2014-08-26

Tallin ulkoseinäremontti (vihdoin valmis!)

Kuten otsikko jo kertookin, jotain on jälleen tullut valmiiksi. Tallin ulkoseinäremontti alkoi hiukan yli kaksi vuotta sitten (!!), kun talliremonttia aloiteltiin muutenkin. Silloin tallin ikkunan alta piti vaihtaa pari melkoisen mädäntynyttä hirttä uusiin ja vaihtotyön jälkeen seinä peitettiin ulkopuolelta kovalevyllä, jonka oli tarkoitus suojata uusittua seinärakennetta sen aikaa, että isäntä ehtisi laudottaa seinän uudelleen. Tuo "sen aikaa" olikin nyt sitten hiukan odotettua pidempi aika (niin kuin kaikki tässä projektissamme tuntuu olevan..).  Vihdoin viimeisten kesähelteiden aikaan tuo projekti saatiin päätökseen.

 Kuvat hirsienvaihtoprojektin aikaan. Alakuvassa näkyy myös uusi, hiukan ilmavampi rakenne ulko- ja sisäpuolelta. Mädäntyneet hirret korvattiin runkopuilla ja välit villoitettiin selluvillalla umpeen. (Juu, ei ole mitään perinnekorjaamista tämä, mutta käypä ratkaisu tuossa kohteessa ;) ). Päälle tosiaan laitettiin sitten vielä kovalevy, josta yllättäen ei juuri kuvia ole. Sen verran kaunista katseltavaa se oli viimeiset pari vuotta, että kamerakin karttoi. Alla olevaan hevoskuvaan kyseinen seinärakenne kuitenkin piirtyi taka-alalle.


Ja tässä seinä korjattuna ja maalattuna. Myös valkoiset puuosat kyseiseltä seinänpätkältä maalattiin ja ikkunpuitteet uusittiin kokonaan. Ikkunassa itsessään on kolmikerroksinen lämpölasi ja siinä on sisäpuolella kalterit, sillä ikkuna on suoraan ponikarsinassa.



Uusi ikkuna puitteineen istuu kuin nenä päähän, jos verrataan vanhaan. Vanhassa tosin ristikko-osat ovat kiinteinä, kun uudessa ne ovat "päälle liimattuja". (Etualalla kuvassa näkyy Vernerin myötä rantautunut "paha tapa",tai lähinnä kai sen tulos, eli puun jyrsiminen ponien keskuudessa.)


Lähes samalla vaivalla, kun tuota uusittua tallin seinää maalattiin, pääsi maalaukseen myös vanhan tuvan takaseinässä oleva entisen kaivon paikka. (Kaivosta voit lukea lisää täältä). Kyseinen seinänosa sai siis uuden maalin pintaansa ja samalla paikatiin maalilla myös herra Hevosen jyrsimät seinänkohdat. (Laitan tuolle ponille kyllä kuonokopan, jos uudet seinäpinnat eivät ensi talvena saa olla rauhassa. Sen verran harmittaa tuo tuhoaminen!) Maalina koko projektissa oli Tikkurilan Aito Punamultamaali. (Pakko hiukan kehaista ko. maalia. Oli se vaan hirmu helppokäyttöistä, hyvin levittyvää ja sopivassa ajassa kuivuvaa! Ei voi kuin suositella vastaavanlaisiin projekteihin!)


 Palkattomalla "lapsityövoimalla" tehtiin jälleen. Kanoja projekti tuntui kiinnostavan jälleen hämmästyttävän paljon. Myös maali olisi kanoille maistunut, mutta hätistelin ne tiehensä ennen suurempaa vahinkoa!

 Lopputulos oli hämmästyttävän hyvä ja tasainen. Kuvissa maali on vielä märkää, joten maalatut kohdat erottuvat tummempina.

2014-08-08

Huussi



Vihdoin jotain valmista. Meillä on uusi (vanha) huussi! Kuten jo aiemmin olen maininnutkin, meidän tontilla on isohko vanha hirsirakennus, jonka toisessa päässä on ollut kaksi kahden reiän huussia (miehille ja naisille omansa). Saman rakennuksen keskivaihella on tämänhetkinen kampola ja toisessa päädyssä puuliiteri/ turvevarasto.

Toinen puoli huussista laitettiin jo ensimmäisenä talvena kanalaksi (siis ennen nykyisen kampolan valmistumista viime kesänä) ja huussikanala on käytännön syistä ollut käytässä  myös tänä kesänä. Alusta asti olen haaveillut laittavani toisen puolen huussista käyttökuntoon ja nyt se ikään kuin tapahtui puolivahingossa ekstraprojektina muiden listotus- ja maalaushommien sivussa. 

Ennen- kuvia huussista kävin napsimassa jo varhain keväällä, ihan kaiken varalta, sillä yleensä kun ryhdymme toimeen, jäävät ennen-kuvat ottamatta (ja niin olisi kai tälläkin kertaa käynyt, jos en olisi ollut kaukaa viisas.)

