Muutosten tuulet puhaltavat

Hei lukijat!

Kuten olette huomanneet, blogi on käynyt hiljaiseksi. Arki, muutokset työkuvioissa, opiskelu ja elämä remontin keskellä on vienyt kaiken vapaa-ajan. Remonttia, muutoksia eläinkuvioissa ja kaikkea muuta mukavaa tapahtuu kuitenkin koko ajan ja sitä olisi kivaa jakaa myös teidän kanssanne.  Siksi olenkin päättänyt jatkaa bloggaamista pienimuotoisempana facebookissa. Eli jatkossa meidän elämäämme remontin keskellä pääsee seuraamaan www.facebook.com/unelmienuusitalo . 

Kaunista ja lämmintä kesää! 

Facebookissa nähdään! 

Terveisin, Uudentalon Emäntä 

Joulunaikaa, jouluntaikaa

Vihdoin pääsimme viettämään ensimmäistä joulua uudessa tuvassa. Tai no, käytännössähän vietimme joulua tuvassa jo kolme vuotta sitten, mutta tupa oli tuolloin lähes alkuperäisessä kuosissaan ja remontti purkamisen muodossa alkoi heti joulun jälkeen. Tupa on siis nyt valmis, leivinuunia lukuunottamatta. Olin kyllä kovasti toivonut paistavani joululaatikot leivinuunissa, mutta ehkäpä ensi jouluna sitten. Uusi tupa on kyllä maalaisromanttisen joulufiilistelijän unelma, kuvat puhukoot puolestaan.

Joulunaikaan kuuluvat myös monenlaiset puuhat piparitalojen rakentamisesta monenlaiseen tonttuiluun. 

Meillä on useampi ruoka-aineallergikko ja pikkumies ei ole koskaan päässyt maistamaan piparitaloa. Tänä vuonna lupasin tehdä herralle oman piparitalon gluteenittomasta taikinasta. Valitettavasti unohdin kaupungissa käydessä ostaa taikinaa ja lähikaupasta ei saanut kuin pipareita. No, niistäkin syntyi askartelemalla varsin hauska piparimökki.

Teemme joka vuosi hiukan erilaisen piparitalon. Meillä on ollut muumitaloja, possulinnoja, nallekarkkien mökkejä ja muita hauskoja taloja. Tänä vuonna teimme tyttären kanssa pienen piparikylän, jossa asuivat sokerimassasta muotollut tontut ja lumiukko.

Jokaisella perheenjäsenellä on omat joulukalenterinsa, tänä vuonna sekin touhu riistäytyi hiukan käsistä kun kaupasta löytyi toinen toistaan hauskempia kalentereita. Loppujen lopuksi minulla oli arpakalenteri, suklaakalenteri ja teekalenteri, sekä adventtikynttilät. Myös koiralla oli oma kalenterinsa, tottakai!

Joulunaikaan kuuluu myös monenlainen tonttuilu. Yksi jokajoulusista traditioista on pukea kissalle tonttupuku (joka oikeastaan on pienelle koiralle tarkoitettu, mutta meillä ei niin pientä koiraa ole). Kissat ovat yleensä eri mieltä asian hauskuudesta. Sama pätee pupuun. (Minä en uskaltaisi pupulle edes yrittää moista kolttua päälle, sen verran äkäinen otus se on. Kummasti kyllä tytär tulee senkin kanssa juttuun ja sai jopa kuvausta varten puvun puettua).

Tonttuilua on myös aatonaaton joululahjanvalvojaiset, jotka käyvät vuosi vuodelta haastavammaksi lasten kasvaessa. Eiväthän ne meinaa millään mennä nukkumaan ja antaa isoille tontuille paketontirauhaa...

 Joulunaikaan kuuluvat myös punaiset omenat, kynttilät ja glögi, sekä savesta tehty, enolta lahjaksi saatu jouluseimi eläimineen, tietäjineen, paiemineen ja tietysti Joosef, Maria ja Jeesus-lapsi.

