2014-03-31

Lattian maalaus



Vaikka peräkammari ja sen viereinen eteinen ovatkin jo valmiit, palataan vielä hetkeksi ajassa taaksepäin, eli remonttipuuhiin. Molempien huoneiden lattiathan nostettiin ylös jo viime kesänä ja joulun jälkeen niistä poltettiin ja kaaviittin vanha maali pois ja lankut hiottiin. Lankut maalattiin kertaalleen Uulan puulattiamaalilla (sävy Helmi) ja niiden annettiin kuivua viikon verran puolilämpimässä tilassa ennen kuin ne nostettiin paikoilleen. Lankkuja ei heti kiinnitetty vaan niiden annettiin vetäytyä muutaman kuukauden (eli seinien ja kattojen remontoinnin) ajan pahvin alla suojassa.

Kun huoneet olivat muuten valmiit, lattiat kiinnitettiin paikoilleen (ks. aiempi postaus aiheesta) ja maalattiin toiseen kertaan paikoillaan. Ennen maalausta ruuvinkannat ja muut pinnan pikkuvauriot käsiteltiin Kiilto- parkettilattian tiivistysmassalla (sävynä Tammi, muutakaan ei ollut saatavilla) ja maalattiin Otexilla ennen varsinaista toista maalauskertaa Uulalla. Maalin annettiin kuivua pari päivää ihan rauhassa ja noin viikon kuluttua maalauksesta huoneisiin muutettin asumaan. Tuo Uulan lattiamaalihan on sellaista, että se kovettuu vielä noin kuukauden ajan maalauksen jälkeen.

Oikeastaan lattia olisi vaatinut kolmannenkin maalikerroksen tullakseen oikein hyväksi, mutta päätimme jättää maalaukset tällä erää kahteen kerrokseen ja "korjausmaalata" lattiat sitten uudelleen kunhan lapset muuttavat pois kotoa :D Tämä lienee hyvä päätös, sillä jos viikon asumisen jälkeen lattiamaalipinnassa on havaittavissa ensimmäiset kunnon naarmut! (Syyllisenä sängynaluslaatikko ja kommenttina "Kyllä mä tiesin että siinä on ne pyörät rikki, mutta ajattelin ettei se haittaa! Murr....)

Elossa

Ollaan.

Luonto heräilee ja lisääntyvä valo tuntuu tuovan uutta energiaa niin ihmisiin kuin eläimiinkin. Kissoilla on kevättä rinnassa, ne menevät ja tulevat kuin tuuliviirit. Samoin lapset. Ulko-ovi käy. Vaikka päivä pitenee ja valoisa aika lisääntyy, ei tunnit vuorokaudessa tahdo riittää mihinkään. Pitäisi remontoida, ratsastaa, siivota, pyykätä, kirjoittaa blogiin, urheilla, leipoa (ja tietysti käydä töissä ja nukkuakin) ja vaikka mitä! Energiaa siis olisi, mutta aikaa ei. Iso etappi remonttihommissa saavutettiin, ja suuresta odotuksesta huolimatta fiilikset ovat suunnilleen että tuli ja meni. Lyhytkin aika tuntuu kultaavan muistot ja nyt jo tuntuu, että eihän me ollaa mitään saatu aikaan, vaikka tosiaan, peräkammari ja toinen eteinen ovat vihdoin valmistuneet ja saaneet asukkaat. Nyt kohti uusia haasteita (ja varmasti myös vastoinkäymisiä). Tuparemontti on (jälleen) polkaistu käyntiin. Ja tuntuuhan se käynnistyvän, joskin hiukan yskähdellen.

Kissoilla on kevättä rinnassa ja niiden vuorokausirytmi on siirtymässä jälleen yöpainotteiseksi.
Päivät on hyvä torkkua auringon helliessa.
Jopa Orvokki on malttanut siirtää kortteerinsa pois kylppärin lattialämmityksen päältä.

