Alkuun muistin virkistämiseksi muutama kuva tummuneiden ja repailleiden pinkopahvien irrotuksesta ihan projektin alkumetreiltä kesällä 2012.
Voi sitä riemua, kun a) huomasimme että pinkopahvin alla on jemmassa nätti lautakatto, joka "vaatii vaan pikkuisen maalia pintaan" ja upeat leveät palkit "jotka voisi kevyesti hioa puun värisiksi" ja b) saimme tuparemontin alulleen ja tiesimme "pian pääsevämme uuteen keittiöön" (hahahaha)
Syksyllä 2012 soodapuhaltaja kävi puhaltamassa tuvan ja eteisen hirsiseinät puhtaiksi ja kokeili soodan tehoa myös kattopalkkien kauniin tummaan maaliin. Vaikutus oli lähes nolla. Asia jäi muhimaan miltei kahdeksi vuodeksi "akuutimpien" projektien varjoon, kunnes isäntä otti järeämmät aseet käyttöön ja käytti koko viikon illat (sekä yhden rälläkän ja omat käsivartensa) palkkien putsaamiseen. Kannatti, komiat tuli. Sitten olikin maalauksen vuoro, sangen ergonomista puuhaa sekin. Koska alkuperäisen maalin laadusta ei ollut varmaa tietoa, vähän jännitti miten uusi maali tulee pysymään katossa. Maaliksi valikoitu Uulan Into, joka on ainoa hengittävä vesiohenteinen sisustus-/ pintamaali. Kahden maalauskerran jälkeen tulos oli ihan hyvä, mitään korjaavia liikkeitä emme katon suhteen suorittaneet, vaan kaikki vanhat lommot ja naarmut saivat jäädä maalin alta vilkkumaan muistutellen eletystä elämästä.
Katon maalauksen myötä tuvan valoisuus lisääntyi melkoisesti ja oikea fiilis on pikkuhiljaa löytymässä. Seinätkin ovat saaneet villojensa päälle paperin ja levyn ja leivinuuni on päässyt käsittelyvuoroon. Tämän illan pohdinnan kohteena onkin ollut leivinuuni väritys, pellitetty harmaa ei oikein istu uuteen valoisaan keittiöön ;) Inspiraatiota on haettu mm. tulevan tapetin värimaailmasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Asialliset kommentit ovat tervetulleita! Kiitos kommentistasi!