Kuten olettaa saattaa,
tyhjillään olleen, yli satavuotiaan talon saattaminen asuinkuntoon saattaa olla
konstikasta. Näin oli mm. käyttöveden osalta. Ennakkoon selvitin kunnasta
vesimittarin sijaintia, (taloon on asennettu kunnan vesi ja nykyaikainen sähkökäyttöinen
lämminvesivaraaja) ja ilokseni tiedokseni saatettiin, että mittari löytyy
konehallin edestä, kaivosta. Syy tämäntyyppiseen asennukseen on aikanaan
ilmeisesti ollut se, että käyttövettä on näin helposti saatu esim.
maatalouskoneiden käyttöön suoraan pihalta, tässäkin kaivossa on hana kaivon
päällä. No, ongelmalliseksi kaivo-asian tekee tietenkin vesi; ko. kaivo kun on
täynnä vettä. Maaliskuun pakkaspäivät lisäävät haastetta.
No, varusteitta asiaan ei
lähdetty, paneuduin pontevana asiaan heti samana päivänä, kun kaupat tehtiin,
töihin siis suoraan kaupantekotilaisuudesta, varusteina moottorisaha ja
uppopumppu. Jää oli noin 10 cm paksu, moottorisaha tuli tarpeeseen. Uppopumpun
noin puolen tunnin uurastuksen jälkeen mittari löytyi, tosin niin syvältä, että
ainut tapa mittarin lukemiseen oli laskeutua kaivon pohjalle ihan itse ihan
kokonaan, kurkottelemalla ulottuvuus ei vain millään riittänyt.
No, lukeman sain, mikä
osoittautui samaksi, mitä kunnalla jo oli tiedossa, vettä ei ollut siis käytetty
viimekertaisen luennan jälkeen. Suljin kaivon tyytyväisenä styroksilla
jäätymisen estämiseksi ja lähdin etsimään veden pääsulkua, mikä kunnan teknisen
johtajan suosiollisella avustuksella löytyikin tien varresta. Ikäväkseni
havaitsin pääsulun olevan auki, joka käytännössä tarkoitti vain paluuta jo
eristämällä sulkemaani kaivoon, siinä
mittarin vieressähän oli hana, minkä hosuessani unohdin...

Kytkin irralliset
putkistojen osat talossa sisällä (varaaja oli tyhjennetty vedestä irroittamalla
sekoitusventtiili), ja uppouduin jälleen kaivoon. Venttiilin avaamisen jälkeen
syöksyin taloon sisälle ihmettelemään, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Tolkuttoman
kohinan saattelemana (varaajan täyttyminen on äänekästä puuhaa) sain havaita,
ettei mitään suurempia vuotoja ilmennyt, tosin pöntön vesisäiliö ei ottanut
täyttyäkseen, eikä wc:n hanakaan toiminut. Varaaja ja suihkusekoittaja sentään
toimivat ensiluokkaisesti.
Wc:n putkistojen
toimimattomuus tietenkin hieman pohditutti, päädyin kuitenkin oletukseen, että
venttiilit ovat ajan kuluessa vaurioituneet käyttökelvottomiksi: Uusin siis
sekä hanan että pöntön, saatiimpa samalla kaksihuuhteluinen malli wc:hen.
Vaihtaessani hanaa sain samalla kimmokkeen tehdä tilapäiskeittiön vesisyötöt
valmiiksi, eipä tarvitsisis sitten enää könytä kaivoon vettä katkomaan, kun
niitä tarvittaisiin (niin, kesti useita viikkoja ennen kuin huomasin, että
loogiselta tuntuva päävesisyötön sulkuventtiili löytyy myös talon sisältä, se
oli vain erityisen hyvin kätketty varaajan taakse, kahva seinää päin).
Varsinainen riemu oli
revetä pari päivää myöhemmin. Konttailin alapohjassa, ryömintätilassa
viemäriosien kanssa tehden tilapäiskeittiön viemäriä, taloon 90-luvulla
tehtyihin viemäreihin oli helppo liittyä, kun havaitsin jotakin kummaa saunan alla
kannatinpalkistossa: sehän on jääpuikko!
Hetken hengityksen tasaantumisen
odottelun jälkeen ryhdistäydyin, hain kypärän päähän ja moottorisahan. Pienen,
mutta ei niin miellyttävän puuhastelun jälkeen syyllinen jään muodostumiseen
löytyi. Saunan lattiakaivon pohjasta tippui hiljalleen vettä eristeisiin,
joista parin päivän jälkeen vesi oli tullut läpi.

Onni onnettomuudessa oli
tietty se, että havaitsin vuodon näin nopeasti, eristeet eivät olleet kastuneet
kuin paikallisesti. Samalla vahvistui epäilyt vesieristeiden puuttumisesta.
Vesi vuoti ensin lattialle lämminvesivaraajan varoventtiilistä (mihin en ollut
muka kiireessä ehtinyt asentamaan letkua). Vesi teki saunan lattialle lammikon,
joka ei kuivunut, kun lattialämmityksen termostaatti oli rikki (sen vaihto ei
vielä ollut saanut riittävän korkeaa prioriteettiä). Itse lattiakaivo oli ehjä,
mutta tyhmästi tehdyn rakenteensa takia lattian kaadot (jos joskus olivat
olleet oikein) eivät sitä enää ole, jolloin kaivon viereen muodostui lammikko.
Jätin kaivon pohjan auki tuulettumisen mahdollistamiseksi, laitoin palan
styroksia eristeeksi. Vedellä läträily siis loppui lyhyeen, rakensimme Jussin
kanssa suihkuun kaapin (mikä sekin oli omituinen projekti, tori.fi –palvelusta
vaimon löytämästi uudesta, paketissa olevasta suihkukaapista kun puuttuivat
kaikki kiinnitystarvikkeet), jotta vettä ei enää lattialle päästettäisi
rakenteita kastamaan. Tämä 90-lukulainen rakennustyön taidonnäyte (sauna+kph+wc
–kompleksi) kun joka tapauksessa on purkulistalla, mutta muutaman vuoden
ahkeraa käyttöä sen pitäisi vielä kestää. Lattialämmitystermostaattikin on nyt
vaihdettu. Ja varaajan varoventtiilistä menee letku lattiakaivoon.