Tervehdys jälleen viikkojen blogihiljaisuuden jälkeen.
Hommat ovat edenneet monella rintamalla ja monta kertaa olen ollut aikeissa
tehdä päivitystä jostakin yksittäisestä aikaansaannoksesta, mutta aikani moista
makusteltuani, olenkin päättänyt odottaa kunnes on jotain “suurempaa”
esiteltävää. Keskeneräisiä työmaita löytyy tällä hetkellä sisätiloissa
peräkammarista, toisen päädyn eteisestä, ”pääeteisestä” sekä tietysti tuvasta
(joskaan siellä ei ole tapahtunut mitään taannoisen villapuhalluksen jälkeen). Noh,
vieläkään ei ole valmista missään päin, mutta peräkammarissa ollaan jo aika
lähellä, vihdoinkin!
Tästä se lähti:
Peräkammarissa on siis tällä hetkellä...
purettu, harjaamalla puhdistettu ja pesty hirsiseinä
uudet eristeet (ja kokonaan uusi lattiarakenne)
uudet ikkunat (nyt myös listoitettuna ikkunalautoineen)
lattiat kertaalleen maalattuna ja paikoillaan (kuvassa tosin juuri maalattuna konehallissa. Lattia on tällä hetkellä suojattuna pahvilla, joten en saanut kuvaa)
seinät levytettyinä, paklattuina ja pohjamaalattuina sekä
tapetti (!)
uudet sähköt (jotka jopa toimivat)
uusi katto maalattuna ja paikoillaan sekä kattolistat
lattialistat maalattuina mutta ei paikoillaan (ensin lattian
maalaus toiseen kertaan).
Lattialistat ja ovilistat saadaan paikoilleen vasta kun lattia on maalattu toiseen kertaan ja se taas odottaa eteisen valmistumista samaan tilanteeseen, joten ihan pian kamari ei ole vielä muuttokunnossa (vaikka tuleva asukas kovasti sitä jo odottelee!). Salin päädyn eteisessä saatiin viikonloppuna seinät levytettyä ja tänään pääsin pakkeloimaan ruuvinreikiä ja levysaumoja. Lattia sielläkin on jo kertaalleen maalattuna paikoillaan ja katto säilytetäänkin alkuperäisessä asussaan. Pikkuhiljaa pikkuhiljaa...
Toinen eteinen (arkieteinen) odottaa puolipaneelia, jotka on jo pätkittynä ja pohjamaalattuna, mutta odottaa listoja (jotka sain tänään vihdoin pohjamaalattua). Kamalan monta pientä työvaihetta aina ennen kuin pääsee tekemään oikeasti valmista! Aina on joku vaihe, joka odottaa toista vaihetta, jota ei pääse tekemään kun se toinen vaihe ensin! Listat sentään tulivat valmiiksi höylättynä (mutta maalaamattomina) ja kaiken muun ”oheishässäkän”, kuten smyykilaudat, ikkunalaudat ja ovilistojen alaosaan tulevat ”lätkät” isäntä on väkertänyt omin kätösin raakalaudasta sekä mitallistetusta runkopuusta.
Remontti siis etenee ja pikkuhiljaa alan olla toiveikas, että ehkä me oikeasti pääsemme viettämään rippijuhlia ensi kesänä Uudentalon salissa, jossa rippijuhlia on kuulemani mukaan vietetty viimeksi vuonna 1938 (tai en tiedä onko niitä silloin salissa vietetty, mutta tästä talosta on rippikoulua käyty viimeksi silloin). Emme toki ennätä remontoida salia ennen kesäistä juhlapäivää, mutta hyvä olisi jos saisimme sen siivottua juhlakuntoon. Sali kun on tällä hetkellä edelleen teinipojan valtakuntaa ja sinne ei heikkohermoisilla sotkua kammoksuvilla äiti-ihmisillä (tai oikeastaan kellään muullakaan) ole juurikaan asiaa. Huoh... Kaikenhuipuksi salin katon pinkopahvi päätti revetä ja tulla alas eräänä pakkasaamuna mitä ilmeisimmin lämmityksestä johtuvan rakenteiden elämisen vuoksi. Sali on luultavasti ollut aiempina aikoina nimensä veroisesti Sali ja sitä on lämmitetty vain joskus ja jouluna. Tänä talvena, etenkin kovien pakkasten aikaan salin lähes käyttämättömän näköisessä kakluunissa on palanut pesällinen jos toinenkin ja sen lieveilmiönä katto päätti sanoa sopimuksensa irti. Sääli, sillä olimme ajatelleet säilyttää salin katon pinkopahvit alkuperäisessä kuosissaan, uudelleen maalattuna tosin. Nyt sitten mietimme vaihtoehto B:tä (josta minulla ei vielä ole tarkkaa kuvaa ja toisaalta, eipä tuo ole vielä kovin ajankohtaistakaan. Sen verran paljon puuhaa riittää nyt työn alla olevassa remontissakin!)
Osa kuvista on otettu melko huonossa valossa /kännykällä.)