2013-07-30

Vauhdikas viikonloppu



Huh huh, olipas taas viikonloppu. Monenmoista menoa riitti joka päivälle ja remonttikin eteni ison harppauksen eteenpäin! 

Perjantai ja lauantai menivät vauhdikkaasti polttareiden, keikkailun, yö- ja päivävieraiden merkeissä. Sellaista hulinaa ja kiirettä piti, että remonttihommille emme ehtineet suoda montakaan ajatusta. Vattumetsään sentään ehdin, ja sain jälleen pakkaseen pari litraa herkkuja!

Yökylässä ollut ystävä ajelutti pikkujätkiä moottoripyörällään
 ja pojat pääsivät hakemaan vähän tuntumaa pyörän päälle yksinäänkin. :)

Sunnuntaina sen sijaan pidimme jälleen pienet talkoot. Tällä kertaa vuorossa oli lattioiden irrottelua. Talkoovoimin irrotimme lattiat suuresta tuvasta ja salin päädyn eteisestä. Peräkammarin lattianhan me nostimme isännän kanssa kahdestaan jo aiemmin viikolla. Lattialankut odottavat numeroituna konehallissa trukkilavoilla joko maalinpoistoa polttamalla/raaputtamalla sekä hiontaa ja maalausta tai vaihtoehtoisesti höyläystä ja maalausta.

Isäntä olisi kovasti innostunut ostamaan itselleen höylän, mutta lähiseudulla myynnissä ollut kapine meni sivu suun. Nyt metsästellään sitten uutta. Ja jos sellaista ei löydy, kunnostamme lattiat käsipelillä. Lattioiden kunnostuksella ei kuitenkaan ole hirmuinen kiire, sillä seuraavaksi odottelemme imuautoa puhdistamaan vanhat eristekerrokset (hiekka, turve, kutterilastu ja sammal) tuvasta, eteisestä, kammarista sekä mahdollisesti yläpohjasta (ainakin piippujen ympäriltä). Lapiopelillä tuo eristeiden poistaminen kestäisi järkyttävän kauan ja olisi  ihan kamalaa hommaa, joten vaikka imuauto maksaakin maltaita, lienee se parempi vaihtoehto kuin lapio. 

Tuo lattioiden irrottelu itsessäänkin oli kyllä melkoinen urakka. Onneksi oli jälleen apukäsiä tarjolla, kaksin hommassa olisi kulunut melkoisesti aikaa. Ja jos nyt taas rehellisiä ollaan, niin enhän minä osallistunut tuohon lattian purkuun tällä erää millään tavoin. Pidin talkooväen tyytyväisenä hyvällä muonituksella ja siinä ohella rakentelin pihalla kanalan seinustakiveystä, tyhjentelin turvekärryjä ja siivosin kanalasta ison kuorman sontaa pois sekä somistin ulkokanalan uuteen uskoon.


Eristeiden poiston jälkeen lattiat puhalletaan täyteen ekovillaa ja vanhat lankut laitetaan (toivottavasti puhdistettuina) takaisin. Jos lankut saadaan höylättyä, tulee tuvan lattiasta puun värinen (vahattu kenties) ja eteisen ja kamarin lattiat maalataan samalla helmenharmaalla Uula-maalilla kuin toisen eteisen lattia. Kamarin lattiasta vanhat riekaleiset maalit on ehdottomasti poistettava ennen uutta käsittelyä, mutta eteisen lattia on niin hyväkuntoinen itsessään, että sen taidamme maalata suoraan vanhan maalin päälle.

Kissanpennut saavuttivat luovutusiän viime tiistaina. Perjantaina eläinlääkäri kävi tarkastamassa ja rokottamassa pennut ja viikonlopun aikana pennuista kolme lähtikin uusiin koteihin. Kaksi pentua, Seita ja Vinkeri  jäivät meille itselle. 


Rakkaat riiviöt
Sunnuntai-iltana äitikissa-Hilma oli hieman hädissään ja selvästi etsi vauvojaan. Onneksi se kuitenkin rauhoittui illan mittaa. Maanantaina äitikissa vietiinkin sitten leikkaukseen. Leikkaus oli ollut hieman haastava ja äitikissa nukkuikin pitkälle iltaan. Illalla laitoimme sille kaulurin, ettei se nuolisi haava-aluetta. Se oli selvästi kauhuissaan kaulurista, riehui ja poukkoili ympäri taloa. Hädin tuskin se sai yöllä edes nukutuksi ahdistukseltaan. Seuraavana aamuna otimmekin kaulurin pois, jotta kissa saisi edes syödyksi. Päätimme laittaa kaulurin takaisin vasta, jos se näyttää olevan ehdottoman tarpeen. Hilmaa selväsi harmittaa, kun se ei pääse ulos ja tarpeiden tekeminen laatikolle tuntuu olevan kynnyskysymys. Saapa nähdä miten saamme sen pidettyä sisällä vähintään nuo pari- kolme päivää.

Pikku-potilas heräilemässä nukutuksesta.

2 kommenttia:

  1. Äiti-kisulle pikaista paranemista!!
    Ja voi kuinka suloisia pikkuotuksia!! <3 Nimimerkillä en yhtään tykännyt kissoista ennenkuin meille kotiutui yksi ja nyt niitä löytyy jo kaksi ;)

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Äiti kissa voi jo melko hyvin! Ja tosi hienosti hän on antanut haavansa olla rauhassa. Minutkin tunnettiin aiemmin "kissavihaajana" (hah, en minä niitä vihannut ole, mutta en myöskään sen kummemmin niistä välittänyt) ja nyt, oi ja voi! Olisitte nähneet kun maanantai-iltanakin silittelin torkkuvat äitikissan päätä tippa linssissä "Parane pian, kulta"... Terv. Nimim. "Hullu kissanainen"

    VastaaPoista

Asialliset kommentit ovat tervetulleita! Kiitos kommentistasi!