2013-07-25

Sisäremppaa ja kesäreissuja


Pitkästä aikaa maltoimme jättää pihahommat hetkeksi sikseen ja siirtyä jälleen sisätiloihin puuhailemaan. Pihalla moni asia on vielä kesken ja niihinkin varmasti (toivottavasti) palataan vielä ennen talven tuloa. Koska sisälläkin on monta monta asiaan, mitkä pitäisi saattaa kuntoon ennen talven tuloa, pidimme viime viikonloppuna pienet talkoot ja saimmekin yllättävän paljon aikaan. Itse en juuri talkoisiin osallistunut, vaan edesautoin asiaa viemällä lapset pois jaloista, eli teimme pienen retken naapurikaupunkiin perinnepäiville. Perinnepäivillä oli paljon vanhoja traktoreita ja työkoneita, työnäytöksiä, hevosajelua, traktorinkärryajelua ja muuta mukavaa ohjelmaa.
  

Meidän retkeillessämme isäntä oli saanut väsättyä eteisen ullakkoportaiden suojaksi uuden ”kopin” (vanhalle kävi hieman ohraisesti viime kesänä kun hilasimme sitä yhtä vanhaa sänkyä alas ullakolta…). Koko talven portaat olivat koppia vailla ja ovi siitä puuttuu vieläkin, mutta pikkuhiljaa tuo eteisprojektikin etenee. Itse maalasin eteisen katon jokunen viikko sitten pariin kertaan (olin käsitellyt naulankannat XX-maalilla jo varmaan maaliskuussa ja siitä saakka tämäkin projekti on seisonut…), ensin pohjamaalilla ja lopuksi vielä XX:lla. Katosta tuli ihan suhteellisen tasainen ja eipä sen uudelta ollut tarkoitus näyttääkään…


Eteisremontti alkaa pian olla siinä kunnossa, että päästään tekemään pintoja. Hieman vielä arastelemme tapetointia ja paneelien laittoa, koska ullakolta olisi tarkoitus kantaa X-määrä vanhoja kamalia tiiliä alas vielä tänä syksynä. Olisi kurjaa, jos uudet pinnat heti tärveltyisivät rähmäkäpäläisen remppamiehen kolhiessa niitä tiilikuormalla. Tapetit ja paneelit pohjamaalattuina ovat kuitenkin jo valmiina odottamassa. Myös lattia maalataan toiseen kertaan sitten kaiken päätteeksi. Ja jospa vihdoin saisi myös niitä komeroita… Eteiseremonttia jarruttaa myös edelleen sähkö- ja vesikeskuksen siirto ullakkokomeroon. (Se onkin sitten sen sortin remonttia, että siitä en kirjoita sanaakaan, kun en itsekään oikein ymmärrä mistä puhutaan ;) )

Isännän huhkiessa eteisen kimpussa, talkooapulaiset purkivat ison tuvan paneeliseinistä loputkin haisevat paneelit. Hyväkuntoiset säästettiin ja niputettiin maalausta ja myöhempää käyttöä varten ja huonokuntoiset pätkittiin suoraa polttopuiksi. (Olisi kiva kirjoittaa, että saunanpesään, mutta kun ei ole sitä puusaunaa…) Tuvasta tuli entistä synkempi ja pimeämpi paikka kun paneelien alta paljastui mustaa hirsiseinää. Tässä kohtaa (ks. teksti "Lattian purku") seinä kuitenkin vaikutti ehjältä ja hyväkuntoiselta, eikä paneelin alta paljastunut suurempia yllätyksiä.

Aika karun näköistä. Onneksi kuva valehtelee hiukan ja salama vääristää värejä.
Ei se livenäkään kaunista katsottavaa ole, mutta kuvassa näyttää kyllä tosi kurjalta.

