2014-04-23

Pääsiäisen viettoa



Pääsiäinen oli ja meni, mutta palataanpa hetkeksi vielä tunnelmiin. Meillä ei ole mitään erityisiä pääsiästraditioita, vaan joka vuosi juhlaa vietetään rennosti tilanteen mukaan. Niin, paitsi joka vuosi pääsiäispupu käy munimassa kilteille lapsille suklaamunia piilopaikkoihin ja niitä sitten yhdessä etsitään. Aika usein tyttären syntymäpäivät (sekä myös vanhimman kummilapseni syntymäpäivät ) ajoittuvat pääsiäsen tienoolle.

Jälleen yksi rottainen hylly lisää. Tällä kertaa keittiön ikkunalle.
Mahtuvat meikäläisen istutukset paremmin nauttimaan auringosta.
Minä kovasti vannoin aiemmin, että yksiäkään juhlia en enää meidän tilapäiskeittiössä järjestä, vaan toisinpa kävi (ja taitaa käydä vielä uudelleenkin). Tytär vietti siis jälleen syntymäpäiväjuhliaan pääsiäisenä, ensin lastenkutsujen merkeissä ja sitten aikuisvieraiden kesken kahvitellen.


Muffinssityöpajan satoa.
Lastenkutsuilla pidimme muffinssityöpajaa, eli vieraat saivat koristella itselleen oman muffinssin jonka sitten söivät. Koristeluja varten värjäsin pienet palat sokerimassaa eri väreillä ja laitoin pursotinpusseihin eri värisiä kermavaahtoja. Lisäksi tarjolla oli erilaisia sokerihelmia ja nonparellejä. Tytöt paneutuivat työhän innolla ja saivat aikaan oikein suloisia muffinsseja. Itse käytin juhlien ajan hyödykseni ja askaretelin sokerimassasta kakunkoristeita seuraavan päivän aikuistenkutsujen kakun päälle. Kakkutoiveena tyttärellä oli tällä kertaa kinuskikakku.


Juhlavieraat toivat tullessaan myös muutaman aivan ihanan leikkokukkakimpun, jotka oli ihan pakko kuvata ja laittaa teidänkin iloksenne. On aivan ihanaa, kun joku vielä nykyaikana tuo leikkokukkia! (Tai ylipäätään mitään kukkia, mutta jotenkin nuo sidotut kimput erityisen ihania! Kiitos! ;)



Muutoin vietimme pääsiäistä kotinurkissa ja kevätauringon  helliessä olimme paljon ulkona. Kaikki ponit saivat kunnon kevätpesut ja puutarhaakin heräteltiin kevätkuntoon haravoimalla ja kärräämällä talven yli muhinutta hevonkakkaa pensaiden juurille. Sain myös vihdoin perattua viime syksynä siirretyt vanhat viinimarjat ja paikkasimme / istutimme nurmikon puutarhan alaosaan, jossa syksyllä myllättiin kaivinkoneella.

Munajahti. Hiukan kinkkisiin paikkoihin oli pupuherra tänäkin vuonna muninut.
 Seita-kissa toimi hyvänä vahtina tyttären munasaaliille.

Vinkeri on tänä keväänä keksinyt itselleen uusia leikkikavereita; sisiliskot. Hetki sitten päästäiset olivat vielä "se juttu".
Myös ensimmäiset perunat istutettiin kasvimaahan. Kurpitsaprojektia varten isäntä kävi kyntämässä pellon ylälaitaan useamman metrin levyisen kaistaleen. Kurpitsan taimet viettävät kyllä vielä jokusen viikon sisätiloissa ja pääsevät ulkoilemaan vasta kun yöpakkaset ovat menneet.





2014-04-15

Kevätkylvöt

Hmm, taisi tulla hiukan harhaanjohtava otsikko, sillä meikäläisten kylvöpuuhat ovat mittasuhteiltaan melko pieniä, vaikka maatilallisia ollaankin. Mutta kylvetty ollaan. Kurpitsaa nimittäin. Ihan hitokseen kurpitsaa. Tavoitteena on saada oikea kurpitsapelto ensi syksyksi. Tai no, ainakin pellonreuna. Kunhan nyt vaan saisin yhdenkin taimen elävän ulos. Siitä olisi kai hyvä lähteä.Lisäksi kasvamassa on muutama tomaatin siemen ja kesällä sitten laitellaan hiukan perunaa ja pitkät rivit herneitä (jos tänä vuonna saisin ne kaupasta ulos, viime vuonna homma kaatui siihen, etten yksinkertaisesti muistanut ostaa siemeniä ennen kuin oli jo liian myöhäistä.) Sitten vielä, jos tilaa kasvimaan reunamille jää, laitan muutaman rivin ruiskukkaa ja kehäkukkaa. Niitä kun on kiva napsia pitkin kesää maljakkoon.


