2013-12-30

Vielä kerran...Joulu!

 

Joulunpyhät mennä vilistivät niin että viuhahti. Vielä ehtii palata tunnelmiin ennen kuin vuosi vaihtuu ja on taas uusien juttujen aika. Joulua vietimme perhepiirissä kotona Uudessatalossa hieman erilaisella kokoonpanolla kuin aiempina vuosina. Jouluaatonaatto sekä jouluaatto kuluivat melko perinteiseen tapaan. Aatonaattona kävimme lasten kanssa (tällä kertaa lumettomalla sekä armottoman vesisateen vuoksi myös perinteistä poiketen glögittömällä) kuusimetsällä (kiitos vaan naapurille, kun saimme käydä "kuusivarkaissa"). Kuusia tarttui mukaan kuusi kappaletta (tai no, yksi kuusi ja viisi kräkiä), yksi kullekin eläinkunnalle. Eläinten kuuset vietiin kohteisiinsa jo aatonaattona ja hyvin ne näyttivät kadonneen parempiin suihin aattoon mennessä. Niin, pPaitsi kissojen kuusi, jonka en olettanutkaan tulevan syödyksi. Kissojen kuusi sijoitettiin porstuaan, jonne kissoilla on vapaa pääsy ulkoillessaan ja ainakin kuusen koristeet näyttivät olevan kissojen mieleen (jos sen voi jotenkin päätellä päättömien kuuseen ripustettavien "tinasotilaiden" määrästä lattialla). Ihmisten kuusi, eli virallinen The Joulukuusi jäi aattoyöksi talliin sulamaan (tai sulamaan ja sulamaan, mutta ainakin kuivumaan).

 

Aatonaattona koristeltiin pipareita, keiteltiin sinappia ja tehtiin viimeisiä "tontuntemppuja" ;) Myös jokaiselle eläimelle (siis niille, jotka ylipäätään syövät pipareita) koristettiin omat nimikoidut piparit. Nämä piparit tarjoiltiin sitten jouluaaton iltana ylimääräisenä herkkupalana :)

Aatonaattona kävimme myös  puhtaaksi kuuratussa (kiitos isännälle!) joulusaunassa. Saimme enoltani "joulukukkana" ihanan koivuvihdan ja sillä sitten ruoskimme "rumat sanat ja tuhmat tavat"  toisistamme joulun kunniaksi!


Aattoaamuna koristelimme kuusen ja  söimme perinteisen joulupuuron (tällä kertaakylläkin ilman mantelia ). Tv:stä katseltiin perinteistä "Joulupukin kuumaa linjaa". Lapset olivat melko täpinöissään jo heti aamusta ja "pientä" jännityksen tuomaa epäsopuakin oli ilmassa...Ehdin aamusella jopa käydä Enni-ponin kanssa pienellä jouluratsastuksella (lue: tuulettamassa päätäni ja löysäämässä pinkeää pinnaani jota lasten jatkuva nahistelu kiristi kummasti. Pikkumies ihmettelikin, eikö äiti saanut tarpeeksi vihtaa eilen kun yhä on niin pahansisuinen ja suustakin pääsi muutama sammakko...). Ratsastusretkellä ollessani isäntä  ja lapset viimeistelivät viime tinkaan jääneen joulusiivouksen.  Ratsastus ja eläinten kanssa puuhastelu (sekä sisätiloihin jääneille siivous ja kuuraus) viilensi kummasti kuumatkin tunteet ja pääsimme viemään kynttilöitä hautausmaalle huomattavasti sopuisammissa merkeissä.


Hautuumaareissulla ollessamme jouluvieraatkin olivat saapuneet ja odottelivat meitä lukittujen ovien takana porstuassa kissa-armeija seuranaan. Loppuilta menikin sitten rauhallisemmissa merkeissä. Laulettiin ja soitettiin joululauluja, syötiin ja juotiin, ja kävihän tuo pukkikin porstuassa heittämässä lahjasäkin myös ei-niin-kilteille lapsille (ja aikuisille).

 
.

 P.s kaikkein koviten pukkia taisi odottaa kuitenkin Cecilia-vuohi, joka on hienosti toipunut aiemmasta sairaudestaan. Sillä nimittäin oli joulupyhien kunniaksi kiima-aika ja se huusi pukin perään yötäpäivää kolmisen vuorokautta. Bertalla alkoi lopulta mennä hermot kaverin huuteluun ja se myös näytti sen. Oi ja voi.

2 kommenttia:

  1. Ihania kuvia, joista välittyy ihana jouluinen tunnelma <3

    VastaaPoista
  2. Teijän kanat sai kuusen ja kaikki! Mullaki se oli ajatuksissa, mut ei sitte edenny ajatusta pidemmälle. Voi kiimanen vuohi :D varmaan joulun rauhaa parhaimmillaan!

    VastaaPoista

Asialliset kommentit ovat tervetulleita! Kiitos kommentistasi!