Ennen:
Huussi siis siivottiin ja  hirsiseinät harjattiin puhtaiksi. Koska vanhan huussi katto oli ylös auki ja samalla mahdollisti kulkureitin kampolan välikaton kauttaa liiterin puolelle, halusimme laittaa sen umpeen. Mitään soveltuvaa vanhaa lautaa ei ollut käytössä joten hyödynsimme toisesta projektista jääneen paneelin huussin katoksi.  

Välissä:
Vaikka huussi vanhoinen hirsiseiniin olikin komea näky, halusin sille hiukan raikkaamman yleisilmeen  sekä paremman siivottavuuden. Näin ollen päädyimme maalaamaan istuinosat ja lattian Uulan puulattiamaalilla raikkaan vaaleansinisiksi. (Sävy: Lemmikki) Huussin ulkoseiniä on korjailtu jossain vaiheessa, joten ne olivat sävyltään jokseenkin kirjavat. Päädyimme maalaamaan ne raikkaan valkoisiksi jätteän kuitenkin vanhat kauniit puupalkit maalaamatta. Mielestäni tämä valkoisen-vaaleansinisen ja maalaamattoman aikojen saatossa tummuneen puun kontrasti on aika upea! Ulkoa päin huussirakennus on vielä maalaamatta (ja tulee näillä näkymin vielä jokusen vuoden olemaankin kiirreellisempien projektien vuoksi).

Jälkeen:
Huussiin laitettiin sähkövalo pimeiden syysaamujen ja iltojen varalle osittain myös siksi, että rakennukseen oli tuotu sähkö jo aiemmin kanojen ja lampaiden takia ja valaistus oli helppo toteuttaa. 

Huussin istuinrei'istä toinen laitettiin umpeen (harvat nykyihmiset kai käyvät yhdessä tarpeillaan) ja toisen reiän alle huoltotilaan laitettiiin isännän pykäämä tee-se-itse-kompostikäymälä. Isäntä varmasti osaisi selittää paremmin tämän systeemin toimintaperiaatteista mutta yksinkertaisuudessaan ajatuksena oli laittaa isohko saavi suoraan istuimen alle. Saavin pohjaan porattiin reikiä ja pohjalle laitettiin ilmavasti kompostipohjaksi risuja ym. huttua sekä turvetta. Saavin alla on melko lähellä saavin pohjaa iso haihdutusastia (ns. kusipulkka), johon nestemäiset eritteet sitten lirisevät haihtumaan. Saavista lähtee myös jonkinlainen ilmastointirööri (joka meidän tapauksessamme on yhteydessä kanalan poistoilmaputkeen) hajuja poistamaan. Tästä systeemistä ei valitettavasti ole kuvia, enkä niitä kyllä enää lähde ottamaankaan, kun huussi on jo jokusen viikon ollut käytössä :D. Isäntä varmasti mielellään kyllä tarkentaa ajatusta, jos jollakulla herää kysymyksiä asiaan liittyen.










Outoja otuksia

Meidän eläinlaumamme on tänä kesänä täydentynyt muutamalla, onneksi satunnaisella, ei-niin-toivotulla vieraalla. Alukesästä porstuan kenkälaatikosta löytyi kuollut rotta. Palasina. Ymmärrettävästi tästä ei ole kuvia. (Ja jos joku ei vielä ymmärtänyt, syy on mitä suurimmin siinä, että allekirjoittanut ei todellakaan tahdo nähdä minkään valtakunnan rottaa edes kameran linssin läpi.)

Myös tuliaishiiriä ja -päästäisiä on lähespäivittäin porstuassa nököttämässä. Useimmiten nekin kuuluvat hiirien parhaimmistoon, eli ovat siirtyneet autuaammille metsästysmaille. Jokunen elävä yksilökin on kyllä joukkoon sattunut, mutta nekin ovat kokeneet luonnollisen poistuman kissan toimesta melko nopeasti.

Harvinaisempia kavereita onkin sitten tälle kesälle sattunut oikein kaksin kappalein. Ensimmäiseksi Seita-kissa toi kotiin pienen, mutta inhottavan salamatkustajan turkissaan. Punkkihan se siellä pönötti, tiukalla pihtiotteellaan kaulassa kiinni. Jännä kyllä tämä oli ensimmäinen kerta kun meidän kissoilla on punkkeja, vaikka niille ei ole laitettu punkkikarkotetta. Seita otti poisto-operaation melko rauhallisesti ja ihan tavallisilla pinseteillä punkki saatiin poistettua.


