Vihdoin se taitaa tulla; kevät!!

Kyllä sitä jo on odotettukin. Eläimillä on pitkään jo ollut "kevättä" rinnassa, mutta viimein se auringon välo ja lämpö alkavat ulottua ihmistenkin rintaan. Tosin, jottei menisi pelkäksi hehkuttamiseksi, on tässä keväässä negatiivisetkin puolensa: vettä, loskaa, kuraa ja p*skaa on joka paikassa. Etenkin tuota kuraa ja p*skaa, ihan valitettavan kirjaimellisesti. Kissat ovat kakkineet pitkin pihaa koko talven ja iloiset kakkarat paljastuvat lumen alta. Ponien aitauksesta on korjattu kakat pitkin talvea pois, mutta jotenkin sitä itseään on jäänyt sinne runsain määrin joko lumen alle hautautuneena tai sitten vaan alunperin niin jäätyneenä, ettei sitä ole saatu korjattua. Iloisesti se nyt lilluu siellä sulaneen lumen vesilätäköissä. Vesileikkejä riittää muutenkin. Koska meillä ei vieläkään ole tehty minkään sortin kaivuuhommia pihanmuotoilumielessä, kaikki kaadot ovat vääriin suuntiin ja lumien sulamisvesi kertyy valtaviksi lammikoiksi talojen seinustoille ja eritoten ovien eteen. Näppärästi sitten koitan pelastaa nuo sulamisvedet läheisiin ojiin kaivamalla ja kuopimalla "pieniä" puroja ja kuopimalla niitä innokkaasti auki. (Ja salaa myönnän jopa pitäväni moisista vesileikeistä! Hah, lapsia kielletään aina lutraamasta, mutta entäs kun "leikkimässä" yli kolmikymppinen äiti-ihminen...)

Koska viime päivät ovat olleet kovin lämpimiä, olemme päästäneet myös kanat ulkoilemaan tarhaansa. Alkukaakatuksen ja ihmettelyn jälkeen nuo ovatkin ulkoilleet oikein mielissään. Tallikin valmistuu kovaa vauhtia ja hyvä niin. Jos ja kun kurakelit jatkuvat ja ponitarhat ovat hetken päästä vielä enemmän vesikakkavellin vallassa, on melko houkutteleva ajatus, että ponit voisi saada yöksi kuivaan talliin.
Syksyllä iskin maahan puolimielivaltaisesti ison kasan kukkasipuleita. Valitettavasti en enää muista puoliksikaan mitä istutin ja mihin. Melko lailla samalla tavalla saa siis tänäkin keväänä jännittää mitä maasta nousee ja minne! Ensimmäinen (oletettavasti) tulppaanin nuppunen on jo rohjennut puskea päänsä mullasta esiin.
Myös sisällä olen siirtynyt kevääseen. Sain kun sainkin aikaan uudet tyynynpäälliset sohvatyynyihin sekä suloisen tilkkupeiton suojelemaan ei-enää-tilapäistä sohvaani! Niin, kerrankin jotain "pysyvää" kaiken tilapäisen keskellä. Sain tarpeekseni tilapäissohvista (niitä hajosi talven aika kaksi) ja kannoimme salista toisen tupaan ostetun sohvan käyttöön. Nyt vain yritän parhaani mukaan varjella sitä lapsilta ja kissoilta, mutta onhan se aika paljon mukavampi istua kuin mikään runkopatjaviritys (puhumattakaan, että näyttää paaljon kivemmalta!).
Kivaa ja aurinkoista viikonloppua kaikille! Meillä viikonloppu menee luultavasti risutalkoitten parissa! Vaikka vuosi sitten väännettiin melkoinen risusavotta, karsittavaa riittää vielä!