2013-12-08

2. Adventti




Joulu tulla jolkottaa ja päivät ennen aattoa käyvät vähiin. Samalla käy onneksi vähiin myös työpäivien määrä ennen joululomaa (taitaakin olla elämäni ensimmäinen palkallinen joululoma tulossa, jipii!). Ja maa on valkoinen, ainakin toistaiseksi. Pääsee sitten joulupukki paremmin perille reellään.... ;)

Mutta muuten nyt on kyllä melko synkkä joulukuu, ainakin näin eläimellisestä näkökulmasta.
Juuri kun saimme Enni-ponin takaisin kuntoon, Cecilia-vuohi sairastui. Taudin laatu ei ole vielä ihan selvinnyt minulle, mutta jokin tuota pikku-neitiä vaivaa.

Cecilia

Iltaruokinnan aikaan Cecilia ei tullut syömään puuroaan ja kun menin sen luokse, se tärisi ja huohotti.
Vuohet ovat asuneet koko meillä olo aikansa pihatossa, jossa ne pääsevät tahtoessaan lämmitettyyn mökkiinsä, joten en uskonut sillä olevan varsinaisesti kylmä. Vein sen kuitenkin sisälle talliin ja mittasin kuumeen. Varsinaista kuumetta sillä ei oletettavasti ole, ehkä pikkuisen lämpöä. Tallissa sain sen syömään pari porkkanaa ja vähän piparia ja juotin sille varuiksi myös hieman soodavettä. Pötsistä kuuluu kurinaa ja vuohi röyhtäilee, joten mistään kunnon pötsiähäiriöstäkään lie tuskin kyse. Pyydystimme myös Bertan sille kaveriksi talliin, sillä sinne tuo potilas nyt saa jäädä odottelemaan parempaa vointia, jolloin sen voi sitten  taas tarvittaessa siirtää ulkopihattoon. Jos vuohen vointi ei aamuun mennssä ole korjaantunut, soittelen jälleen eläinlääkärille. Bertta hieman protestoi talliin joutumistaan, se selvästi viihtyy pihalla ja nukkuu jopa pakkasöinä taivasalla mieluummin kuin mökissään.

Tosiaan, epäonnea eläinten kanssa piisaa. Viime viikolla kahdella kissalla todettiin matoja, ja voitte uskoa, että viiden kissan madottamisessa kolmena peräkkäisenä päivänä on oma shownsa. Onneksi siitäkin selvittiin jo melko rutiinilla.

Madottoman on hyvä olla. Päivän kissapläjäys.
Jotain mukavaa tähän päivään on kuitenkin mahtunut. Liikutin tänään Enni-ponin juoksuttamalla pellolla ja se laukkailikin oikein innoissaan. Laukka on ollut aika nihkeää tässä pitkin syksyä ja nyt voisin jälkiviisaana arvella senkin johtuneen osittain hiekkakertymästä suolistossa (joka siis nyt saattaisi olla psylliumin ansiosta poistunut/poistumassa). Sylvian kanssa kävin pitkällä kävelyretkellä metsässä. Emme ole pitkään aikaan käyneet maastossa ratsastamassa (lähinnä aikaisesta pimeydestä sekä runsaasta peura-kannasta jota Enni suuresti pelkää, johtuen), joten oli kiva käydä katsomassa miten luonto on muuttunut viimeisen kuukauden aikana kun talvi on saapunut metsäänkin. Sylvia on kyllä ihana lenkkikumppani. Se on kuin iso koira (joskin ehkä jopa rauhallisempi). Se köpsöttelee kiltisti narun päässä ja välillä hamuaa turvallaan  havun oksia tai muuta kasvillisuutta maasta.

Sylvia innostui ensilumesta jokunen viikko sitten niin kovasti, että heittäytyi heti ulos päästyään piehtaroimaan.
Aamupäivällä saimme valmiiksi eilen aloittamamme joulukorttiprojektin. Joka vuosi päätän tehdä jotain "ihan vaan helppoa ja nopeaa", mutta aina sekin homma paisuu ja paisuu. Ensin piti ihan vaan vähän leimata ja liimailla, sitten piti kuvioida kirjekuoretkin ja vähän värittää tuosta ja tästä. Huoh! Mutta hienoja niistä tuli ja tällä kertaa minulla oli sentään apulainenkin. (En viitsi julkaista korteista ainakaan vielä täällä kunnon kuvaa, sillä tiedän, että tätä lukee useampi sellainen, jonka luukusta kortti muutaman viikon sisällä kolahtaa).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Asialliset kommentit ovat tervetulleita! Kiitos kommentistasi!