Toinen jännä otus löytyi eräänä iltapäivänä tallin aulasta. Siinä se nökötti, keskellä lattiaa.  Hyvä etten päälle astunut (ja hyvä etten pissinyt housuuni säikähdyksestä / järkytyksestä kun tajusin melkein astuneeni päälle!)
Kiljuin isännän paikalle ja säntäsin hakemaan kameraa. Tässä vaiheessa en ollut edes varma onko kyseinen otus elossa vai kuollut.  No, varovaisesti kepillä härkittyämme totesimme elottomaksi. Lapsetkin tulivat kiljumiseni kutsumina katsomaan tätä harvinaista vierasta. Aikamme pällisteltyämme ja pyöriteltyämme isäntä kävi hautaamassa kaverin tunkiolle. En tänäkään päivänä tiedä miksi lepakko oli päättänyt päivänsä meidän tallin aulaan, ulkoisesti siinä ei näkynyt mitään selittäviä vammoja ja sisäisesti emme katsoneet. Tämä löydös kuitenkin vahvisti, että meillä todella asustataa lepakoita jossain päin navettaa/-vinttiä. Asiaahan epäiltiin jo viime syksynä epämääräisten ulostejälkien perusteella.



Terveiset kesätauolta

No niin, vaikka kesähelteet jatkuvat edelleen, on ilmassa jo selvästi syksyn tuntu. Päivä lyhenee ja illat pimenevät. Blogi on viettänyt kesälomaa ja niin kai me ihmisetkin täällä ruudun toisella puolella. Ainakin jossain määrin. Ainakin lapset, jos me aikuiset emme niinkään. Säät ovat kyllä todella suosineet ja päivät ovat kuluneet pihalla.

Polkaistaanpas tämä toivottavasti aktiivisempi blogisyksy käyntiin pienellä pihakatsauksella. Kukkaloistoa on riittänyt läpi kesän :)

 Kesäkuun alussa juhannusruusu oli täydessä kukassaan ja sen huumaava tuoksu levisi koko pihaan. Viime syksynä perkasin koko juhannusruusun juuren ja rajasin kovasti levittäytyneen pusikon kokoa hiukan pienemmäksi. Vaikka työ itsessään tuntui melko turhauttavalta se taisi kuitenkin kannattaa kukkaloiston määrästä päätellen. Koko pensas tuntui nuortuneen ja saaneen uutta elinvoimaa perkaamisesta. (Joskin nyt nokkoset ovat sitkästä kitkemisestä huolimatta vallaanneet taas pensaan juuren..huoh...)
 Vanhan tuvan nurkalla kasvaa suuri angervo joka tänäkin vuonna koki kovan kohtalon. Kesken vehreimmän lehtiloiston pensas pölähti täyteen kuvissakin näkyvia tihulaisia ja lehden menivät parissa päivässä parempiin suihin.  Pensas itsessään ei tunnu kuitenkaan ottavan nokkiinsa moisesta, joten tihulaiset saivat syödä rauhassa vatsansa täyteen. Katsotaan, josko niitä vielä ensi vuonnakin ilmestyy ja josko silloin jo tekisimme asialle jotakin...

 Tänä vuonna en juuri panosanut ostokesäkukkiin, mutta muutaman istutuksen sain sentään aikaiseksi. Ja niistä on riittänyt silmänruokaa koko kesäksi.

 Talon vanha pioni ilahdutti meitä jälleen runsaalla kukinnalla. Akileijoja löytyy joka vuosi uusista paikoista ja monesti myös hiukan eri värisinä kuin ennen. Tänä vuonna olen yrittänyt "pelastaa" muutamia kaivinkoneen alta "kukkapenkkiin". Ensi kesänä sitten nähdään menestyvätkö ne minun valitsemassani paikassa vai ovatko enemmänkin oman tiensä kuljoita ja kukkivat vain itselleen mieleisissä paikoissa.

Karhunvatukka teki tänä vuonna runsaasti kukkia. Osa kukista ei näytä jaksavan marjoiksi asti, mutta viimevuotiseen kuuden marjan satoon verrattuna tänä vuonna vatukoita saadaan moninkertaisesti.


Villinpuoleista kukkaloistoa ovat akileijojen lisäksi tarjoilleet lupiini, päivänkakkarat sekä lukuista niittykasvit ojanvierustoilla ja pellonreunoilla.

Viime syksynä istutettu keskipihan kukkapenkkikin voi hyvin. Oikeastaan kaikki kasvit selvisivät elossa talven yli ja ovat nyt jatkaneet kasvuaan ja leviämistään toiset enemmän, toiset vähemmän. Vielä tänä kesänä kukkapenkki ei ole kovin näyttävä, mutta uskoakseni jo ensi vuonna saamme ihastella oikeasti rehevää kukkaloistoa joka jatkaa kukintaansa pitkälle syksyyn.  Sairaslomalla sain lasten kanssa kyhättyä pihalta löytneistä kivenmurikoista polun lipputangolle. Hiukan oli haastavaa puuhaa noin niinkuin yksikätiselle, mutta lopputulos on kuitenkin mielestäni ihan onnistunut.