Sunnuntaina vietimme taukopäivän remonttihommista ja käväisimme lasten ja ystäväperheen kanssa Korkeasaaressa. Päivä meni rattoisasti eläimiä katsellen ja eväspiknikkiä vietellen. Kotimatkalla poikkesimme Kasvihuoneilmiössä ja niin paljon kuin siellä olisikin ollut kaikenmoista ihanaa sisustustavaraa tarjolla, maltoin mieleni ja ostin vain pari pientä naulakkoa tulevan eteisen seinälle koristeeksi. Kotiuduimme reissulta vasta iltamyöhään ja lapset menivätkin nukkumaan heti kotiin tultuamme. Itse lähdimme vielä elukkahommiin pihalle. Elukkahommien jälkeen ei kuitenkaan vielä pahemmin väsyttänyt ja minulla oli hieman turhautunut olo. Tuntui että omalta osaltani koko viikonloppu oli mennyt remontin suhteen haaskuuseen, joten ehdottelin isännälle rentouttavan tv-tuokion sijaan pientä hirsiseinän pesusessiota.


Salikamarin seinistä poistettiin pinkopahvit ja vanhat sähköt purettiin jo alkukesästä ja peräkammarin-poika muutti saliin evakkoon. Salinnurkan piti olla lyhytaikainen tilapäismajoitus ja tavarat piti pitää laatikoissa ja käyttää vain välttämättömintä. Nuoren herran piti itse osallistua huoneensa remonttiin, mutta kumman tyytyväiseltä se on vaikuttanut pesiytyessään ympäri salia, eikä remonttihommat ole kiinnostaneet. Ennen talvea huone pitäisi kuitenkin saada kuntoon ihan jo lämmitysteknisistä syistä. Salin neliöitä kun ei ole mielekästä lämmittää isolla rahalla… Teimme jo alkukesästä remonttisuunnitelman peräkammarin varalle (pinkopahvit pois, hirrelle jäävän seinän puhdistus, lattiat ylös & maalinpoisto ja hionta, eristeiden vaihto, ikkunoiden vaihto, lattia takaisin, seinien koolaus ja levytys & sähkötyöt, uusi paneelikatto, pintamateriaalit paikoilleen.) Valtaosa hommista on sellaisia, joihin olisimme hyvin voineet hyödyntää lapsityövoimaa, mutta kummasti herran remontti-into tosiaan laantui lyhyeen. Pahveja hän vielä oli kanssani poistamassa ja sähköjohtoja purkamassa pitkin hampain. Seinää hän yritti pestä eräänä kauniina päivänä, mutta homma oli ilmeisesti liian työläs, joten keskenhän se jäi. Sunnuntai-iltana me sitten isännän kanssa kahteen pekkaan huhkittiin hieman alle tunti ja seinä tuli puhtaaksi. Naurettavaa, että sitäkin asiaa piti vitkuttaa kuukausitolkulla! Nyt remontti pääsee muutenkin etenemään, kun tuo pakollinen työvaihe on hoidettu pois alta.
Itse seinän puhdistus (kuten myös pikkupoikien seinän puhdistus) tehtiin teräsharjalla ja juuriharjalla omin pikku kätösin. Hieman kantapään kautta muistui mieleen, että näissä hommissa on syytä käyttää maskia (terv.nimim. turvenokka). Aluksi harjasimme napakankevysti pitkittäisillä vedoilla hirsien välitä irtoavat sammaleet ja muun töryn pois. (ei liian syvältä, sen verran vaan ettei rapise!). Sitten imuroimme / harjasimme suurimmat pölinät pois seinältä. Pesuveden valmistin kahteen vatiin sekoittamalla haaleaan veteen reilun lorauksen mäntysuopaa. Ja ei kun hinkkammaan. Etenimme ylhäältä alas reilusti valuvan märässä juuriharjalla vaakavedoin hinkaten. Tässä seinässä ei pikkupoikien seinään verrattuna ollut paljoakaan pahvi-/ paperijäämiä, ja nekin vähän irtosivat hyvin kun kostutti ne ensin hyvin ja sitten joko harjasi tai teräsharjalla varovasti hinkutti ne irti. Kun koko seinä oli kuurattu, siivosin lattialta vettyneen iljettävän turve-sammal-kura-pölyliejun pois ja jätimme seinän rauhassa kuivumaan. Seuraavana päivänä seinä oli melkoisen kuiva, väri oli tasaantunut ja yleisilme siisti. Eihän tuo siis millään tavalla ole samalla tasolla kuin soodapuhalletut hirsiseinät tuvassa ja eteisessä, mutta ihan riittävän siisti ja talon ilmeeseen sopiva.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Asialliset kommentit ovat tervetulleita! Kiitos kommentistasi!