2015-05-10

Vihdoin se on täällä!


Niin, täällä täällä se on ollut jo kuukauden päivät, mutta täällä blogissa SE näyttäytyy vasta nyt. Nimittäin KEITTIÖ! Kauan ja hartaudella odotettu ja tehty keittiö valmistui vihdoin pääsiäiseksi, mutta vasta nyt ennätin muokkailla kuvat blogimuotoon ja tehdä aiheesta pienen postauksen.

Tämä hurjan pitkä bloggaustauko harmittaa itseänikin, mutta silloin kun iso pyörä pyörii, on pakko luopua hetkellisesti jostain ja keskittyä olennaiseen. Ainakin minulle olennaisinta on kuitenkin elämä ruudun tällä puolella, joten sitä tässä on nyt sitten pyöritelty sujuvasti ilman sen kummempaa eksotiikkaa. Mitään mullistavaa ei siis ole tapahtunut, ihan tätä arkea vaan, joka toisinaan on niin hektistä että hyvä kun perässä pysyy. Ihanaa, että täällä on silti riittänyt kävijoitä myös blogitauon aikana ja toivon, että odotuksenne palkitaan seuraavien kuvien myötä. Itse olen ainakin törkeän ylpeä aikaansaannoksestamme!! Blogi on ollut kyllä kovasti mielessä ja lähes päivittäin mielessä vilisee uusia postausaiheita, mutta en jaksa ottaa kirjoittamisesta mitään stressiä vaan laittelen juttuja sitä mukaa, kun aika antaa myöden. Mahtavaa on kuitenkin huomata, että ette ole unohtaneet!

Iso osa kuvista on otettu jo heti "muuton" jälkeen pääsiäisenä, joten paikat ovat hiukan muuttuneet siitäkin. Tavarat ja huonekalut hakevat paikkaansa ja uusia ideoita sisustuksen suhteen kokeillaan viikottain. Pääpiirteittäin homma on kuitenkin aika lailla kuten kuvissa näkyy. Ja on se vaan ihana! (kuinka paljon on luvallista hehkuttaa!?)

Pidemmittä puheitta siis, meidän uusi keittiömme, olkaat hyvät!

Eteisestä päin kuvattuna itse keittiötä. Ruokapöytä on vanhasta kodista mukana tullut entinen olohuoneen ruokapöytä. Tarkoituksena olisi saada tehtyä tänne hiukan isompi ruokapöytä, kunhan suunnitelmat saadaan sen suhteen valmiiksi ja aika antaa myöden taas sisäpuuhille. Kevään tullen ulkohommat kuitenkin kutsuvat, joten voipi olla, että ruokapöytää väsäillään sitten syssymmällä...



Eteisen oviaukossa roikkuu kaksi ihanaa vanhaa "kulkusta", joista toinen on vintistä löytynyt vanha aisakello ja toinen, uudenpaa tuotantoa oleva tiuku lahja ystävältä.

 Soittimetkin löysivät paikkansa ja niin kauniita sisustusesineitä kuin ne ovatkin, niitä myös käytetään aina kun aika antaa myöden ja inspiraatiota löytyy. Ja tuossahan ne ovat hyvin tyrkyllä.


Yllä oleva kuva on hiukan uudempaa materiaalia. Ylimmästä kuvasta poiketen tässä on seinällä uusi Helsingin tuliaisena tuotu kello (haastavaa oli löytää kyllin suuri!) sekä vanhasta keittiön kaapista tehdyssä lipastossa uudet vetimet. Niin ja hartaudella odotettu nojatuoli, josta lapsillekin annettiin ukaasi olla koskematta (äidin tuoli!) ja jonka koira (!) lopulta valtasi "omakseen", kun siitä on niin hyvä katsella mitä pihalla tapahtuu...murr...Vielä kun saataisiin uusi sohvapöytä aikaiseksi, mutta se odottaa vuoroaan samassa inspiraatioajanpuuteläjässä kuin uusi ruokapöytä ja moni muukin asia.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Asialliset kommentit ovat tervetulleita! Kiitos kommentistasi!