Taikinaterapiaa. Viime viikkoina minut on  vallannut jälleen hillitön leivontahimo.
Tänään valmistui 33kpl kaura-porkkanasämpylöitä. Illalla jäljellä oli 9kpl.
Hyvä, että lapsille maistuu. Pohdin kyllä jo taikinaa pyöritellessäni, että kellekäs sitten leivon
kun lapset ovat muuttaneet kotoa ( ai miten niin murehdin hiukan etukäteen?!),
Isäntä totesi; "Lampaille kelpaa varmasti".

Raparperit vaikuttaisivat selvinneen talvesta.


Viime syksynä istutetusta etupihan kukkamaasta puskee esiin monenlaisia alkuja.
Jännittävää nähdä mitä niistä sitten oikein kehittyy. Toivottavasti valtaosa taimista on selvinnyt talven yli!
 (Etenkin, kun ovat olleet hiukan huonolla hoidolla enkä ole niitä nyt keväällä peittänyt
ja roudan ylösnostamat taimet joutuivat odottamaan vähän turhan kauan
että ne ehdittiin tökkimään syvemmälle maahan...)

Syreenissä on jo pulleat silmut.


Muutama sipulikasvikin on jo innostunut kukkimaan
(ja nämäkin onnettomat krookukset isäntä meni ja polki maahan rakentaessaan uutta "terassiaan", murr...)

Lähipellolla on viime päivinä käynyt kova kuhina kun pitkänmatkalaiset ovat asettuneet lepäämään.


2014-03-11

Lattianraosta

Tai melkeinpä raottamalta lattialta. Saimme salin puolen eteisen lattian kiinnitettya paikoilleen ja myös tähän saakka irrallaan ollut viimeinen lauta saatiin sopimaan kohteeseensa. Lattiahan hiottiin ja maalattiin joulunpyhien jälkeen (samoin kuin peräkammarin lattia) ja kannettiin sisään kuivumaan ennen paikoilleen asettamista. Kuivuttuaan maalin suhteen pintakuivaksi lattia aseteltiin paikolleen, mutta ei vielä kiinnitetty ja viimeiset laudat jätettiin laittamatta jotta puut saisivat kuivua ja kutistua rauhassa. Seinien remontoinnin vuoksi lattia suojattiin pahveilla.  Nyt kun laudat vaikuttaisivat kuivahtaneen ja hakeutuneen muotoonsa ja seinätkin ovat saaneet tapetit niskaansa, päätimme kiinnittää lattialankut paikkaansa. Apuna työssä käytettiin parketin asennuksessa käytettävää rautaa, vasaraa, sorkkarautaa sekä yhtä emäntää, jonka tehtävänä oli hyppiä ja pomppia asennettavien lankkujen päällä, jotta ne napsahtaisivat paikoilleen (tosin, lihotuskuurille olisin kuulemma joutanut, sillä minun pomppimisellani ei juurikaan ollut vaikutusta lautojen asettumisen kanssa...). Siinä sitten ähistiin ja puhistiin tovi jos toinenkin, mutta saatiinpahan lattia paikoilleen, melkein ilman rakoja ja vieläpä melko suoraksi.


Toisessa eteisessä on ollut lattiat paikoillaan jo pitkälti toista vuotta ( tosin vain kertaalleen maalattuna ja sen on näköisetkin!). Tuolloin hätiköimme hiukan kiinnityksen kanssa ja nyt lattia on kutistunut sen verran, että lautojen väliin on jäänyt melkoiset raot. Aluksi ajattelimme vain hyväksymme asian, etenkin kun lattian irroittaminen olisi melkoinen prosessi jo asennettujen komeroiden vuoksi. Isäntä kuitenkin ratkaisi ongelman ja siirsi koko lattiaa komeroiden toiselta puolelta hiukan toiseen reunaan, jolloin lautojen välissä olevat raot tiivistyivät ja vain kaappien edustalle jäi melko iso kolo. Koloon isäntä sahasi sopivan laudankappaleen, joka seuraavan maalauksen yhteydessä maalataan samanväriseksi lattian kanssa.


