Ihan pihalla

Vaikka säät eivät enää olekaan hellineet, kuten parisen viikkoa sitten, olemme olleet yhä ihan pihalla. Remottihommat sisällä eivät ole edenneet mihinkään, eivätkä tule hetkeen etenemäänkään. Oma sairaslomani jatkuu ja isäntä ei yksinkertaisesti yksin ehdi/ pysty kaikkeen. Olemme siis keskittyneet pihapuuhasteluun. Tai lähinnä isäntä on minun toimiessani "työnjohtajana" (eli se tyyppi joka soittaa suutaan ja saapastelee ympäri tonttia). Koko toukokuun tavoitteena on siis lähinnä ollut saada laitumet sellaiseen kuosiin, että eläimet voisivat muuttaa ulkomajoitukseen. Sitten myös pakollisten arkirutiinien määrä vähenee, kun tallihommat ja muut sellaiset jäävät "kesätauolle". Tällä hetkellä vaikuttaisi siltä, että eläimet, lampaat etunenässä pääsevät muuttamaan ulkoruokintaan ihan muutaman päivän sisällä.

Lyhyestä virsi kaunis, alla pieni kuvapläjäys viime viikkojen puuhista. :)

Syreenimajan tyvestä versoaa valtavasti uutta.
Hilma-kissa on löytänyt oivan viileän ja varjoisan paikan päiväunilleen.

Kanat nauttivat vapaudestaan (vihdoin!).
Myös munantuotanto on lähtenyt jälleen nousuun kevään kuivan kauden jälkeen.
 Kuvassa tytöt ovat hiekkakylvyssä.

Etupihan kukkapenkistä nousee vaikka mitä! Myös muutamia "yllätyksiä" :)

Puutarha kukoistaa. Hiukan innokkaampia ruohonleikkaajia soisi jostain ilmaantuvan...

Hevonkakka innosti viimekesänä onnettoman kokoisina kasvaneet raparperit täyteen loistoonsa.

Kesän ekat raparperit ja niistä piirakat. Leipojina mun ihanat pikkupojat! <3

Kasvimaalle on istutettu perunan seuraksi jo vaikka mitä.
Ja osa siemenistä odottaa vielä pusseissaan. Satoa odotellessa...

Kaipuu ponin selkään olisi jo kova myös allekirjoittaneella. Ehkä juhannuksen tienoilla, jos hyvin käy...
 Onneksi poneille on löytynyt muita aina toisinaan liikuttajia, kuvassa tytär ja Enniponi.

Herra Sutinen paistattelemassa päivää.

Sisustusta teinipoikain malliin

Ilahdutin itseäni tänä iltana piipahtamalla remontoidussa päässä taloa. Lapset olivat selvästi "valmistelleet" vierailuani (pehmeä lasku todellisuuteen), sillä ensimmäisessä lastenhuoneessa, jonka läpi kävelin, oli vain petaamaton sänky ja päiväpeite pitkin lattiaa sekä pieni epämääräinen kasa mytättyjä vaatteita lattialla/ tuolilla. Seuraavassa kammarissa istui neitokainen lakkailemassa kynsiään,ilma sakeana asetonin hajusta. Ympärillään lukuisia vanutolloja ja muuta puuhaan tarvittavaa härpäkettä. Tarkempi silmäys paljasti jälleen petaamattoman sängyn (mutta päiväpeitto ja tyynyt olivat nätissä pinossa lattialla), tosin sen pinon vieressä oli pienen säkillisen verran mytättyjä vaatteita, mutta pinossa nekin. Myös epämääräinen askartelutoiminnalta vaikuttava pahvilaatikko-saksi-liimahässäkkä lojui unohdettuna lattialla (joskaan tällä kertaa en nähnyt yksiäkään keittiöstä kadonneita saksia). Seuraava ovi paljasti koko komeuden. Ai että pistää kiukuttamaan. Tämänkö vuoksi teimme koko viime talven töitä! Kuva puhukoon puolestaan, eli sisustusta teinipojan malliin:

Ennen (lisää kuvia löytyy täältä):

Jälkeen eli nyt:

Lähempi tarkastelu osoittaa, että lattialla sekaisin olevien puhtaiden ja likaisten vaatteiden lisäksi, epäilyksistäni huolimatta, huoneesta löytyi myös roskis. Tosin sen käyttö on ehkä haastavaa, koska pussin suu on jo solmittu kiinni (eli se siis selittänee myös epämääräisesti pitkin lattiaa seilaavat ilmiselvät roskat). Eipä myöskään tarvitse ihmetellä, mihin kaikki talon paristot ovat kadonneet, tai juoko saunatonttu kenties pikkupoikien saunalimsat kaapista. Not! Syyllinen tähänkin taitaa olla joku toinen. 

