2014-12-01

Tuvan katto

Viimeksi remonttiaiheisessa tekstissä taisi olla käsittelyssä tuvan lattia, joten sille vastapainoksi vilautten muutamalla otoksella miten tuvan kattoremontti on edennyt.

Alkuun muistin virkistämiseksi muutama kuva tummuneiden ja repailleiden pinkopahvien irrotuksesta ihan projektin alkumetreiltä kesällä 2012.


Voi sitä riemua, kun  a) huomasimme että pinkopahvin alla on jemmassa nätti lautakatto, joka "vaatii vaan pikkuisen maalia pintaan" ja upeat leveät palkit "jotka voisi kevyesti hioa puun värisiksi" ja b) saimme tuparemontin alulleen ja tiesimme "pian pääsevämme uuteen keittiöön" (hahahaha)


Syksyllä 2012 soodapuhaltaja kävi puhaltamassa tuvan ja eteisen hirsiseinät puhtaiksi ja kokeili soodan tehoa myös kattopalkkien kauniin tummaan maaliin. Vaikutus oli lähes nolla. Asia jäi muhimaan miltei kahdeksi vuodeksi "akuutimpien" projektien varjoon, kunnes isäntä otti järeämmät aseet käyttöön ja  käytti koko viikon illat (sekä yhden rälläkän ja omat käsivartensa) palkkien putsaamiseen. Kannatti, komiat tuli. Sitten olikin maalauksen vuoro, sangen ergonomista puuhaa sekin. Koska alkuperäisen maalin laadusta ei ollut varmaa tietoa, vähän jännitti miten uusi maali tulee pysymään katossa. Maaliksi valikoitu Uulan Into, joka on ainoa hengittävä vesiohenteinen sisustus-/ pintamaali. Kahden maalauskerran jälkeen tulos oli ihan hyvä, mitään korjaavia liikkeitä emme katon suhteen  suorittaneet, vaan kaikki vanhat lommot ja naarmut saivat jäädä maalin alta vilkkumaan muistutellen eletystä elämästä.


Katon maalauksen myötä tuvan valoisuus lisääntyi melkoisesti ja oikea fiilis on pikkuhiljaa löytymässä. Seinätkin ovat saaneet villojensa päälle paperin ja levyn ja leivinuuni on päässyt käsittelyvuoroon. Tämän illan pohdinnan kohteena onkin ollut leivinuuni väritys, pellitetty harmaa ei oikein istu uuteen valoisaan keittiöön ;) Inspiraatiota on haettu mm. tulevan tapetin värimaailmasta.



Joulukuun eka

Marraskuu meni ohi että viuhahti. Kohta on taas joulu. Marraskuussa sattui ja tapatui kaikenmoista. Enniponilla oli jälleen ähky, josta onneksi selvittiin kunnialla ja poni voi taas hyvin. Itse kävin uudelleen leikkauksessa keväällä loukkaamani käden kanssa (tälläkin hetkellä yhä toipilaana). Ja jottei pelkkiä "ikäviä asioita", niin olihan meillä juhlaakin jos jonkinmoista. Kaikki edellämainittu on syönyt työ- ja bloggaustehoja. Kaikesta edellä mainitusta huolimatta tuparemontti (joka siis on tällä hetkellä "se ykkösjuttu",  etenee, mutta ei valmistu (vieläkään tämän vuoden) jouluksi. Vihdoin minulla on kuitenkin esittää siitä jotain todistusaineistoa teillekin armaat lukijat. Kuitenkin ennen kuin paneudutaan sen syvemmin remonttihommiin, kurkataan muutamalla kuvalla meidän tämän vuoden jouluvalmisteluja.