Lattiat on siis tarkoitus maalata vielä toiseen kertaan. Samalla ruuvinkannat ja muut ylimääräiset kolot pakkeloidaan umpeen ja tasoitetaan. Lattiasta ei  kuitenkaan missään tapauksessa ole tarkoitus tehdä tasaista, vaan vanhat elämisen jäljet ja askelten kulumat jäävät yhä näkyviin. Se oli kuitenkin meillä lähtökohtana kun koko lattiaprojektiin lähdettiin. Peräkamarin ja salin eteisen lattiat maalataan vielä ennen kuin huoneet otetaan käyttöön ja pääeteisen sitten kun kulkeminen vessaan on mahdollista jotain toista kautta. (Sepäs olisikin mukavaa, jos vessan käyttö olisi estetty maalin kuivumisen ajaksi kokonaan...ja tuo maali kuivuu päiviä, jopa viikkoja...)

Ruusutapetti

Remonttihommat salin päädyssä ovat edenneet vihdoin siihen pisteeseen, että pääsimme lätkimään tapettia myös eteisen seinään. Tapetiksi valikoitui siis Tapettitalon mallistosta Ritva Kronlundin suunnittelema "Juhannusruusu". Aivan ihana tapetti! Lisäksi, että tapetti on todella kaunis, se oli myös äärimmäisen helppo laittaa seinään. Vaikka kyseessä on perinteinen esiliisteröitävä tapetti, tapetoiminen oli jopa helpompaa kuin peräkammariin ja toiseen eteiseen laittamallamme Borås-tapetin easy up- tapetilla (jonka siis nimensä mukaisesti pitäisi olla helppo laittaa!) Tämä perinteinen paperitapetti soveltui  joustavuutensa ja venyvyyteensä ansiosta mainiosti meidän hiukan vinksallaan oleviin seiniimme.


Ennen tapetointia purimme seinistä pois vanhat repaleiset ja harottavat pinkopahvit. Ulkoseinä koolattiin ja villoitettiin ekovillalevyillä. Sisäseinät ovat täyshirttä, joten niitä emme sen kummemmin käsitelleet ennen levytystä, mutta levyjen saumakohtia oikaisimme hiukan erilaisilla puukiiloilla seinän epätaisaisuutta korjataksemme (ja taisi tuo isäntä muutaman kerran oikaista seinää myös perinteiseen malliin kirveellä, kun oli kovasti ulkonevia hirrenkohtia...). Seinät siis levytettiin kauttaaltaan ja ruuvinkolot ja saumakohdat pakkeloitiin tasaisiksi. Pohjamaaliksi valitsimme tällä kertaa Uulatuotteen pohjamaalin, jotta se olisi ominaisuuksiltaan mahdollisimman yhteensopiva tuon perinteisen paperitapetin kanssa.


Pinkopahvien alta paljastui jälleen "aarteita". Monta hauskaa hetkeä vietin lueskelemalla näitä ilmoituksia, jotka sitten jätimmekin muutamaa "pelastamaani" ilmoitusta lukuunottamatta jälkipolvien riemuksi uuden levyn alle. Vieläkö jostain voisi ostaa "Biisamirotan nahkoja" tai "Murmelijakun" :D


Tapetoinnissa työnjako oli selvä, minä liisteröin ja isäntä lätki seinään. Yksi iltapäivä tuossa hommassa tuolla tavalla kului rattoisasti. Vuodat olimme leikanneet valmiiksi, jotta liisteröintivaiheessa tulisi mahdollisimman vähän ylimääräisiä suvijuhlaliikkeitä ja tapetti pysyisi mahdollisimma siistinä ja puhtaana. Todella hyvä siitä sitten tulikin! Sääli, että kaunis tapetti jää hiukan piilon, kunhan huone kalustetaan. Eteisenä emme aio tätä huonetta varsinaisesti käyttää, vaan mielessäni on jotain ihan muuta. Enpäs taidakaan ihan vielä paljastaa mikä onkaan tämän huoneen lopullinen (tai ainakin toistaiseksi) käyttötarkoitus...