No joo, valehtelisin, jos väittäisi että tämä olisi ihan yllätyksenä tänä iltana vasten kasvoja lävähtänyt. Harvemmin siellä sentään kuitenkaan ihan näin kamalalta näyttää. Jännä kyllä, että muistan erään nuoren herrasmiehen lupaillen kovasti, että uudessa huoneessa hän ei sotke, ei ikinä! ( Ja enhän minä toki sitä uskonutkaan, mutta silti...)

Kellari ja kurpitsat

Meidän pihalla on valtavan hieno kivikellari, joka on tähän kevääseen asti saanut olla ihan rauhassa sellaisessa kunnossa, kun se edellisiltä asukkailta on jäänyt. Alunperin emme edes tienneet omistavamme kellaria, mutta ajettelimme että luontevasti sellainen kyllä tämäntyylisen talon pihaan kuuluisi.  Koko piha ja puutarha olivat todella metsittyneet talon ostaessamme ja aitan takaa villiintyneen pusikon joukosta löytyi kellasin ovikatos. Kävimme tuolloin reilut kaksi vuotta sitten tarkastamassa kellarin yleiskunnon ja totesimme itse rakennuksen olevan melko hyvässä kunnossa mutta kovasti ruokoton ja täynnä maatuvaa jätettä (mm. puurakennelmia, heinäpaaleja, vanhoja vihanneksia jotka sittemmin osoittautuivat perunaksi). Koska meillä ei tähän mennessä ole harrastettu suurempaa vihannesviljelytoimintaa ja mehut ja hillot ovat mahtuneet sisällä oleviin jääkaappeihin/pakastimiin, ei kellarin raivaus ole ollut tärkeyslistalla kovinkaan korkealla.

Pääsiäisen lämpöisinä päivinä muita puutarhahommia tehdessämme päätimme käydä jälleen katsastamassa kellarin kunnon. Ensi syksynä meillä on toivottavasti runsas talvikurpitsasato ja niille on oltava sopiva säilytyspaikka, joten kellarin kunnostus on tänä kesänä ajankohtaista. Kurkistaessamme kellariin, urakka ei vaikuttanut suurensuurelta, joten tartuimme samantien tuumasta toimeen ja hälytimme lapsityövoimankin paikalle. Isäntä pakitti traktorin peräkärryn paraatipaikalle ja pian kellaria tyhjennettiin säkkien, lapioiden, yhden kitisevän pikkumiehen, ylettömän reippaan ekaluokkalaisen ja kahden murisevan teini-ikäisen voimin (meidän aikuisten lisäksi siis). Muutamassa tunnissa urakka oli ohi.

Ryjää tuli hiukan enemmän kuin osasimme arvata, peräkärry oli melkein kukkuroillaan. Kellari on sisältä melko hyvässä kunnossa, ovat pitänee uusia ennen talvea (yksikin niistä lahosi käsiin) ja rakentaa soveltuvat hyllyt. Etunurkka on jonkin verran kostea, joten isäntä kaavaili kaivavansa kellarin nurkalle kaivinkoneavusteisesti jonkin moista salaojaa.

Kurpitsat voivat melko hyvin. Siirsimme me (lapsiavusteisesti, sillä käteni oli jo silloin vaurioitunut) muutama viikko sitten suurempiin ruukkuihin ja nyt kurpitsaruukkuja on ympäri taloa jokaisella vähänkään aurinkoisella ikkunalla odottamassa yöpakkasten loppumista. Isot kurpitsat ja erikoisemmat kesäkurpitsat kukoistavat hienosti, mutta tavallinen kesäkurpitsa otti ilmeisesti ruukunvaihdosta nokkiinsa ja osa taimista on melko nuupallaan. Toivottavasti ne piristyvät viimeistään ulos siirrettäessä.
 

