Meillä tapahtuu jälleen monella rintamalla. Voipi olla että kesäksi suunnitelluista töistä osa jää odottelemaan seuraavaa (ja ehkä sitäkin seuraavaa kesää), mutta osa hommista on lähes välttämättömiä saada tehdyksi ennen talven tuloa. Iso osa välttämättömistä töistä liittyy tavalla tai toisella lämmittämiseen. Viime syksynähän vaihdoimme lämpöeritystyksen kannalta ehkä kriittisimmät asiat, eli ulko-ovet ja muutaman ikkunan. Tänä kesänä olisi toiveena vaihtaa loput (tai ainakin melkein) ikkunat uusiin. Ikkunat itse ovat odotelleet vuoroaa konehallista jo vuodenpäivät.
Lämmityksen kannalta yksi tärkeimmistä huoneista on talon nurkassa erillään sijaitseva "poikamiesboksi", eli vanhimman pojan huone. Huone on vanhoine ikkunoineen ja heikkoine eristyksineen talvisin kovin vetoisa ja kylmä. Nurkassa seisoo komea kakluuni, joka itsessään olisi ilmeisesi ihan polttokelponen, mutta hormi pitäisi rakentaa uudelleen. (Tätä tuskin tapahtuu ihan vähään aikaan, mutta pidetään optiota yllä senkin suhteen.) Nuori herra itse määrättiin siivoamaan ja tyhjentämään huoneena. Evakkomajoitus remontin ajaksi järjestettiin salin nurkasta. Eräänä sadepäivänä (tai no, ukkoskuuro se vaan oli) aloitimme sitten itse remontin repimällä vanhat tapetit ja pinkopahvit pois seiniltä. Samalla purettiin myös sodanaikaiset sähköjohtoviritelmät.
 |
Tässä huone komeilee alkuperäisessä asussaan. Kauniit ruusutapetit olivat osittain revenneet ja katto tummunut kamalaksi. Lattialla lie kävelty kierros jos toinenkin... |
Tällä hetkellä huone on seiniltään paljaana ja odottelee remontin seuraavaa vaihetta. Remontti alkanee katosta edeten lattian kautta ikkunoihin ja seiniin. Meillä oli toiveena löytää katon pinkopahvin alta samanlainen komea puukatto kuin muualla talossa, mutta toisin kävi. Katto nimittäin on tehty raakalaudasta, joten pahvi saa jäädä paikalleen ja sen päälle laitettaan uusi paneelikatto. Katon jälkeen puramme lattian, lisäämme väliin ekovilla-eristekerroksen ja asennamme hiomisen ja maalaamisen jälkeen alkuperäiset lankut takaisin paikalleen.
 |
Pinkopahvin alta paljastuivat hyväkuntoiset hirret. Yhdelle seinälle joku (kenties Matti-niminen herrasmies)on kaiketi rakennusvaiheessa rustannut vuosiluvunkin. Vaan lieko alkuun rustannut väärin, kun lukuja on kaksi, kymmenen vuoden heitolla?! |
Seinämateriaaleista käydään edelleen tiukkaa keskustelua. Pojan toiveesta yksi seinä jätetään hirrelle ja muut tapetoidaan. Hirrelle jää luultavasti eteisen puoleinen oviseinä. Siinä hirret ovat hyvässä kunnossa ja melko tasavärisiä, lukuunottamatta jokus roiskuneita maalipisaroita. Maalipisaroita koitin pestä pois ihan juuriharjalla ja mäntysuopavedellä ja melko pienellä harjauksella tuntuivat lähtevän. Samalla koko seinä "raikastui". Tosin, ehdin kokeilla tätä käsittelyä vasta yhteen hirteen. Loput pesen, jahka saan ensin raapittua ylimääräiset sammalet pois hirsien välistä.
Tapetin suhteen käydään yhä keskusteluja. Jostain syystä teinipoika ei hirvittävästi viehätä äidin toivoma kukkatapetti. :D Äiti koittaa vaan olla ekologinen ja taloudellinen, sillä huone jäänee sitten loppuviimeksi äidin työ- ja askarteluhuoneeksi. Saapi nähdä mihin ratkaisuun tässä päädymme. (Asialla ei liene kovastikaan kiire, sillä eteistä varten syksyllä ostetut tiputapetit odottavat kiltisti vuoroaan salin tavararöykkiössä...)
 |
Tämä tapetti olisi äidin mieleen :) |