Rauhallista ja lämpöistä joulunaikaa kaikille lukijoille! 

Motivaatio-ongelmia ja jotain kaunista

Päätin vihdoin katkaista pitkän hiljaisuuden ja kirjoittaa lyhyen tekstin siitä,  kun ei ole oikein mitään kirjoitettava.  Tuvan valmistumisen jälkeen remonttihommat ovat lähes nollissa ja pihallakaan ei ole tapahtunut oikein mitään kertomisen arvoista. Paitsi nurmikkoa on leikattu, paljon. Jotenkin tuntuu, että tuvan valmistuminen oli niin suuri puristus,  että sen jälkeen on ollut vaikea tarttua seuraavaan projektiin. Hiukan aloittelimme entisen keittiön purkuprojektia ja yhden iltapäivän raivasimme pihasaunaa remonttihaaveissa, mutta kumpikaan projekti ei oikein ottanut tulta alleen. Lisäksi kaikki tälle kesälle suunnitellut pienemmät projektit, kuten ikkunoiden vaihto etupihan puolelle, lammasaidan maalaus, leivinuunin kunnostaminen polttokuntoon, lampolan ja kanalan tyhjennys, tallin kesäsiivous ja viemäriputkien eristys ovat yhä tekemättä...

Tupa on kuitenkin ihana ja arki sen myötä helpottunut hurjasti. Sisustus tuvassa elää koko ajan, enkä usko että se oikeasti koskaan on täysin valmis.  Tupaa on ihasteltu myös vieraiden toimesta ja välillä tuntuu suorastaan hassulta kun joku tuttava haluaa tulla meille taloa katsomaan. Siis katsomaan taloa, meidän kotia,  ihan vaan katsomaan. Opastettu kierros etenee aina saman kaavan mukaan. Kierretään ja patsastellaan taloa ympäri  porstuasta eteiseen, eteisestä tupaan, tuvasta makuuhuoneeseen,  sieltä lasten huoneeseen, salin kautta toiseen eteiseen (joka on siis nyt lapsen makuhuoneena), kurkataan peräkammariin,  sitten tyttären huoneen kautta vanhaan tupaan ja taas eteiseen. Samalla selostetaan suu vaahdossa mitä on tehty ja mitä on tekemättä. Vieraat ovat aina pyörällä päästään. Ihastelevat aikaansaatua ja kauhistelevat jo tehdyn sekä tekemättömän työn määrää. Sitten mennään pihalle, katsotaan talli ja elukat. Sama ihmettely jatkuu.

Tavallaan olisi hienoa nähdä tämä kaikki vieraan silmin. Omat silmät havaitsevat lähinnä puutteet ja epäkohdat, kaikki tekemättömät työt.  Epäohtia useammin olisi hyvä nähdä ne tehdyt jutut, hyvät ja kauniit asiat ja nauttia niistä. Niin kuin nyt, tuvan ikkunapenkillä istuen,  jos tästä nostaa katseen ruudulta, näkee vain valmista ja ainakin minun silmissäni kaunista.

 

Historia toistaa itseään...

