Pannukahvia

Meidän suuressa tuvassa on iso leivinuuni. Tai no, Uudentalon vanhanemännän mukaan se ei edes ole iso. Vanhassa talossa on hänen mukaansa iso leivinuuni. Tähän tuvassa olevaan mahtuu "vain" 12 leipää, kun taas vanhantalon uuniin 24 leipää. Minun mielestäni se kuitenkin on iso ja ihana! Tai no, ihana ja ihana. Aika ruma se kyllä periaatteessa on, mutta jahka saadaan luukut mustattua ja pintaan vähän maalia, niin ehkä sitten. ;)

Iso möhkäle

Eräänä kirpeänä syysaamuna rohkenimme kokeilla tuvan suuren leivinuunin lämmittämistä. Tai no, itse leivinuunia emme ole vielä kokeilleet, mutta sen yhteydessä olevaa puuhellaa kylläkin. Pohjatyönä poistimme puhkiruostuneen "vesipadan" eli peltilooran jossa muinoin lämmitettiin vettä ja tuuppasimme sen jättämän kolon täyteen palovillaa. Hyvin hyvin varovasti pienellä puumäärällä aloitimme "lämmittämisen" ja koska savut eivät tulleet sisään, rohkenimme polttaa koko pesällisen. Lapset kyllä ihmettelivät, kun isi ja äiti kyykkivät tuvan lattialla liekkiä tuijottaen ja riemusta hihkuen. Jotenkin he eivät ymmärtäneet mitä hienoa jossain puuhellassa voi olla...

Sovimme, että emäntä saa sytyttää ensimmäiset tulet.

Vaikka talon ostaessamme oletimme saavamme toimivan leivinuunihellakompleksin, oli olemassa kuitenkin pieni pelko, että se ei vedäkään (tai pahimmassa tapauksessa kärventää koko kämpän). Mittailimme pintalämpötilaa niin itse hellasta kuin uunin luukuistakin sekä koko uunikompleksin takaa ja nuohousluukuista ja koska edelleen kaikki vaikutti toimivan, keitimme menestyksekkään lämmitysyritelmän kunniaksi kunnon pannukahvit! (Tässä välissä piti soittaa mammalle ja varmistaa oikeaoppiset kaffenkeitto-ohjeet...)

Ekat kahvit

Kyllä tuo perinteinen suora puulämmitys on sitten tehokasta! Iso tupakin lämpeni parilla pikkupesällisellä äkkiä! Nyt olisi vaan entistä suurempi hinku saada tuparemontti kunnolla polkaistua käyntiin, että voitaisiin kunnolla nautiskella puuhellan lämmöstä ja pannussa porisevasta kahvista!