2015-05-10

Historia toistaa itseään...


Voisi melkein jo sanoa, että me emme kyllä ikinä opi. Ensimmäisen aamun uudessa keittiössä mieltä poltteli kovasti tehdä puuhellaan odotettu valkea. No arvatkaas kannattiko. EI. Hellahan purettiin atomeiksi remontin yhteydessä ja kaikki metallisosat kunnostettiin ja tiilet muurattiin uudelleen. (Tosin leivinuunin pohja on yhä tekemättä, mutta se on sivuseikka niin kauan kunnes mieleni alkaa tehdä leipoa karjalanpiirakoita tai ruisleipää...) Joka tapauksessa alkuun kaikki vaikutti lupaavalta ja tuli syttyi kauniisti. Lystiä kesti ehkä kaksi minuuttia ja sitten meillä olikin savupirtti. Hellassa on toki ennen remonttia poltettu valkeaa ja keitelty pannukahvitkin , mutta jossain välissä viime nuohouksen jälkeen joku naakka prkl on käynyt verkoista huolimatta pesimässä keittiön hormiin. Eipä siinä sitten paljon auttanut. Tuuletus päälle ja sillai kai.  Pesä onnistuttiin sittemmin paikantamaan, mutta on se vaan niin pahuksen hankalassa paikassa, että saa olla melkoisen paljon mielikuvitusta, että se saadaan pois. Meillähän kävi kyllä tismalleen samalla tavalla silloin, kun ensimmäistä kertaa sytyteltiin tulia makuukamarin pönttöuunissa ja muutamassa muussakin tulipesässä. Silloin oli kyllä myös nuohooja todennut röörit puhtaiksi ja silti sieltä kaivettiin muovikassillinen naakanpesämatskua pois. Noh, ehkäpä syksyn koleina aamuina (viimeistään) Uudentalon tuvassa nautitaan ihanasta puuhellasta hohkaavasta lämmöstä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Asialliset kommentit ovat tervetulleita! Kiitos kommentistasi!