Minua aina jaksaa myös huvittaa (ja toisinaan myös ketuttaa) se, miten ahtaasti ja pienissä nurkissa me asutaa, vaikka meillä onkin iso talo! Nytkin, suihkukaappi meidän muutenkin ihan onnettomassa ja pienessä kylppärissä toimittaa kasvihuoneen virkaa idätysvaiheessa ja pintaan nousseet taimet nauttivat päivänvalosta meidän makkarissa sängyn ja ikkunan välissä olevalla pöydällä. Noh, sopu sijaa antaa, vai mites se oli. Kauhulla odotan, koska yllätän ensimmäisen kissan retkottamasta poikki napsahtaneiden kurpitsan taimien päältä. Ikkunalauta oli nimittäin aiemmin yksi kissojen lempipaikoista.





Ja tokihan näin pääsiäisen kunniaksi kylvimme lasten kanssa myös rairuohot. Vielä kun löytäisin sen pääsiäskoristelaatikon jostakin. Melkein voisin väittää, että olisi helpompi lähteä tipukaupoille, kun yrittää löytää niitä vanhoja...


2014-04-14

Perintökalut

Äitini teki muuttoa jokunen viikko sitten ja lahjoitti minulle samassa yhteydessä omilta vanhemmiltaan saamansa kristallikruunun. Itse olen ihastellut tuota kruunua jo lapsena ,kun se roikkuin isovanhempieni olohuoneessa. Valaisin saikin hetipian uuden sijoituskohteen meidän makuuhuoneesta.


Samassa rytäkässä myös minua hieman vanhempi mäntyinen vitriinikaappi muutti meille. Olinkin jo jonkin aikaa etsiskellyt sopivaa kaappia pikkupoikien lelukaapiksi, mielessäni kylläkin alunperin sellainen 50-lukulainen keittiökaappi jossa on ylä - ja alakaapit sekä pienet laatikot yläkaapin alla. Sellaista en kuitenkaan ole vielä löytänyt ja tuo mäntykaappi käy tarkoitukseen paremmin kuin hyvin.

Koska kaappi oli kuitenkin palvellut jo yli 30-vuotta samassa ulkoasussaan, päätin (äitini luvalla!) hiukan ehostaa sen kuitenkin hyväkuntoista pintaa maalilla ja vaihtaa mäntyiset nupit posliinisiin sävyihin sopiviin nuppeihin. Ennen maalausta kaapin lakkapinta piti hioa himmeäksi. Ekaluokkalainen auttoi minua hiomaan kaapin pintaa sangen pitkäjänteisesti (lapsityövoimaa siis!). En kuitenkaan hionut kaikkea pinnassa olevaa lakkaa pois (siihen ei minunkaan pitkäjänteisyyteni olisi riittänyt) vaan pinta tosiaan vain karhennettiin ja kaappi pohjamaalattiin Otex-tartuntapohjamaalilla (siis sillä samalla millä on maalattu listat ja lattian ruuvin kannat ym.) Pintamaaliksi valittiin Tikkurilan Empire, joka on osoittautunut listoja maalatessa todella hyväksi ja pinnaltaan kestävämmäksi ja tasaisemman kauniiksi kuin Tikkurilan Helmi, jolla maalasin viime kesänä (vai oliko se jo edellisenä...) vanhoista keittiökaapeista tehdyn lipaston (joka on siis jo uudelleemaalauskunnossa!!). Empire-maali sävytettiin sävyllä "Vesiputous" (eli vaalean turkoosi).

Kaapista ei valitettavasti ole kunnon "ennen" kuvaa, sillä se oli osissa kun toimme sen kotiin. Ylemmissä kuvissa kaappia on hiottuna ja alemmissa  kahdessa ensimmäisessä pohjamaalattuna ja viimeisessä maalattuna.
Koska maalia jäi kaapin maalauksen jälkeen reilusti, päätin sutaista pari valkoista pinnatuoli samalla värillä (ja luultavasti maalaan vielä pari tuolia lisää, noita kun tuolla salissa piisaa ja koska suunnitelmat lasten huoneen sisustuksen suhteen muuttuivat taas kerran!)

