Jälleen tänäkin vuonna meillä oli suuret suunnitelmat päästä jouluksi tupaan, mutta näillä näkymin se ei tapahdu vielä täksikään jouluksi. No, toivottavasti sitten seuraavaksi.
Joka tapauksessa, tuvassa on nyt lattia paikallaan. Pintakäsittely tehdään sitten myöhemmin. Senkin toteutus on vielä ajatustasolla hiukan työn alla ja lopullinen pintakäsittelymateriaali valitaan sitten kun homma on taas edennyt hiukan pidemmälle. Sen kuitenkin tiedämme, että maalia sinne ei tule. Myös keittiösuunnitelmat on piirrettynä valmiiksi. Vielä työstetään hiukan yksityiskohtia, mutta luultavasti lähiviikkoina (tai kuukausina, heheh) päästään ostoksille. Nykyisestä tilapäiskeittiöstä hyödynnetään lähinnä kodinkoneet. Vitriinikaapit on ostettuna jo valmiiksi jemmaan (se oli sitä aikaa, kun oikeasti luulimme, että alle vuoden sisällä muutosta meillä olisi valmis keittiö...)
Tapettisuunnitelmat on muuttuneet jo moneen kertaan. Seuraavaksi pitäisi tilailla taas muutamia mallipaloja Tapettitalosta. Tällä kertaa hiukan rohkeampi ja värikkäämpiä, kuin mitä alunperin ajattelimme. Tapetin osuus tuvassa tulee olemaan kuitenkin kohtalaisen pieni, joten sen ei ole pakko olla ihan väritöntä. Itsekin olen pikkuhiljaa remontin edetessä tullut rohkeammaksi materiaalivalintojen suhteen.
Sitten siihen lattiaan. Tuvan lattia on siis uusittu viimeksi 50-luvulla, lattian alle oli jemmattu Kotimaa-lehti vuodelta '57. Lattia purettiin jo kesällä '13 ja numeroidun lankut siirrettiin odottaman myöhempää käsittelyä konehalliin. Imuauto imuroi vanhat eristeet tuvasta syksyllä '13 ja muutama lattiankannatinpalkki uusittiin. Tilalle puhallettiin ekovillaa. Talvella '13 vedettiin sähköt ja vesi- ja viemäriputket sekä villoitettiin seinät. Tuparemontti jätettiin lepotilaan muiden "kiireellisempien" asioiden tieltä ja minun keväinen onnettomuuteni katkaisi huhtikuussa alkaneen lattian käsittelyprosessin lähes alkutekijöihinsä. Toivottuani työkuntoiseksi heinäkuussa '14 jatkoimme tuparemonttia lattiankäsittelyllä muiden projektien ohessa.
Lattialankut käsiteltiin kutakuinkin vastaavalla tavalla kuin peräkammarin ja eteisten lattiat, joskin nämä lankut olivat kapeampia, ohuempia mutta osin pidempiä ja näitä oli hirmusti paljon enemmän.
Seuraavassa kuvasarjassa pääsette todentamaan hikistä lattian käsittely - ja asennussessiota.
Aluksi lankuista poltettiin maalipinta tohottimella ja kaavittiin raapalla ihan omin pikku kätösin.
Tämän jälkeen lankut ajettiin höylän läpi ja pinta viimeisteltiin rälläkällä.
Yllä olevassa kuvassa tupa villoineen odottaa "polkijaansa". Isäntä rakensi muutamasta laudanpätkästä ja vanerilevystä "härkit", joilla ylitäytetyt villat tuupittiin tiiviimmiksi ja lattiankannatinpuut harjattiin puhtaksi ennen paperointia. (Kyseiset härkit muuten lojuvat yhä pihamaalla, jonne joku siivousintonen ne paiskasi lattian kiinnitysprosessin päätteeksi. Joku fiksumpi olisi ehkä voinut laittaa ne talteen odottamaan seuraavaa lattiaa, mutta ilmeisesti väkisinkin tahdomme väsätä seuraavalla kerralla jälleen uudet...)
Paperointi oli tälläkin kertaa melkoista akrobatiaa, kun piti loikkia paperoidun lattian päällä arpoen, mihin kohtaa uskaltaa astua, eli missä kannatinpalkit sijaitsevat. Niiden välitkin olivat paikoitellen allekirjoittaneen kaltaiselle töppöjalalle melko suuria.
Lattia kannettiin sisään muutama lauta kerrallaan, sovitettiin paikoilleen ja kiristettiin autonkoritunkilla usemmasta kohdasta samalla kun ruuvattiin kiinni kannatinpalkkeihin. Lattian alle jemmattiin valmiiksitulopäivän (haha, mikä sana, tarkoittaen siis sitä päivää, kun lattia lyötiin kiinni. valmishan se ei ole vielä aikoihin!) Turun Sanomat jälkipolvien ihmeteltäväksi.
Tällä hetkellä tuvassä näyttää taas jo hiukan erilaiselta. Seinätkin on nyt paperoitu ja lattia on siis kokonaan kiinni. Seuraavaksi olisi tarkoitus suojata lattia, kantaa rakennustelineet sisään ja käydä katon kimppuun.
Katto on siis yhä siinä kunnossa, kuin se pinkopahvin alta paljastui. Tarkoituksena olisi raapia vanhat maalit pois komeista kattopalkeista ja maalata palkkien väliin jäävät laudat valkoisella. Palkit jäävät näillä näkymin puun värisiksi (riippuen toki kuinka hyvin maali saadaan pois). Maali tuntuu olevan julmetun tiukassa. Kuvassa näkyvästä palkista puu on saatu näkyviin pitkän ähellyksen jälkeen soodapuhalluksen ja rälläkän yhteistyöllä.