Kurpitsojen lisäksi olen istutellut (äitini ja lasten avustuksella) kirsikkatomaatteja, samettikukkia, mustasilmäsusannaa... Periaatteessa en ole keltaisten kukkien ystävä, mutta jotenkin tänä keväänä kesäkukiksi on valikoitunut keltaisia lajikkeita.

Äitienpäivänviettoa ja kuulumisia

No niin, jälleen viikkojen hiljaisuuden jälkeen elonmerkkejä tältäkin suunnalta. Kerrankin hiljaisuuten on joku muukin syy kuin liiallinen kiire (tai laiskuus). Kiirettä toki on pitänyt, joskin se loppui melko lyhyeen parisen viikkoa sitten  hektisen viikonlopun alla aurinkoisena perjantai-iltapäivänä.  Loukkasin nimittäin käteni, tarkemmin sanottuna solisluun, joka murtui katkipoikki ratsastusonnettomuudessa ja jouduttiin operoimaan muutaman päivän kuluttua tapahtuneesta. Olen nyt sitten pitkällä sairaslomalla. No joo, voisi luulla, että nyt on sitten hyvin aikaa puuhastella kaikkea mukavaa ja  kirjoitella blogiinkin. Ja aikaa toki on, ihan tuhlattavaksi asti, mutta yllättävän kipeä tuo leikkaushaava, solisluunseutu, olkapää ja oikeastaan  koko vasten puoli ylävartaloa on ja yllättävän paljon se rajoittaa y h t ä ä n m i t ä ä n tekemistä.

Remonttihommat ja melkein kaikki puutarhahommatkin ovat aika lailla jäissä. Itse en pysty tekemään pihalla tai sisälläkään oikeastaan mitään. Isäntä joutuu paikkaamaan minua arkihommissa, joten ihmekös on, jos tupa ei valmistu (eikä muuten valmistu heinäkuisiin rippijuhliinkaan mennessä!) Allekirjoittaneen mielenlaatuun joutenolo ei sovi laisinkaan, joten voitte uskoa, että haastavaa on ollut (niin itselläni omassa päässä , kun perheellä meikäläisen kestämisessä!) Ystävät ja sukulaiset ovat olleet mahtavana apuna arjen pyörittämisessä (ja vähän eksoottisemmissakin puuhissa mm. lampaiden kerinnässä ja ratsastuksessa). Lisäksi "löysin" aivan mahtavan "tallitytön" avustamaan hevosten liikutuksessa! 

Nyt kun toipumista on takana muutama viikko ja kättä saa jo hetkittäin pitää poissa kantositeestä, päätin blogin suhteen tarttua tuumasta toimeen. Hiirikäsi (ja samalla " kuvienkäsittelykäsi" )  kuitenkin toimii moitteetta ja postausaiheita vilisee mielessä lukuisia. Koska koneella istuminen on haastavaa ja näppiksen käyttö vielä haastavampaan, luvassa on nyt sitten jokusia lyhytsanaisia ja enemmänkin kuvapainotteisia postauksia.

Äitenpäivää vietettin viime viikonloppuna ja meillä se meni melko perinteisen kaavan mukaan. Aamiaista en saanut vuoteeseen (olen itse näin toivonut ihan turvallisuussyistä!), mutta se odotti minua runsaslukuisena keittiössä. Lapset olivat tehneet jälleen hienot kortit ja lahjat (ja kuvissa näkyvän mansikkakakunkin, isännän avustuksella tosin). Päivällä vietimme perinteistä äitienpäiväjuhlaa sukulaisten kanssa ja illalla ajelimme vielä mamman luo onnittelukäynnille. 

Kissat ovat siirtyneet kesäaikaan ja viettävät lähes kaikki yöt ulkona. Päivisin ne sitten nukkuvat mitä erikoisemmissa paikoissa häiriintymättä ihmisten elämöinnistä juuri mitenkään. Ja voi että miten loukkaantuneen katseen kissalta saa, jos erehtyy petaamaan sänkyä jossa the kissa viettää lokoisia nokosiaan. Sänkyjen ohella hittipaikkoja ovat vaatekaapit (jos ne jäävät auki), vaatekasat ja keittiön tuolit.