Voisi melkein jo sanoa, että me emme kyllä ikinä opi. Ensimmäisen aamun uudessa keittiössä mieltä poltteli kovasti tehdä puuhellaan odotettu valkea. No arvatkaas kannattiko. EI. Hellahan purettiin atomeiksi remontin yhteydessä ja kaikki metallisosat kunnostettiin ja tiilet muurattiin uudelleen. (Tosin leivinuunin pohja on yhä tekemättä, mutta se on sivuseikka niin kauan kunnes mieleni alkaa tehdä leipoa karjalanpiirakoita tai ruisleipää...) Joka tapauksessa alkuun kaikki vaikutti lupaavalta ja tuli syttyi kauniisti. Lystiä kesti ehkä kaksi minuuttia ja sitten meillä olikin savupirtti. Hellassa on toki ennen remonttia poltettu valkeaa ja keitelty pannukahvitkin , mutta jossain välissä viime nuohouksen jälkeen joku naakka prkl on käynyt verkoista huolimatta pesimässä keittiön hormiin. Eipä siinä sitten paljon auttanut. Tuuletus päälle ja sillai kai.  Pesä onnistuttiin sittemmin paikantamaan, mutta on se vaan niin pahuksen hankalassa paikassa, että saa olla melkoisen paljon mielikuvitusta, että se saadaan pois. Meillähän kävi kyllä tismalleen samalla tavalla silloin, kun ensimmäistä kertaa sytyteltiin tulia makuukamarin pönttöuunissa ja muutamassa muussakin tulipesässä. Silloin oli kyllä myös nuohooja todennut röörit puhtaiksi ja silti sieltä kaivettiin muovikassillinen naakanpesämatskua pois. Noh, ehkäpä syksyn koleina aamuina (viimeistään) Uudentalon tuvassa nautitaan ihanasta puuhellasta hohkaavasta lämmöstä.

Vihdoin se on täällä!

Niin, täällä täällä se on ollut jo kuukauden päivät, mutta täällä blogissa SE näyttäytyy vasta nyt. Nimittäin KEITTIÖ! Kauan ja hartaudella odotettu ja tehty keittiö valmistui vihdoin pääsiäiseksi, mutta vasta nyt ennätin muokkailla kuvat blogimuotoon ja tehdä aiheesta pienen postauksen.

Tämä hurjan pitkä bloggaustauko harmittaa itseänikin, mutta silloin kun iso pyörä pyörii, on pakko luopua hetkellisesti jostain ja keskittyä olennaiseen. Ainakin minulle olennaisinta on kuitenkin elämä ruudun tällä puolella, joten sitä tässä on nyt sitten pyöritelty sujuvasti ilman sen kummempaa eksotiikkaa. Mitään mullistavaa ei siis ole tapahtunut, ihan tätä arkea vaan, joka toisinaan on niin hektistä että hyvä kun perässä pysyy. Ihanaa, että täällä on silti riittänyt kävijoitä myös blogitauon aikana ja toivon, että odotuksenne palkitaan seuraavien kuvien myötä. Itse olen ainakin törkeän ylpeä aikaansaannoksestamme!! Blogi on ollut kyllä kovasti mielessä ja lähes päivittäin mielessä vilisee uusia postausaiheita, mutta en jaksa ottaa kirjoittamisesta mitään stressiä vaan laittelen juttuja sitä mukaa, kun aika antaa myöden. Mahtavaa on kuitenkin huomata, että ette ole unohtaneet!

Iso osa kuvista on otettu jo heti "muuton" jälkeen pääsiäisenä, joten paikat ovat hiukan muuttuneet siitäkin. Tavarat ja huonekalut hakevat paikkaansa ja uusia ideoita sisustuksen suhteen kokeillaan viikottain. Pääpiirteittäin homma on kuitenkin aika lailla kuten kuvissa näkyy. Ja on se vaan ihana! (kuinka paljon on luvallista hehkuttaa!?)

Pidemmittä puheitta siis, meidän uusi keittiömme, olkaat hyvät!

Eteisestä päin kuvattuna itse keittiötä. Ruokapöytä on vanhasta kodista mukana tullut entinen olohuoneen ruokapöytä. Tarkoituksena olisi saada tehtyä tänne hiukan isompi ruokapöytä, kunhan suunnitelmat saadaan sen suhteen valmiiksi ja aika antaa myöden taas sisäpuuhille. Kevään tullen ulkohommat kuitenkin kutsuvat, joten voipi olla, että ruokapöytää väsäillään sitten syssymmällä...

Eteisen oviaukossa roikkuu kaksi ihanaa vanhaa "kulkusta", joista toinen on vintistä löytynyt vanha aisakello ja toinen, uudenpaa tuotantoa oleva tiuku lahja ystävältä.

 Soittimetkin löysivät paikkansa ja niin kauniita sisustusesineitä kuin ne ovatkin, niitä myös käytetään aina kun aika antaa myöden ja inspiraatiota löytyy. Ja tuossahan ne ovat hyvin tyrkyllä.

