No niin, jälleen viikkojen hiljaisuuden jälkeen elonmerkkejä tältäkin suunnalta. Kerrankin hiljaisuuten on joku muukin syy kuin liiallinen kiire (tai laiskuus). Kiirettä toki on pitänyt, joskin se loppui melko lyhyeen parisen viikkoa sitten hektisen viikonlopun alla aurinkoisena perjantai-iltapäivänä. Loukkasin nimittäin käteni, tarkemmin sanottuna solisluun, joka murtui katkipoikki ratsastusonnettomuudessa ja jouduttiin operoimaan muutaman päivän kuluttua tapahtuneesta. Olen nyt sitten pitkällä sairaslomalla. No joo, voisi luulla, että nyt on sitten hyvin aikaa puuhastella kaikkea mukavaa ja kirjoitella blogiinkin. Ja aikaa toki on, ihan tuhlattavaksi asti, mutta yllättävän kipeä tuo leikkaushaava, solisluunseutu, olkapää ja oikeastaan koko vasten puoli ylävartaloa on ja yllättävän paljon se rajoittaa y h t ä ä n m i t ä ä n tekemistä.
Remonttihommat ja melkein kaikki puutarhahommatkin ovat aika lailla jäissä. Itse en pysty tekemään pihalla tai sisälläkään oikeastaan mitään. Isäntä joutuu paikkaamaan minua arkihommissa, joten ihmekös on, jos tupa ei valmistu (eikä muuten valmistu heinäkuisiin rippijuhliinkaan mennessä!) Allekirjoittaneen mielenlaatuun joutenolo ei sovi laisinkaan, joten voitte uskoa, että haastavaa on ollut (niin itselläni omassa päässä , kun perheellä meikäläisen kestämisessä!) Ystävät ja sukulaiset ovat olleet mahtavana apuna arjen pyörittämisessä (ja vähän eksoottisemmissakin puuhissa mm. lampaiden kerinnässä ja ratsastuksessa). Lisäksi "löysin" aivan mahtavan "tallitytön" avustamaan hevosten liikutuksessa!
Nyt kun toipumista on takana muutama viikko ja kättä saa jo hetkittäin pitää poissa kantositeestä, päätin blogin suhteen tarttua tuumasta toimeen. Hiirikäsi (ja samalla " kuvienkäsittelykäsi" ) kuitenkin toimii moitteetta ja postausaiheita vilisee mielessä lukuisia. Koska koneella istuminen on haastavaa ja näppiksen käyttö vielä haastavampaan, luvassa on nyt sitten jokusia lyhytsanaisia ja enemmänkin kuvapainotteisia postauksia.
Äitenpäivää vietettin viime viikonloppuna ja meillä se meni melko perinteisen kaavan mukaan. Aamiaista en saanut vuoteeseen (olen itse näin toivonut ihan turvallisuussyistä!), mutta se odotti minua runsaslukuisena keittiössä. Lapset olivat tehneet jälleen hienot kortit ja lahjat (ja kuvissa näkyvän mansikkakakunkin, isännän avustuksella tosin). Päivällä vietimme perinteistä äitienpäiväjuhlaa sukulaisten kanssa ja illalla ajelimme vielä mamman luo onnittelukäynnille.
Kissat ovat siirtyneet kesäaikaan ja viettävät lähes kaikki yöt ulkona. Päivisin ne sitten nukkuvat mitä erikoisemmissa paikoissa häiriintymättä ihmisten elämöinnistä juuri mitenkään. Ja voi että miten loukkaantuneen katseen kissalta saa, jos erehtyy petaamaan sänkyä jossa the kissa viettää lokoisia nokosiaan. Sänkyjen ohella hittipaikkoja ovat vaatekaapit (jos ne jäävät auki), vaatekasat ja keittiön tuolit.