Kevään tullessa ja päivän pidetessä olemme olleet iltakaudet
ulkona ruokkoamassa pihaa. Tai no, viime viikkoina tästä suurin kunnia kuuluu
kyllä Terolle, sillä Enni-ponin käytöskoulu ja muunsortin hevostelu on vienyt
minun aikani melko tehokkaasti joka ilta. Valitettavasti emme muistaneet /
saaneet aikaan ottaa Ennen- kuvia puutarhassa vallitsevasta ryteiköstä, joka nyttemmin
on siis melko pitkälti raivattu. Jälkeen-kuvat puhukoot puolestaan.
Aiemmin keväällä vielä murehdin, ettei puutarhasta taida
enää löytyä vanhoja perennoja. Onneksi olin väärässä. Nurmikon (tai sensortin
pöheikön) seasta puskee joka nurkalla lukuisia perennoja, joita en itse,
eivätkä meillä kylässä käyneet ystävätkään ole osanneet tunnistaa. Laittelen seruaavaan päivitykseen muutamia kuvia, joten jos joku teistä lukijoista tunnistaa kuvissa olevia
puskia, laitelkaahan rohkeasti kommenttia!
Miskan askartelema lyhty, jonka takana kukkii Jalokiurunkannus.
(Kiitos Susannelle lajitunnistuksesta!)
Takapihalla kasvavia omenapuita leikattiin (liian) rankalla
kädellä, koska ne olivat kovasti huonokuntoisia. Pelkäsin, mitä mahtavat tuumia
moottorisahaparturoinnista, mutta ainakin tällä hetkellä jokainen puu vaikuttaa
piristyneen huomattavasti ja kukkanuppuja riittää!
Aiemmin kynnetty nurmi-osuus takapihasta kynnettiin ja
äestettiin uudelleen, jotta se saatiin tasoiteltua ja siihen istutettiin
nurmikon siemeniä, jotka toivottavasti jaksavat kasvaa lähes pyhällä hengellä,
sillä tällä hetkellä kenelläkään ei ole aikaa vahtia ja puunailla orastavaa
nurmikkoa. Osa nurmialueesta (tai siis tulevasta sellaisesta) jätettiin
siementämättä ja siihen tulee joku kaunis päivä pieni kasvimaa.
Omenpuiden väliin kaavailemme pientä omaan käyttöön
riittävää mansikkamaata ja vadelmatarhaa. Taimia tuntuu vaan olevan hivenen
hankala tällä hetkellä saada, joten etsintä niiden osalta jatkuu.
Pihamme ”metsittyminen” ei ole ainoastaan negatiivinen asia,
sillä esimerkiksi tuomet ja syreeni ovat vallanneet alaa takapihalta runsaasti.
Pienellä karsinnalla niistäkin saadaan mukava hyväntuoksuinen kukkiva lisä ”hyötypuutarhaan”
viinimarjojen (joita myöskin puskee joka nurkalta esiin), karviaisten, raparperin ja omenapuiden ohelle. Suhteellisen hyväkuntoisia marjapensaita(musta- ja punaherukkaa sekä karviaista) on
todella paljon, ja ilokseni olen voinut todeta että niistäkin valtaosa innostui
”pienen” karsimisen ja perkaamisen jälkeen kukkimaan ja toivottavasti
tuottamaan runsaan sadon. Karviaispensaiden
alla majaa pitää komean kokoinen raparperi, joten piirakkaan ja kiisseliä
saadaan varmasti tänä vuonna kyllästymiseen asti. Alunperin villivadelma oli valloittanut koko kuvassa näkyvän alueen, myös karviaispensaiden välit. Tehokkaalla raivaussahan käytöllä tämänhetkinen tilanne on sangen siisti.
Ja lopuksi vielä "lempilapseni" syreenimaja. Ihan
vielä se ei riitä tarjoamaan näkösuojaa salaisille illanistujaisille,
mutta komistuu päivä päivältä.
Ja kukkien värikin lienee selvillä; nuppujen perusteella sanoisin että sininen! (jee!)