Yllä oleva kuva on hiukan uudempaa materiaalia. Ylimmästä kuvasta poiketen tässä on seinällä uusi Helsingin tuliaisena tuotu kello (haastavaa oli löytää kyllin suuri!) sekä vanhasta keittiön kaapista tehdyssä lipastossa uudet vetimet. Niin ja hartaudella odotettu nojatuoli, josta lapsillekin annettiin ukaasi olla koskematta (äidin tuoli!) ja jonka koira (!) lopulta valtasi "omakseen", kun siitä on niin hyvä katsella mitä pihalla tapahtuu...murr...Vielä kun saataisiin uusi sohvapöytä aikaiseksi, mutta se odottaa vuoroaan samassa inspiraatioajanpuuteläjässä kuin uusi ruokapöytä ja moni muukin asia.

Keittiöprojekti etenee

Tuvan nurkassa odottaa jatkokäsittelyä melkoinen vuori pahvia.
Keittiö on nyt kokonaisuudessaan purettu paketista. 

Vieläkään emme keittele kahvia uudessa keittiössä, mutta projekti etenee koko ajan tasaista vauhtia. Eilisaamisen aurningon kunniaksi kävin nappaamassa uudesta keittiöstä muutaman kuvan, jotta tekin ruudun toisella puolelle pääsette hiukan jyvälle, mitä me olemme puuhailemassa.

Melkoinen ero pesemättömän ja pestyn ikkunan välillä.
Toivottavasti ikkunat eivät koskaan enää pääse yhtä likaiseen kuntoon.

Tuvan ikkunat on uusittu aiemman remontin yhteydessä melko nykyaikaisiksi, joten pienellä fiksauksella ne ovat ihan toimivat. Emme lähteneet uusimaan ikkunoita tässä yhteydessä. Pesua ja kunnostusta ne kuitenkin kaipaavat. Ja maaliakin jossain vaiheessa. Ikkunat on pesty viimeksi yli kymmenen vuotta sitten (!) ja niiden sisäpinnalla on villapuhalluksen jäljiltä ohut "liimakalvo". Pesu tavallisella ikkunanpesuaineella jätti pintaan harmaan kalvon, joten normipesun jälkeen pesin ikkunat vielä mineraalitärpätillä. Myös ikkunanpuitteet putsasin paikoin tärpätillä sekä taikasienellä ja jopa kevyellä hiomapaperilla. Ikkunoiden mekanismit ovat melko huonossa kunnossa, joten luultavasti uusimme ne lähiaikoina.

Kaapit on jo paikoillaan, mutta vetimet puuttuvat yhä. Keittiötilauksen kanssa oli käynyt pieni moka, jonka huomasimme vasta viikonloppuna, kun ajattelimme asentaa vetimet paikoilleen. Olimme toki kurkanneet vedinpakettiin jo silloin kun se toimitettiin ja tarkastaneet päällimmäisenä olevat nuppivetimet oikeanlaisiksi. Emme kuitenkaan myllänneet pussia pohjia myöden, joten emme huomanneet, että lankavetimet olivat aivan väärän värisiä! Onneksi Ikeassa suostuttiin vaihtoon, vaikka virallinen palautusaika olikin jo mennyt umpeen. Nyt uudet ja oikeat vetimet odottavat asennustaan.

Työtasot ovat koivua. Toisen ikkunan alle tulee hiukan matalampi työtaso, jonka päällystämme luonnonkivimosaiikilla.

...ja posliiniallas, tottakai!

Kaappitilaa uudessa keittiössä tulee olemaan melko runsaasti! Ja kyllä sitä on odotettukin!

Myös laatikoiden määrä moninkertaistuu nykyiseen verrattuna. Nykyisessä keittiössä ei ole yhtään "kunnollista" vetolaatikkoa.

Uudessa keittiössä on monenlaista säilytystilaa eri tarpeisiin.

