaan pyykit, ommellaan ja tehdään läksyt. Ja paljon muuta. Oikea monitoimihuone siis. Enkä minä sitä oikeasti vihaa, mutta on kyllä jokunen syy miksi en pidä siitä, ahtaus (neliöitä huoneessa on alle 20) joka tuntuu varsinkin silloin kun useampi ihminen laittaa ruokaa yhtä aikaa, säilytystilan puute,  kahden hengen sohva (isompi ei mahdu ja meitä on se 7), repsottavat pinkopahvit, ei liesituuletinta yms yms. Oikeasti silloin kun muutimme, kuvittelin että keittiö olisi tuossa ja tuollaisena vain ensimmäisen kesän yli ja sitten meillä olisikin jo tupa (ihan niinkuin joku olisi sellaisen voinut valmiiksi taikoa). Aluksi ehdotinkin siis että emme tarvitse astianpesukonetta ja hellaksikin kelpaa konehallista löytynyt kaksilevyinen vanha hellankuvatus, kaapeista puhumattakaan. Onneksi isäntä päätti tällä kertaa, ja teki meille näpsäkän pikkukeittiönurkkauksen uusilla kodinkoneilla (jotka myöhemmin siirretään isoon tupaan). Olisi voinut tässä parin vuoden aikana muutama ärräpää lentää sen pikkuhellan kanssa (etenkin kun kävi myöhemmin ilmi, ettei se edes toimi) tai käsitiskiä tiskatessa...

Mutta siis, tässä tämä nyt on , rakas ja kamala keittiöni.