Kaappi sai nupeikseen Indikasta ostetut posliiniset vihereänturkoosit vetimet, jotka sopivat maalin sävyn kanssa yhteen loistavasti. Kun kaappi kannettiin paikalleen lastenhuoneeseen ja Ikean leluhyllyt saivat väistyä sen tieltä, alkoi huoneessa ollut sukulaisilta peritty vanha lasten kirjoituspöytä näyttää eksyneen totaalisen väärään paikkaan. Päätimme kantaa pöydän pihalle ja palata jo aiemmin toisessa lasten huoneessa käytössä olleeseen ajatukseen ja sijoittaa vanhan pyöreän ruokapöytämme lastenhuoneen piirustus- ja läksyjentekopöydäksi. Niin, sääli, että maalaisin vain kaksi tuolia! Nyt pöydän ympärillä on siis kaksi vaalean turkoosia ja kaksi valkoista pinnatuolia. Ehkä jonakin päivänä...(tai kentien suunnitelmat muuttuvat jälleen!).


Peräkammari ja eteinen

No niin, nyt on aika esitellä jälleen jotain valmista. Peräkammari ja sen viereinen eteinen saivat siis uudet asukkaat jo jokunen viikko sitten. Niin, tuo "eteinen" tosiaan on nyt sitten tyttären neitsytkammarina ainakin toistaiseksi. Nykyisestä keittiöstähän on joskus tulossa (tämän hetkisen suunnitelman mukaisesti) tyttären huone, mutta koska remontti tuntuu ottavan aikansa (hahaha) päätimme majoittaa tyttären tilapäisesti (!) ruusutapettien hellään huomaan. Alunperin tuosta eteisestä kaavaille lasten "olohuonetta" ja kirjastoa, jonka seiniä kiertäisivät valtavat kirjahyllyt (jotka isäntä jo ennätti suunnitellakin), kunnes viimeisiä listoja (tai siis melkein viimeisiä, vihoviimeiset puuttuvat vielä) paikalleen naputellessamme keksinkin, että kirjastohaaveet saavat odottaa ja eteisestä tulee kamari. Tähän asti nuo varhaisteinit (tytär ja keskiveli) ovat majailleet samassa isossa makuuhuoneessa, mutta ehkäpä tällä tavoin yläasteiän kynnyksellä on mukava saada hiukan enemmän omaa rauhaa. Samassa muuttorytinässä (johon meni vaatimattomattomasti koko viikonloppu) muutimme oman makuuhuoneemme ja isännän työhuoneen takaisin alkuperäiselle ja pysyvälle paikalleen tyttären ja keskimmäisen isoveikan entiseen huoneeseen. Muksujen käytössä ollessaan huoneessa oli Lundia-hyllyistä tehty tilanjakaja ja jätimme sen seinäksi edelleen makuuhuoneen ja työhuoneen välille. Mutta siis itse asiaan, eli valmiisiin pintoihin. Kuvat puhukoot puolestaan! (Valitettavasti huoneet eivät enää tällä hetkellä ole yhtä viehättävässä kunnossa kuin kuvaushetkellä, jälkikasvun sisäsiisteyden puutteista johtuen.)

Eteinen eli tyttären valtakunta:




Peräkammari:




Peräkammari on mitä suurimmissa määrin asukkaansa itsensä sisustama. Jostain voisi päätellä, että herra on kovasti viehtynyt Vallilan Jaffa-kuosiin. ;) Tällä hetkellä hirsiseinää koristavat vielä vanhoista laudoista tehdyt hyllyt (saman tyyppiset kuin keittiössäkin) ja sängyn yläpuolella seinällä samanlaisesta vanhasta laudasta  kyhäillyssä kitaratelineessä roikkuvat nuoren herran rakkaat kitarat. P.s Älkää kiinnittäkö huomiota kuvissa sängyn alta pilkottaviin roiniin. Kyseessä on tuiki tavallinen miesmäinen siivoustapa, kun äiti ilmestyy huoneen ovelle ;) (En jaksanut alkaa muokkailemaan kuvista poiskaan, pahoittelut.)