2013-07-03

Mansikka-raparperimehu



Tänä vuonna viinimarjasato tuntuu jäävän kovin laihaksi. Suuressa osassa pensaita, etenkin punaherukoissa, on vain muutama raakile. Liekö tähän sitten syynä nopea ja myöhäinen kevät vaiko jotain muuta. Joka tapauksessa koska viinimarjamehua ei ole tänä vuonna odotettavissa kovinkaan runsaasti jos lainkaan, piti kehitellä jotain muuta talven varalle pakkaseen. Olen joskus aiemmin sanonut, että mansikka on ”liian hyvä” marja tuhlattavaksi mehuksi, mutta  nyt jouduin syömään sanani.

Lomani päättymisen kunniaksi keittelin nimittäin kolme maijallista mansikka-raparperimehua pakkaseen. Voi jestas, että siitä tuli hyvää! Mansikat ostin kaupan pihalta myyntikojusta (riistohintaa, joka oli muuten kaiken lisäksi  noussut viime vuodesta 5e/laatikko!) ja raparpereja hain muovikassillisen naapurista. Heillä on valtavat raparperipuskat, lähinnä koristekasvina,  eivätkä he tee niistä mitään ”herkkuja”. 

On meillä toki omalla pihallakin niin mansikkaa kuin raparperiakin, mutta omat mansikat eivät olleet kypsiä vielä mehunkeittoaikaan, enkä varmaan olisi niitä raaskinut mehuksi laittakaan. Raparperit meidän pihalla ovat vielä onnettoman pieniä, pikkirillin paksuisia huituloita. Enkä muuten varmuudella muista, muistimmeko lannoittaa ne viime syksynä (luultavasti emme, koska ovat niin pienikasvuisia, vaikkakin varsia on runsaasti). Viime syksynä kyllä perkasin raparpereilta elintilaa vievät piparjuuret lähestulkoon kaikki pois (kenen idea on istuttaa piparjuuria raparpereiden väliin!?!)  ja kitkin ja möyhin raparperipenkin muutenkin. Lisäksi istuttelin toisaalle uusia raparperia naapurista saamistani taimista. Ensi vuonna (jos vain muistan lannoittaa) pitäisi sitten olla kunnon sato luvassa! 

Joka tapauksessa mehun keitto itsessään oli periaatteessa hyvin simppeliä, osittain kuoritut, huuhdotut ja pilkotut raparperit maijaan, sokeria väliin ja mansikat päälle. Raparpereiden pilkkominen sen sijaan on hetkittäin hivenen hermoja raastavaa puuhaa, kun ovat niin sitkeitä. Mansikoista en viitsinyt edes rontteja poistaa. Haastavaksi tuon mehun keittelyn tekee tuo meidän induktioliesi. Vanha maija kun ei ole induktioliedelle sopiva. Viime syksynä yritimme kaivaa konehallin uumenista vanhaa kaksilevyistä liettä mehunkeittotarkoituksiin, mutta sepäs ei toiminutkaan (ilmankos olikin sinne konehalliin joutunut rojukasaan lojumaan…). Onneksi Tero keksi laittaa paksun metallilevyn mehumaijan ja lieden väliin ja mehut saatiin keitettyä . Nyt kaivelin tuon kullanarvoisen levyhärpäkkeen taas esiin ja hyvin se toimi edelleen. Mehunkeitto on muutenkin hirmu kiitollista puuhaa, tulee hyvä tuoksu taloon ja mehu keittyy itsekseen kun puuhailee muuta (kunhan muistaa välillä käydä katsomassa ja valuttamassa valmiit mehut astiaan).

Syksymmällä mehupuuhat jatkuvat sitten ainakin omenoista, ehkä niistä herukoista jos jostain onnistun sellaisia hankkimaan, sekä aronioista, jos niitäkin taas jostain saisi. Viime vuonna ihana työkaveri toi minulle ison kassillisen meheviä aronioita jotka keittelen mehuksi omenoiden kanssa. Jos jollakulla on ehdotella jotain muita mukavia mehuideoita niin laitelkaas kommenttia! (Mustikkaa / puolukkaa on turha ehdotella, ne menevät itsellään parempiin suihin, jos vain suinkin niitä satumme saamaan pakkaseenJ Mustikat loppuvat muutenkin joka talvi kesken, vaikka niitä kuinka laittaisi pakkaseen!)


Mansikka-rapaperperimehu
(mehumaijalla)
 2/3 maijan läviköllistä raparperia
1/3 maijan läviköllistä mansikkaa
5dl sokeria
vettä

 
Pese ja kuori raparperin varret ainakin osittain. Leikkaa palasiksi ja lado mehumaijan lävikön pohjalle. Laita muutama desi sokeria päälle. Laita perkaamattomat mansikat raparperien päälle ja kaada loput sokerit mansikoiden päälle.Kuumenna vesi kiehuvaksi maijan alaosassa ja jätä kiehumaan pienellä teholla. Kun mehua alkaa irrota, valuta ensimmäiset pari desiä puhtaaseen astiaan ja kaada marjojen päälle.
Anna mehustua rauhassa ja valuta valmistunut mehu tasaisin väliajoin puhtaaseen astiaan (iso kattila tai kannu käy oikein hyvin). Sekoita mansikka-raparperiseosta kauhalla kääntelemällä muutaman kerran mehustumisen loppuvaiheessa, jotta kaikki mehut varmasti irtoavat (varo sekoittamasta liian kovakouraisesti, jotta mehusta ei tule sakkaista).
 
Mehustuksen lopuksi mansikat ovat muuttuneet harmahtaviksi löllyköiksi ja raparperi on puuroutunut. Sekoita astiaan valuttamasi mehu ja maista (laimentamattomana sekä laimennettuna!). Jos mehu on liian kirpeää, lisää sokeria ja kiehauta mehu kattilassa, jotta sokeri liukenee. Jos maku on ok ja haluat säilöä mehun pakastamalla, jäähdytä mehu, kaada pakasteastioihin ja pakasta. Jos taas haluat pullottaa mehun, liota, pese ja kuumenna pullot ja korkit, kiehauta mehu kuumaksi (~80 astetta), kaada kuuma mehu pulloihin ja sulje tiiviillä korkilla.

 

p.s Melkein kaikki mehuohjeet neuvovat laittamaan 300-500g sokeria marjakiloa kohden. Minusta tuo on turhan paljon, etenkin mansikkamehussa joka on muutenkin makeaa. Jos kuitenkin tykkäät makeammasta mehusta, laita toki enemmän sokeria J






 

 


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Asialliset kommentit ovat tervetulleita! Kiitos kommentistasi!