Tapetoinnin jälkeen vuorossa on oven pielien ja ikkunoiden listottaminen. Tässä huoneessa se onkin sitten astettä työläämpi juttu, johtuen tuosta ulko-ovi-ikkuna-hässäkästä. Vaan eiköhän tuo kätevä isäntä senkin saa näperrettyä. Listoituksen alta piti nyppiä vielä vanhat nupineulat pois ja siinä hommassa saikin sorkkarauta laulaa tovin jos toisenkin, sen verran tiukassa nuo olivat ja voi poijjaat että niitä oli paljon! Sorkkaraudalla niitä tosiaan nyhdin ja nuo pienet terävät pirulaiset sinkolivat iloisesesti paikkaan jos toiseenkin. (Kehtaanko edes myöntää, että remonttihetkellä täydestä vaatetuksesta huolimatta, löysin illalla yhden nupineulan kannan myös alushousuistani...hmph..)






Ulko-ovi

Vihdoin ja viimein saimme pääeteisen ulko-oven ympärille kauan kaivatut listat! Tai no, listat on olleet kyllä ostettuna jo varmaan vuoden verran (hommasimme niitä kerralla isomman kasan, kun kerran oman mallin mukaan teetettiin samanlaisia kuin talossa on aiemminkin ollut), mutta nyt ne on vihdoin maalattuina ja paikoillaan. Sääli vaan, että nyt itse porstua näyttää entistä kulahtaneemmalta ja suorastaan huutaa uutta paneelia seiniinsä, huoh. Koskahan sitä ennättäisi?!

Joka tapauksessa itse sisäänkäynti muuttui muutaman tunnin listoitusurakan jälkeen huomattavasti kutsuvammaksi. Ja se miksi tuo listoitus on niin kovin hankalaa ja sinänsä aikaavievää, johtuu tietysti siitä, että yksikään lista ei taida olla tähän mennessä olla sopinut paikoilleen ilman pientä ekstramodaamista kohtuullisen vinoista laittioista ja kieroista seinistä johtuen!

Ennen:

Ennen-kuvissa ulko-oven virkaa toimittaa vielä sangen komea, mutta nykymittapuun mukaan erittäin epäkäytännöllinen susiovi (joka siis aukeaa tuolla tavalla keskeltä, jotta avaaja voi varmistaa, ettei oven takana kolkuttele itse Iso Paha Hukka...Kerrostalossakin asuneena sanoisin kyllä ,että ovisilmä on hiukan kätevämpi ;) ) Ennen-kuvissa (lukuunottamatta viimeistä jouluna otettua kuvaa) myös  hirsiseinä on alkuperäisessä kuosissaan kummallisen kellertävän oranssin petsin (tms) peittämä, eli kuvat on otettu ennen vuoden takaista soodapuhallusta.

 Jälkeen:

Jälkeen kuvissa on siis uusi ulko-ovi ja upo-uudet listat! Listat toivat oven ympärille ja koko porstuaan ihan uutta ryhtiä. Minä kyllä tykkään! (Vaikka valitettavan usein tuo oven alaosa on pienten kuraisten tassunjälkien peittämä ja ikkunalasin alalista on jo kovasti naarmuilla sisäänpyrkivien kissojen intohimoisen kolkuttelun vuoksi. Tässä kohtaa se susiovi olisi kyllä kätevä; Voisi tarkastaa etukäteen sisäänpyrkijän tassut ja napata pahaa-aavistamattoman kissan yläkautta tassupyykille. Nyt ne peijoonit livahtavat salaman lailla oven raosta sisään tassupyyhettä karkuun. Vaan onpa sekin nähty, että kun vilauttaa ikkunan läpi tassupyyhettä, kissa muuttaakin mieltään sisääntulosta ja luimii kissanluukusta takaisin ulos :D! )