Ja loppukevennyksenä viikon eläinkuva. Romeo ja Orvokki, jotka tykkäävät toisistaan kaikesta huolimatta. (Sääli ettei se sähinän ja murinan määrä välity kuvan perusteella...) Aurinkoisia kevätpäiviä kaikille lukijoille! 

Tuvan lattian pintakäsittely

Tuvan lattiasta on tehty jo muutama aiempikin blogipostaus, mutta tämä lienee nyt sitten sen "pääpostaus" aiheesta, sillä tällä kertaa esittelyssä on valmis lattia! Ensimmäiset tanssiaskeleetkin on sen päällä jo otettu...

Lattiahan oli pitkään takaisin asennusken jälkeen peitettynä suojapahveilla ja sopivaa pintakäsittelymateriaalia mietittiin ja testattiin hartaudella muun remontoinnin ohjessa. Tuvan nurkassa olevassa "skafferissa" eli ruokakomerossa onkin lattialla muutama testivedos erilaisia pintakäsittelyaineita.

Suojapahvien poiston jälkeen lattia imuroitiin ja pahvien kiinnitykseen käytetyt niitit poistettiin. Ennen varsinaista pintakäsittelyä lattia hiottiin parketinhiomakoneella. Hiomisen tarkoituksena oli tasoittaa höyläyksen yhteydessä syntyneet paikalliset korkeuserot. Kokonaan tasaista lattiaa ei yritetty saada aikaan.  Hiomisen jälkeen ruuvinkannat ja pinnalliset pikkuviat paklattiin tiivistemassalla, jonka oikea sävy saatiin aikaan sekoittamalla kahta eriväristä massaa keskenään.

Ensin harkitsimme lattian sävyttämistä lipeäkäsittelyllä, mutta päädyimme vaalentamaan lattian väriä petsillä, koska lipeä- / öljykäsittely tuntui keittiöön sopimattomalta huonon kulutuskestävyytensä takia. Petsinä käytimme Tikkurilan ParkettiÄssä-petsia ja pinnan viimeistelimme Tikkurilan ParkettiÄssä-lakalla. Päädyimme tuohon ParkettiÄssä-lakkaan puhtaasti hajun vuoksi, sillä vene -/katalyyttihappolakkaus sisätiloissa talvisaikana olisi ollut melkoinen hajuhaitta. Riittävän vaalean sävyn saamiseksi petsissä käytettiin tuplapigmenttiä. Petsi levitettiin lattiaan leveillä pensseleillä kahteen kertaan ja lattia lakattiin petsauksen jälkeen kolmeen kertaan. Lakan levityksessä apuna käytettiin telaa ja superlevää maalipensseli"härveliä", jolla pinta viimeisteltiin tasaiseksi. Aikaa koko hommaan meni muutama tunti kerrallaan, eli käytännössä yhden viikon kaikki arki-illat.

Tässä kuvassa näkyy isännän pykäämä hieno lakkauspensseli, sekä väriero alkuperäisen käsittelemättön sekä petsatun lattian välillä. Uunin edusta jää siis käsittelemättä, sillä siihen tulee iso ja peittävä uunineduspelti.

Ja vaikka uhosin, että tällä kertaa esittelyssä on valmis lattia, meinasi sekin "osua omana nilkkaan", sillä tajusin, ettei minulla ole kamerassa yhtään kuvaa valmiista lattiasta. Onneksi isännän kännykästä löytyi yksi. Tällä hetkellä lattia on nimittäin taas visusti suojattuna pahvien alla, koska keittiössä on menossa kaappitalkoot, emmekä toki halua kaappeja kasatessamme vahingossakaan turmella kovalla vaivalla hyväksi saatettua "uutta" lattiaa. Tosin, kulutuskestävyys vaikuttaa lähtökohtaisesti jo melkoisen hyvältä, sillä koira on pyöriskellyt tuvassa meidän seurassamme ja ottanut hänkin siellä muutamat "tanssiaskeleet".